on se aika vuodesta, kun sänkyjen pohjalla köhitään. Pannussa lämmitetään vettä kuumaa mehua varten. Mennään villasukissa ja toivotaan kovasti, että taudin tiukka selkä taittuisi ja päästäisiin nauttimaan ulos talvesta.
Lapsista kolme nuorimmaista sairastaa. Jännätään tässä, että onko Aurinkoiselle tänään noussut kuume samaa flunssaa, mitä muutkin potee vai onko se vesirokko, joka kolkuttelee...
Minä
sain sukset! Odotan innolla, että pääsen kokeilemaan pitkästä aikaa miten se elo ladun päällä sujuu. Edellisestä hiihtokokemuksesta taitaa olla aikaa reippaasti yli kymmenen vuotta.
Suksien saaminen on monivuotinen haave. Kysymyksessä täytyy olla kohdallani joku aikuistumisrituaali. Lapsena ja teininä hiihtäminen oli suoraan helvetistä. Hiihto oli lajina pahempi kuin mikään kuulemani kirosana. En nimittäin ikinä älynnyt niitä ala-asteen pakollisia hiihtokilpailuja tai sitä, että yläasteellakin sitä lenkkiä olisi pitänyt kiertää verenmaku suussa ja kuvitella olevansa oman elämänsä Kirvesniemi. Se kilpailuvietti on varmaan se, mikä minulta puuttuu.
Ei minua kyllä nytkään mikään hiki päässä sivakointi kiinnosta, vaan sellainen leppoisa ulkoilu suksien päällä.
PS. Tänään melkein kiljuin riemusta, kun luin uutisen Ultra Bran paluusta lavalle Haaviston tukikonsertissa. Minä aion olla paikalla!
.jpg)
Tsemppiä sinne! Meillä vain nuorin on kuumeessa. Minä harkitsen, Tavastialla on joskus tullut viettäneeksi niin paljon aikaa että enään sinne ei mielellään mene mutta taidan kasata itseni Haaviston takia, hyvän asian puolesta : )
VastaaPoistaminäkin oisin niin halunnut tukikonserttiin, mutta hieman myöhässä olin.. oli sitten ehditty jo myydä loppuun, kun tiketin sivuilta läpi pääsi.
VastaaPoistaharmitus.
Toivotaan, että lippuja tulee vielä lisää myyntiin!
PoistaParanemisia sinne. Meillä on nyt yläkerrassa yksi, jonka masua nipisti aika ikävästi aamulla ja jonka naama on edelleen melkoisen vaalea. Toivotaan, että menee ohitse nipistyksellä... Minä olen myös huomannut jo muutaman kerran haaveilevani hiihtämisestä. Viime kerasta on kyllä aikaa varmaan 25 vuotta. Voisi olla mielenkiintoista (etenkin seuraavana päivänä). Tuo tukikonsertti on varmasti aika loistava, Ultra Bra ja kaikkea. Pidähän hauskaa siellä. :)
VastaaPoistaOI, sukset! Olivat minunkin joululahjalistalla, mutta eipä ollut silloin vielä lumesta tietoakaan täällä, enkä sitten saanut niitä. Niillä pääsisi lumiseen metsään niin leppoisasti...
VastaaPoistaKilpailuviettiä ei täälläkään. Lainkaan. Siksi en varmaan tykkää edes lautapeleistä, kun aina jollain läikähtää liikaa ja tunnelma muuttuu ahdistavaksi.
Paranemisia. Koittakaa kestää.
Nämä sairastelut on joka talvinen riesa jossain vaiheessa. Haitula onneksi oli jo tänään parempana, vaan kyllä tuolta lasten kammarista yskimistä vielä kuuluu. Ja pienin on nyt kovassa kuumeessa ja Tatti kanssa.
PoistaMinä hiihdin viimeksi mökillä, vanhoilla 70-luvun hikilaudoilla ison mahan kanssa esikoista odottaessa. Ja nautin! Nyt haaveilen, että budjettiin joskus mahtuisi suksien ja monojen rahoittaminen tänne kotiin, ladut lähtevät miltei kotiovelta...
VastaaPoistaMinä tykkäsin hiihtää lapsenakin, mutta en silloinkaan koulussa tai kisoissa, vaan yksin mökillä meren jäällä tai metsissä.
p.s konsertii myytiin heti loppuun. Mirva (Merimaa) joka pyörittää ko. puljua sanoi ettei ole nähnyt niin kovaa rysistä oman Tiketti historiansa aikana ja hän on ollut vuodesta -95 mukana. Go Pekka go!
VastaaPoistaMä olen luultavasti siinä mielessä hieman outo, että olen aina tykännyt hiihtämisestä. sehän oli tosi noloa joskus teininä, ja osin vielä parikymppisenäkin kun lähdin aina itsekseni hiihtämään.. Nyt sitä hiihtämistä on hieman hillinnyt latujen kaukaisuus. Merenjäälle kun edes pääsisi, mutta kun ei se meri ole vielä jäässä.
VastaaPoistaNautiskele siis! Hiihtäminen on ihanaa kun saa omasta rytmistä kiinni, mennä viuhtoo valkoisessa maailmassa ja mieli tyhjenee mukavasti kaikesta...
Oi miten kaunis kuva ja sen suloiset värit! Toivon pikaista paranemista sinne - itse olen ollut puolitoista viikkoa kipeänä ja alkaa pikkuhiljaa sairastelu kyllästyttää.
VastaaPoistaMinä käyn aina maalla ollessani hiihtämässä,ja se on ihanaa. ei mitään latuja,vaan metsään ja järvenjäällekin. Vauhti ei ole kylläkään hurja.
VastaaPoistajoo Tiketin edessä oli kyllä kuhinaa 12 kieppeillä:-)
Mä haaveilen suksista. Uudessa kotikaupungissa kuulemma ladut alkaa melkein takapihalta ja se kuulostaa kivalta :)
VastaaPoistaJa voi han räkä (kirjaimellisesti.) Missasin noi liput! Olin aamulla uutista lukiessani ihan kylmissä väreissä ja tippa linssissä..jotenkin tämä kaikki tuntuu niin valtavan hyvältä!
Oi, hiihtäminen on ihanaa (kunhan ei tarvitse kilpailla)! Pikaista paranemista ja mahtavaa keikkaa (tää hidas jäi ilman lippuja)!
VastaaPoista(On muuten yks mun lempi-Noroista tuossa kuvassa, kerrassaan herkullinen väritys.)
Tuo väri on kyllä superherkku. Tuo kuvassa vilahtava sukkakin on valmis ja sen pari myös, langat pitää vielä päätellä. Sitten saa isoin neiti uudet sukat, kun edelliset alkaa käydä pieneksi. Kohta saan tehdä samankokoisia sukkia hänelle kuin itsellenikin.
PoistaMinultakin puuttuu kilpailuvietti. Olen lopettanut aikoinaan telinevoimisteluharrastukseni, jota ei saanut jatkaa ellei olisi lähtenyt kilpailemaan. En myöskään koskaan ymmärtänyt koulussa hiihtokilpailuita ja luokkien välisiä jääkiekkomatseja. Ne tuottivat jo monta viikkoa etukäteen kamalasti päänvaivaa, koska en olisi halunnut osallistua.
VastaaPoistaps. Minäkin tahtoisin sukset :) tässä lähellä kun menee latuja kaiken hiljaisuuden keskellä :).
Saitko liput tuonne konserttiin? Toivotaan, että tämä ei ole ainoa konsertti! Tykkään Ultra Brasta kovasti!
VastaaPoistaOnnittelut suksista! Minä tykkään tosi kovasti hiihtämisestä. Siinä tulee kyllä ihan huomaamatta hiki! Metsän rauha ja hyvä olo, ah!
Toipumisia touhukkaille! Meilläkin kaksi puolikuntoista!
Sain lipun ystävän kautta, itse en päässyt läpi Tikettiin mitään kautta. Olisin niin mielelläni ottanut nuo perheen nuoremmatkin Haavisto-fanit mukaan, mutta pääsempähän edes itse :D
PoistaEikä, tekeekö UltraBra paluun??? Tämä on mennyt minulta ihan ohi. Loistavaa, voisinkohan minäkin olla paikalla...pitää tsekata. Kiitos vinkistä.
VastaaPoistaMinusta on nykyään kiva hiihdellä, mutta nimenomaan hiihdellä hissukseen ja mieluiten aika tasaista.
En tiedä onko kysymyksessä laajempi paluu vai heittävätkö he keikan nyt vaan tuolla Kokoaan suurempi Suomi 2012-tukikonsertissa.
PoistaVoi mahtavaa tuonne konserttiin pääsy! Hiihtäminen on käynyt minullakin viime aikoina mielessä, ja miehen kanssa jo puhuttiin suksien hankkimisesta. Mukavia asioita teillä siellä sairaudenkin keskellä.
VastaaPoistaTutun tuntuisia ajatuksia hiihtämisestä. Ja laajemminkin ajattelen koululiikunnasta niin. Minulla on kans hurjan huono tuo kilpailuvietti liikunnassa, etenkin toisten kanssa. Itsensä kanssa on kiva kilpailla monessa lajissa. Olen löytänyt hiihdon uudestaan Lapin-reissuilla, vaikka yhäkin vähän vierastan yhteislenkkejä muiden kanssa. Helpointa on mennä ihan yksin ja omassa rauhassa. Harmi vaan, ostamani sukset, joiden piti olla jotain keskilaatuista (minusta aika kalliit tarpeeseen nähden) ovatkin aika sudet, kun niissä ei pysy pitovoide kiinni. Suksilla kyllä osataan rahastaa, vaikkei hiihto ole ihan kalleimmasta päästä harrastuksia.
VastaaPoistaJoo, minä ajattelen myös koululiikunnasta noin. Väitän kyllä myös, että opettajalla on väliä.
PoistaYläasteen 8. ja 9. luokalla meidän luokan tytöillä oli huippumahtava liikunnan opettaja ja se vaikutti ainakin minulla myös siihen liikunnannumeroon... Amiskassa opettaja oli myös kiva ja ne lajit, mitä siellä liikuntatunnilla kokeiltiin (mm. lumikenkäilyä, ratsastusta, laskettelua). Ja otin liikuntaa valinnaisenakin! :O
Minulle löytyi sopivat sukset T:n vanhempien kätköistä, toivon että pääsen pian kokeilemaan!
Nauratti tuo "oman elämänsä Kirvesniemi", sitä just oli koulussa! Meilläkin oli aina joku pakollinen matka joka liikkatuntien aikana piti ehtiä hiihtämään, ja verenmaku suussa siellä tosiaan mentiin. Miksei voitu hiidellä rauhassa omaan tahtiin? Mä inhoan edelleenkin sitä tunnetta kun tulee ahdistavan kuuma ja liian hiki paksuissa toppavaatteissa.
VastaaPoistaIhanan väristä lankaa sulla!
mä olen hiihtänyt viimeksi tarhassa... arvaat varmaan, ettei ollut auvoisa kokemus.
VastaaPoistaSuksien kanssa olen samoilla linjoilla ja haaveilen niistä edelleen. Musta tuntuu että jos koulussa olis esim tehty kimpparetkiä lumiseen metsään hyvien eväiden kanssa sen sijaan, että hiki päässä piti tietty matka hiihtää, olisin innostunut enemmän. Ja jos olisin saanut vähän paremmat sukset... En muista että niitä olisi koskaan edes sen kummemmin huollettu. Ei siis edes mitään sen kummempia pito-luisto käsittelyitä.
VastaaPoista