Nyt se on jo eilinen.

Aurinkojuhlapäivä.
Kesäpäivä. Mentiin lossilla saareen, ajettiin pitkin mutkaista tietä. Päästiin perille.
Tunnelma oli uskomattoman ihana. Lapset saivat tehdä keppihevosia, keijukaisen siipiä, kukkakoruja. Musiikki soi. Tanssijat olivat kirpeitä kuin omena, makeita kuin porkkana. Oli luontopolku, kaunis puutarha ja niin herkullinen lounaskeitto, että siitä puhuttiin kotona vielä illalla.
Ostin muutaman mintun taimen ja laventelin. Tänä iltana istutan ruukkuihin. Eilinen meni kasvimaalla.

Aurinkojuhlaa vietettiin Westersin puutarhalla Kemiön saarella.

Oli juhannus.

Juhannus
meni perinteisellä kaavalla. Eilen palattiin myöhään yöllä kotiin. Oli pitkä, mutta mahtava kotimatka. Suomi on kaunis maa.

Lämmintä
keskikesän juhlaa teille kaikille siellä! Voikaa hyvin!

Meillä
on vietetty kesäpäiviä. Saatu siskoseuraa, oltu ulkona, saunottu iltamyöhään ja sitten paistettu lettuja. Kesäpäivänseisaus siinä sivussa. Seuraavaksi on juhannus.

San Francisco XV.

Nämä
ovat viimeiset kuvat matkalta.
Ilta oli valtavan kaunis. Aurinko laski, pieni utu roikkui taivaalla. Kävelimme kevyesti, hyvästejä jättäen, katsomaan merileijonia. Hymyiltiin, halattiin. Ja minä kerroin, miten rinnassa tuntuu pakahtuminen. Miten onnellinen voi ihminen olla matkustamisesta tänne, minun maailmani ääriin saakka. Miten paljon yksi matka voi antaa.

Yöllä
makasin sängyssä valveilla. Pieni itki ja mies rauhoitti häntä. Suljin silmät ja kävelin tuota rantakatua pitkin jälleen. Nukahdin onnellisena.
Onnea tuo matka oli täynnä. Niin paljon, että mahanpohjassa tuntuu ajatuskin. Ehkä vielä itken onnesta. Minä todella olin tuolla.

Olo on melankolinen. Tuntuu, että nyt arki oikeasti alkaa, kun viimeinen matkapostaus on kirjoitettu. Muistot jää.

Nyt itken.

*

The trip was even more than I ever dreamed. It was beautiful places, good moments and happiness. California and San Francisco left a mark in me.
These are the last pictures from the trip. Memories remain.

San Francisco XIV.

Muir Woodsissa
nähtiin punapuut. Uskomattoman suurina taivasta kohti kurkottavat puut. Latvoja ei tahtonut nähdä aurinkoa vasten. Eikä muutenkaan. Yli sataan metriin kohoavat puut menee minun käsityskyvynkin yli. Meidän suuret puut täällä ovat noiden rinnalla pieniä rimpuloita.
Tuolla meitä vastaan käveli myös mies punaisessa pikkutakissaan, laulaen kulkiessaan Lännen lokaria. Se sai hymyilemään.

Kuinka moni suomalainen aikoinaan lähti täältä länteen etsimään parempaa tulevaisuutta, kulkemaan merien ja mantereiden halki. Kuinka moni jäi, kuinka moni palasi. Kuinka monesta tuli onnellisempi. Kuinka monta puuta silloin kaadettiin, kun nyt punapuumetsistä on enää 4% jäljellä.
Joskus tahdon nähdä vielä sembramännytkin, niitä näkee vaikka Yosemiten kansallispuistossa Kaliforniassa. Sinne tahtoisin kaikkien lasten kanssa.

Mutta Muir Woods oli myös uskomaton. Kierrettiin siinä vain pieni lenkki, jos olisin ymmärtänyt paremmin mitä odottaa olisin varannut aikaa paljon enemmän.
Jos pääsisin toisen kerran tuonne menisin paikalle arkena sateella. Haluaisin kuulla ja haistaa metsän. Sitten menisin Stinson beachiin. Kävelisin halki sateisen rannan ja kuuntelisin merta.

San Francisco XIII.

Minulla
oli muutama kohde joihin halusin matkallamme päästä. Golden Gate, Muir Woods, de Young-museon Picasso näyttely ja Ferry Buildingin Farmers Market lauantaina. Jokainen toive täyttyi.

Toisiksi
viimeisenä aamuna kaupungissa hypättiin vatsat kurnien raitiovaunuun suuntanamme Ferry Building. Olin lukenut turistioppaista ja muutamista blogeista ennen reissua, että tämä on paikka jonne kannattaa ehdottomasti mennä. Olimme käyneet tuolla Aurinkoisen kanssa tiistaina esikatselemassa, mutta lauantaina palattiin sitten kaikki yhdessä.
Ensimmäisenä etsittiin aamupalapaikka, syötiin. Sitten sukellettiin sisään markkinahumuun.
Ihmisiä oli paikalla paljon, melkein tungokseksi saakka. Ihmiset kantoivat käsivarsillaan kukkia. Paperikasseja joissa oli hedelmiä, vihanneksia, lihaa, kalaa, maitotuotteita.
Siellä myytiin paljon luomua ja kaikki tuotteet olivat lähellä tuotettua. Puhuttiin Timon kanssa, että jos asuttaisiin kaupungissa, niin viikon ruuat haettaisiin ehdottomasti tuolta.
Käsin edellisenä päivänä kirnuttua voita! Tuoretta leipää! Sconsseja! Juustoja!
Ihan mieletön paikka ruokaostoksille ja ihmisten katselulle. Olisin voinut kuvata tuolla vaikka koko päivän, mutta meillä oli iltapäivälle muuta ohjelmaa. Nimittäin se Muir Woods.

San Francisco XII.

 

Yksi

ehdottomasti kauneimmista hetkistä reissussa koettiin jossain Montereyn ja San Franciscon välillä. Rannalla, mistä kohosi korkeat kalliot. Tuuli puhalsi, kukat tuoksuivat. Surffaajat kävelivät lautojensa kanssa märkinä parkkipaikalle. Heidän jaloissa juoksi koirat.

Oli viileä, melkein kylmä. Aurinko teki laskuaan. Meren ja taivaan rajaa ei tahtonut erottaa.

San Francisco XI.

Kaupungissa
parasta oli kulkea eteenpäin vailla päämäärää.

San Francisco X.

Torstaina
Timon työpäivän jälkeen hypättiin auton kyytiin ja suunnattiin San Josen itäpuolella sijaitsevalle Mount Hamiltonille. Ajeltiin mateluvauhtia monta tuntia serpenttiiniteitä myöten vuoriston halki. Tuijoteltiin suu auki upeita maisemia. Välillä pysähdyttiin hetkeksi tien varsien levikkeille. En tiedä olisiko saanut. Joka paikassa oli No Trespassing-kylttejä. Tien loppupätkällä liikennemerkit oli järjestään ammuttu haulikolla tohjoksi.

Nähtiin vapaana vaeltelevaa karjaa, hevosia, jotain murmelin näköisiä otuksia, kaniini, korppikotkia ja kauris!
Ihan uskomattoman upea paikka.