Sunnuntaina
tuli syys.

Nimi: 
Jonna.
Ikä: 
Tänään 27.
Koti: 
Punaisessa talossa, maalaistien varressa.
Harrastukset:
Lukeminen, neulominen.
Lempiaine:
Villa tai taikina.
Lempiväri:
Musta, keltainen, vihreä, oranssi.
Paras paikka: 
Siellä, missä perhe on.
Unelmien täyttymys: 
Oli matka.
Mitä näin eilen: 
Suosikkikaupunkini. Big bandin tahdissa tanssivan pienen. Paavo Lipposen. Matalalla roikkuvan sumun hämärässä.
Mitä tahtoisit sanoa: 
On hyvä nukkua. On hyvä oppia.
On hyvä tavata ihmisiä sopimattakin, yllättävissä paikoissa ja halata.
Nähdä rauhallisempia unia. Herätä maitoa hamuava pieni kainalossa, lukea sivu ja kuulla askeleet huoneessa.
Nähdä lämpimät kasvot.

Rouvalla
on uudet housut. Ihanan pehmeät! Tai ei ne housut ole vaan sellaiset, jossa melkein jokainen suomalaisnainen hiihtelee kesät talvet oli päällä sitten hame, mekko tai tunika. Arvaako kukaan?!

Mustat legginsit on näitä kotirouvan pukeutumisen peruspilareita, omassa vaatekaapissa oli tälläisten mentävä kolokin sopivasti, kun edellisistä toiset meni rikki (lensin keväämmällä rähmälleni kuistin edessä) ja toiset on niin nukkaiset, että niitä kehtaa pitää vaan kalsareina.

Mutta nämä pehmeydet ovat Me&I:n uudesta syysmallistosta ja niin hyvät!

Me&I kuuluu minun lempivaatemerkkeihin, lapsille sieltä on tullut hankittua yhtä jos toista. Laatu on ollut todella hyvä, joten voin suositella lämpimästi.
Mallistosta löytyy hyvin luomupuuvillaisia vaihtoehtoja ja vaatteet on valmistettu pääosin Euroopassa. Tuotteilla on myös Ökö- Tex -merkintä.
Minusta Me&I:n alushousut on ihan ykkösiä ja sitten nämä plyysivaatteet. Voikin olla, että Tatin akuuttiin pehmeähousupulaan hankin yogapantsit Me&I:lta.

Kiitos Me&I:lle pöksyistä! Nyt kelpaa kulkea turuilla ja toreilla.

Lämpimät kädet.

Pitkät
lämmittimet käsille, syysviileille. Suomalaisesta villasta, sopivan kokoisilla puikoilla.
Tekisi mieli myös lapasia. Liina ja MevrouwWalvis on tehnyt hienoja!

Viikonloppuna
viimeistelin neulekoriin hautautuneita käsitöitä enemmänkin. Sen aiemmin esitellyn maton lisäksi sain valmiiksi jo keväällä Tatille aloitetun myssyn. Eipä tuolle aiemmin ole tarvetta ollutkaan. Ihan vielä ei minusta kyllä ole pipokelit, mutta lapsi on eri mieltä, joten pitäköön piponsa. Napit hän valitsi itse.

"Mä ajattelin ensin jotain vihreitä, mut sit aloinkin miettiä, että keltaiset vois olla kyllä paremmat. Ne näkyy ehkä paremmin pimeelläkin. Ja talvella on kuitenkin aika pimeetä."

Iltakävely tehtiin metsään. Kerättiin vähän sieniä. Mäntykankaalla tuoksui erilaiselta kuin koivumetsässä.

Valmis matto.

Minusta
se muistuttaa vähän liikaa sombreroa. Kokki kuitenkin tykkää. Aion antaa matolle kuitenkin vielä toisen mahdollisuuden ja pingottaa sen uudestaan.

Ohje: Jotain samantapaista kuin Kauhavan kangasaittan nettisivuilta (pdf)
Lanka: Trikookude, melkein 3 kg
Koukku: 10 mm

Helpotuksen päivä.

Turussa
paistoi aurinko. Lapset hymyilivät. Pitivät kädestäni kiinni, ennen sitä olivat linnassa. Minä sairaalassa.

Eilen illalla makasin kuumassa kylvyssä tuntikausia ja yritin olla miettimättä kuuloani. Luin ja poltin suitsukkeen, jonka piti rentouttaa.
Aamulla en ärissyt. En puhunut niin paljon kuin normaalisti.
Jännitin.

Minulla ei ole Meniereä.
Minä saan 4-6 viikon kuluttua kuulokojeen vasempaan korvaan.

Minä alan kuulla.
Minä olen niin helpottunut. Ja onnellinen.

Keskiviikko.

Olen jännittänyt huomista, on kuulokokeiden aika. Toivon apua tähän, toivon tosissani. Tänä aamuna pesin kasvoja kylpyhuoneen lavuaarin ääressä, Haitula puhui vieressä.
Minä en kuullut.
Iltakävelyllä tuoksui syksy. Kerättiin sieniä kotimatkalla. Aion pakastaa ne. Syödä sitten, kun vuodenaika on jälleen vaihtunut kylmemmäksi.

Pidän paistettujen sienien tuoksusta. Syksyn lisäksi. Haluaisin kotiin myös omenasoseen tuoksun.

Meriretki III.

Lauantaina
oltiin Sipoon Kaunissaaressa varmaan satojen muiden kanssa. Veneitä oli satamassa niin, että tosiaan sai miettiä mihin koloseen kiinnitytään. Jäätiin kuitenkin. Luulen, että jos joskus toiste tuonne, niin aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä.
Ihan kaunishan se saari oli. Varsinkin ne kalliorannat siellä aavan meren puolella. Mutta ei kyllä mitenkään erikoinen...

Mietittiin tuolla sitäkin, että tuollaisessa paikassa olemisessa on ehkä jotain samaa kuin karavaanarielämässä. Kun ajetaan jonnekin ja yövytään sitten kiiltelevät asuntovaunut rintarinnan jossain leirintäalueella.
Jotkut menee maalla, toiset merellä.
Niin, siitäkin puhuttiin, että ei sellainen karavaanarina oleminen taitaisi olla meidän heiniä. Mutta ei liiemmin kyllä ole tuollainen purjehtiminenkaan, missä ollaan liian liki joidenkin tuntemattomien kanssa. Me ei oikein tunnettu itseämme kotoisaksi siellä.
Sitä se oli. Että purkkarit ja kansitakit on liian kaukana meistä itsestämme. Ja ne sinivalkoruudulliset kauluspaidat, suorat housut. Sinivalkoiset veneet. Sinivalkoiset kertakäytöastiat pihvien alla grillikatoksessa.

Mutta kyllä merellä olemisessa on jotain hirmu kiehtovaa, vaikka ei muistetakaan kumpi on styyrpuuri ja kumpi paapuuri.
Mutta ne saaret on ihanimpia. Kumpahan niissä on edes hieman omaa rauhaa.

Meriretki II.

Merestä
löytyi aarteita. Simpukankuoria, luita ja suuren kalan alaleuka!

Meriretki.

Päivä
alkaa vaihtua illaksi. Noustaan veneeseen, kaivetaan merikartta, lapset nostaa lepuuttajat. Putputellaan jokea alas merelle.
Syödään Mummun tekemiä sämpylöitä kannella ja katsotaan mantereen puolella olevia hurjia pilviä. Täällä paistaa aurinko. Ei nosteta purjeita.
Katsotaan ohi lipuvia maisemia. Lintuja. Veneitä. Sitten päästään perille.
Noustaan maihin. Lapset tömistää kulkiessaan. Käärmeet pois, käärmeet pois!
Kalliolla on oiva kiipeilypuu, jonkun eläimen papanoita. Männyt notkuvat kävyistä.
Sanotaan, että laiturilla ei tarvitse tömistää. Veneessä on iltaruokaa ja unta.
Kirjoitan lokikirjaan, kun kuu nousee. Naapuriveneen kannella palaa myrskylyhty. On tyyntä.

Pieni
kasvaa. Viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut muutos. Ei ole enää sitä lasta, jota joku tuntematon kutsuisi vauvaksi. Meillä on pieni lapsi, taapero.
Hän laulaa ihhahhaata, piirtää, leikkii keittiöleikkejä, työntää vaunuissa merileijonaansa. Kiipeää sänkyyn, tuolille ja pöydälle. syö haarukalla ja juo lasista.
Sanoo monta sellaista sanaa, jotka saatan tunnistaa.
Hyvää yötä, kakka, anna, kurkku, Kokki, Aurora, o-ou, emmä, kiitää kaataa, kiikkuu, pupu.
Lisäksi hän kertoo näkiessään kuinka sanovat kissa, koira, hevonen, possu ja merileijona.

Minne vauva katosi?

Tummat
elokuun ihanat illat ovat täällä. Kuulaammat päivät. Sytytän kynttilöitä, poltan suitsukkeita.
Kun isoimman tytön kummitäti oli täällä virkkasin hänelle lämmittimet käsiin. Kädet etsivät villaa koko ajan.
Kasvimaalta ja kasvihuoneesta kerätään satoa. En tiedä ehtivätkö tomaatit, istutin ne niin myöhään. Muutaman punaisen olen saanut maistaa. Tämä on ollut harjoituskesä kasvimaalla ja kasvihuoneessa. Onnistunut kyllä.

Toivon lämmintä pitkää syksyä. Reippautta esikoulu- ja kouluarkeen.