5 tuntia sitten
15.1.2012
Tänään
olen kaivannut taas valtavasti valtameren taa. Unelmieni kaupunkiin, jossa sain käydä viime kesänä. San Francisco ei jätä minua. Varmaan joka päivä mietin ja muistelen. Haaveilen.
Vuosi 2011 jätti hienoja muistoja, joista tuo matka ehdottomasti nousee kärkeen. On ihanaa, kun unelmat toteutuvat. Ja tuo matka jos mikä oli täynnä haaveiden täyttymystä.
Vielä minä palaan sinne joskus.
PS. Enemmän matkasta voit lukea viime kesäkuun blogauksista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Haaveilla on jotenkin taipumus toteutua. Olen vaan huomannut...että jos tarpeeksi jostain haaveilee. Mutta eihän se tietysti se pelkkä haaveilu riitä, mutta kaipa se sitten ohjaa toimintaa oikeaan suuntaan. Pidän siis peukkuja :) Ihan varmasti pääset joskus takaisin.
VastaaPoistaIhan samaa olen kyllä itsekin pohtinut. Kai sitä jotenkin hiljaa myötävaikuttaa ja ohjaa itseään haaveidensa suuntaan.
Poistavarmasti oli ihana reissu ja mielessä. Ainakin meidän reissu oli huippu hienoa ja samanlaisia toivon lisää. Toki on haaveita jotka ylittää nuokin - ja älytöntä epäonnea niissä haaveissa. Onnittelut teille kumminkinmasuvauvasta. Onko vielä pitkästi laskettuunaikaan?
VastaaPoistaLaskettuaika on toukokuun alussa, joten kyllä tässä vielä viikkoja on.
PoistaOih, tulee ihania muistoja mieleen. Asumme muutamia vuosia sitten ihan San Franciscon kupeessa parisen vuotta. Sydän jäi sinne. Joka päivä unelmoin paluusta. Ehkä vielä joskus. ;)
VastaaPoistaMietin joskus, että säilyykö kaupungin taika jos siellä asuu? Mutta taitaa se säilyä... Ainakin ne muutamat paikalliset kenen kanssa puhuin rakastivat tuota kaupunkia valtavasti.
PoistaOlen huomannut elämässä samaa kuin Kirjailijatar, liittyen tuohon haaveiden toteutumiseen:) Aivan upeita kuvia tuolta kaukaa!
VastaaPoistaPitäisi saada teetettyä viimein paperikuvatkin tuolta reissusta. Niitä kuvia on vaan ihan tajuttoman paljon...
PoistaKirjoituksesi matkalta olivat upeita. Huomasi, että hengitit samaan tahtiin paikan kanssa.
VastaaPoistaYmmärrän tunteesi. Joihinkin paikkoihin vain rakastuu ja niihin kaipaa aina takaisin. Itsestäni jäi pala Egyptiin. Se ilmasto, maisemat, ihmiset... Yleltä tuli joku ohjelma, missä seilattiin pitkin Niiliä ja itku tuli sitä katsellessa. Ehkä joskus vielä pääsen takaisin. Onneksi on kuvat ja muistot!
VastaaPoistaMinun tämän vuoden kahdeksan toiveen joukossa luki "matka San Franciscoon". Sydän.
VastaaPoista