Huomenna
on kesäkuu. Toukokuun viimeisenä eräs kaatui polkupyörällä nokkospuskaan ja toinen soitti haluavansa jäädä yökylään luokkakaverille.
Aurinko heittelee virkattua muffinsia ja kikattaa. Sitten laittaa huulet tötterölle ja muiskauttaa. Ja kun minä niistän, pitää häneltäkin niistää.
Illalla mentiin jäätelölle. Törmättiin siellä Merjaan lapsineen. Tämä on aika pieni paikka.

Kuistin seinän väliin on tintti tehnyt pesän. Nyt pitää vahtia kissaa entistä tarkemmin. Haluan, että lintupienet saavat kasvaa rauhassa.

Tuntuu ihan kesältä, tuuli on lämmin.

Tämä
on ollut käsitöiden täyttämä päivä.
Ompelin (melkein tuhoon tuomitun) hatun valmiiksi. Haitula oli pyytänyt lierihattua.
Sitten aloin leikkelemään suomuja kultakalaan, joka on tehty kampelan kaavalla. Mielettömän työläs, mutta siitä tulee hieno, varmasti. Surrur-kirjasta.
Tyttö toi koulusta käsitöitä tullessaan. Linnunpöntön ja käsinuket. Ne on niin hienoja! Vieläköhän joku lintu ehtii pesimään, jos pöntön ripustaa puuhun?

Kohta syödään.
Tällä hetkellä lempiruokaa on salaatti. Tänään sellaista, missä on keitettyä ohraa ja vihreitä linssejä maustettuna balsamikolla. Varhaiskaalia, jäävuorisalaattia, vähän fetaa, aurinkokuivattua tomaattia ja kurkkua.
Väsyttää aikalailla, mutta en pääse ajoissa nukkumaan. Pienin kukkuu myöhään nukuttujen päiväunien takia. Yritän tässä varautua hiljalleen siihen aikaeroon...

Sunnuntai-iltana.

Sitten
kun lapset nukkuu otan laatikosta sakset. Työnnän villasukissa olevat varpaani kumisaappaisiin mennäkseni ulos. Leikkaan muutaman oksan sireenistä. Käyskentelen hetken siinä. Katson pihan omenapuita kukissaan, löydän jotain uutta.
Ovella jätän saappaat jaloista. Laitan oksat maljakkoon. Suukotan lapset.
Vielä keitän teen ja sitten mietin, että aika jännää, että polvet menee veteläksi pelkästä ajatuksesta päästä matkalle.
Tänään olen jo silittänyt vaatteita ja pakannut laukkuja. Pappilanmäen miehet rakensivat kaatosateessa kasvihuonetta. Siitä tulee hieno.

*

Once the kids were asleep, I put my rubber boots on and went out to the garden. I looked at the trees and bushes, took a few branches to put to a vase.
Today I have packed for the trip. The men of the old vicarage have been building our green house. It is going to be wonderful.

Enää viikko!

Illalla
pyöräiltiin katsomaan hevosia pienimmän, isoimman ja muutaman naapurin tytön kanssa. Ruoho oli vihreää, taivas korkealla. Kesätuuli puhalsi. Hevosen turpa on niin pehmeä.

Matkajännitys kasvaa päivä päivältä. Minä olen elänyt niin tiivistä lapsiperheen arkea, että en ole juuri matkustellut. Vaan viikon päästä yksi unelma käy toteen ja pääsen kaupunkiin, mistä olen unelmoinut melkein niin kauan kuin muistan.
San Francisco, täältä minä tulen! Kaupunkiin matkustaneilta otan ilolla vinkkejä vastaan.


*

Only a week to the trip. We're travelling to the city of my dreams, San Francisco. It's a place I've dreamed of for almost as long I can remember!
Do you have any tips what to do here?

Mielitekoja ja huomioita.

Tekisi mieli:

- tehdä käsitöitä. Neuloa tai virkata, mutta en saa keksittyä mitään mitä haluaisin heilutella puikoilla tai koukuilla tarpeeksi kovasti. Joka vuosi sama homma. Pah. Olo on ihan vajaa ilman rakasta harrastusta.

- syödä kymmenen korvapuustia tai levyllinen suklaata. Vaan en syö. Paitsi kaksi pullaa kyllä söin.

- laitella paikkoja ojennukseen, mutta en tiedä mistä aloittaisin. Liihottelen siis huoneesta toiseen ja siivoan laatikoita. Oleellista kodin järjestelyä?

Huomioita:

- kissa tykkää olla kesäkeittiöllä. Minä en tykkää siitä, että kissa vilahtaa pihalle ovenraosta omin lupinensa.

- kaalisalaatista on tullut uusi lemppari, mutta linssipihvit oli kauhean kuivia. Maistuivat onneksi ihan hyvältä.

- neilikat on kestävimpiä leikkokukkia.

- joku on irroittanut pianonsoittonkirjasta Jaakko-kullan nuotit! Emmä sitä vielä ulkoo osaa!

- onneksi huomenna on perjantai. Tähän ei lisättävää.

Ompelin mekon.

Nyt
on voittajaolo!
Sain ommeltua itselleni vaatteen. Sain ommeltua vaatteen ilman purkamista. Sain vaatteen, jota käytän paljon, aivan varmasti. En voisi kovin paljon tyytyväisempi olla.
Kangas on Marimekon Auer ja kaava on piirretty siskon kaupasta ostetusta vastaavasta (kiitos!). Muokkauksena pykälän pidempi helma.
Tämä pakataan matkalaukkuun, sinne kirjojen viereen. Muuta siellä laukussa ei vielä olekaan.

Tukholmaan?

Jokunen
vuosi sitten, kun pienin ihminen ei ollut edes suunnitelmissa tai tuloillaan, me matkustettiin kevättalvella Tukholmaan muutamaksi päiväksi.
Reissu oli ihana. Kaupunki ihana.
Matkasta jäi halu palata sinne, mutta se ei ole onnistunut kuitenkaan syystä tai toisesta.

Muutaman
viikon päästä me matkustetaan maailman toiselle laidalle niin, että vanhimmat kolme lasta jää hoitoon tänne kotiin. Tatti sanoo, että ajakaa avoautolla ja ottakaa paljon kuvia. Isoin tyttö huokailee ja Haitula hokee matkakohteen nimeä ja yrittää saada taipumaan sen suussaan. Minä jännitän ja suunnittelen. Mies jännittää ja suunnittelee. Miten ne pärjää täällä ilman meitä?
Sitten jokainen kysyy, viettekö meidätkin jonnekin kesällä. Viedään, varmasti viedään, me vastataan. Vielä ei vaan tiedetä lainkaan minne ja milloin...
Tukholma voisi olla hyvä vaihtoehto. Se olisi lähellä, mutta kuitenkin tarpeeksi kaukana.
Junibacken on sellainen paikka, jota jokainen meistä muistelee koko ajan. Sinne olisi kiva palata.

Onko teillä jotain koettuja kohteita Ruotsissa, mitä suosittelisitte koko perheelle?

Silloin
kun on nenä tukossa ja pää tahmea arvostaa tosi paljon sitä, että se toinen aikuinen on tyhjentänyt aamulla tiskikoneen ja imuroinut illalla lattian muruvapaaksi. Vielä kun lapset ymmärtäisivät siivota huoneensa käskemättä. Ja rouva itse osaisi lopettaa läjäytymisen*.

* = synonyymi tavaraläjien keräämiselle erilaisille tasoille pitkin kotia.

Vihreää kosmetiikkaa.

Piipahdin
joku aika sitten Kotolivingin toimistolla ja sain sieltä mukaani testattavaksi Vihreän Kosmetiikan tuotteita. Shampoopalan, hiushuuhtelun ja suolakuorinta-aineen. Olen käyttänyt tuotteita nyt kuukauden päivät.

Lähtötilanne: 
Pitkät hennalla värjätyt helposti sähköistyvät ja rasvoittuvat hiukset. Paljon ohutta hiusta sanovat kampaajat. Iho normaali. Halu käyttää sellaisia pesuaineita, jotka on pakattu mahdollisemman kevyesti ja muovittomasti ja jotka oikeasti toimii.

Kehäkukka shampoopala
normaaleille hiuksille ryhdistää ja tekee hiukset ilmaviksi, kerrotaan valmistajan sivuilla.
Shampoopalan käyttäminen on ollut mielyttävää. Pidän siitä tunteesta, että kastelen hiukset ja otan käteeni palashampoota enkä muovipulloa. Pala vaahtoaa mukavasti, mistä tykkään. Vaahtoaminenhan ei tarkoita puhdistumista, mutta ominaisuus on minusta mukava. Hiukset jäävät pesun jälkeen hyvän tuntuisiksi, mutta sähköisyyden poistamiseksi olen kuitenkin tahtonut käyttää hoitoainetta.

Kehäkukka hiushuuhtelu
poistaa hiuksista saippuan ja palauttaa hiuspohjan normaalin ph:n, kerrotaan valmistajan nettisivuilla. Se sopii kaiken värisille hiuksille.
Hiushuuhtelua käytetään siten, että pieni osa ainetta sekoitetaan veteen erillisessä pullossa (joka on muovia). Seos ravistellaan sekaisin ja kaadetaan hiuksiin. Sen voi huuhdella tai jättää hiuksiin. Olen kokeillut molempia, mutta pidän enemmän huuhdotuista hiuksista. Huuhtomattomat hiukset tuntuivat painavilta, likaisilta hyvin nopeasti.
Tuotteen tuoksu on etikkamainen, mutta kun siihen tottuu se tuntuu luonnolliselta. Monet shampoot ja hoitoaineet tuoksuvat nenääni liian keinotekoisilta esansseilta, sellaisista en pidä.

Näissä yllämainituissa tuotteissa ehdottomasti parasta on tuotteista syntyvän jätteiden minimaallinen määrä ja se, että tuotteet ovat luomua.
Hiusten pesuväli on pysynyt kuitenkin samana kuin aiemmin, joka toinen päivä on pestävä. Toivoisin, että saisin venytettyä hiusten pesua hieman pidemmäksi, mutta näillä tuotteilla se ei ole onnistunut.
Hiukset tuntuvat kuitenkin terveiltä käytön jälkeen. Käytän näitä varmasti jatkossakin ellei jotain ihmeainetta löydy, jolla saan venytettyä hiustenpesuväliä pidemmäksi.
Muu perhe pesee hiuksensa myös palashampoolla ja kaikki ovat pitäneet siitä. Lapsille en ole laittanut hoitoainetta, koska he eivät sitä tarvitse.
Esteettinen silmäkin tykkää, kun kylpyammeen reunalla ei ole riviä kirjavia muovipönttöjä vaan kauniin värisiä saippua- ja shampoopaloja keraamisissa tai lasisissa astioissa!

Suolakuorinta
on jumalien lahja ihmiselle! Tämä on näistä tuotteista ehdottomasti ihanin!
Olen käyttänyt tuotetta kerran viikossa, lauantain saunomisen yhteydessä. Olen levittänyt kuorinnan puhtaalle iholle ja siirtynyt sen jälkeen saunaan löylyihin. Sen jälkeen huuhdellut ihon, joka jää ihanan pehmeäksi ja kosteaksi. Rasvaamista ei todellakaan tarvitse tämän jälkeen. Tätä jos mitä suosittelen kokeilemaan!

Lopputulema:
Jokainen tuote jää käyttöön. Nämä ovat oiva lisä käyttämieni luonnonkosmetiikkatuotteiden jonoon.

Lue lisää aiheesta Kotolivingin nettisivuilta!

Sanon vaan,
että tämä on päivä jona en tehnyt mitään. Rakkaani heitti muutaman kärrynpyörän, minä en ole osannut koskaan. Olen kömpelö. Tavarat tippuu käsistä ja kompuroin.

Makasin nurmikolla selälläni. Painoin silmät kiinni avatakseni ne uudestaan.
Taivas on sininen. Lapsen jalka pullea. Matkaan on enää muutama viikko ja vasen korvani on lähes kuuro.
Puhutaan sellaisesta mahdollisuudesta kuin Menieren tauti. Se selittäisi monta. Toivon vaan, että saisin pitää toisen korvani kuulon.
Kuulla linnun laulu. Lapsen nauru. Se viheltäminenkin, vaikka se sattuu siihen huonoon korvaan niin, että alkaa suututtaa.

Sanoin, katso kuinka sininen taivas. Ja että olen varma, että jos makaan nurmikolla hiljaa voin kuulla kuinka maapallo pyörii radallaan. Kaikesta tästä tekemättömyydestä huolimatta.

Iltalukemiseksi
löytyi jälleen viikonloppuna kirpputorilta uusia kirjoja. Ensin pitää kyllä saada muutama entinen luettua.

Viime viikolla ahmaisin Elisabeth Ahon Sisar-kirjan. Se tarina on pyörinyt mielessä koko ajan lukemisen jälkeen, palaan siihen uudestaan ja uudestaan. Pidin tarinasta valtavasti. Huomaan kyllä muutenkin lukeneeni viime aikoina paljon kirjallisuutta, jossa Suomi on juuri itsenäistynyt. Elokuvat ja tv-sarjat on käsitelleet myös samoja aiheita. Minulla on aina välillä tämmöisiä kausia.

Nautin
valtavasti sateisen viikonlopun raukeudesta.
Eilen käytiin koko perheellä Herttoniemen kirpparilla. Siellä kukki jo kirsikkapuut!
Ilokseni löysin kauan etsimäni filmikameran laukkuineen hyvin huokeaan hintaan. Nyt odottelen vaan seuraavaa reissua kaupunkiin, että saan ostettua filmiä ja pääsen harjoittelemaan kuvausta manuaalivehkeellä. Sitä ennen jatkan hortonomin, kokin ja haaveilijan hommia.

Kasvimaaeleganssi ja kevätruoka.

Illalla 
kyykin kasvimaalla (tulevalla sellaisella). Istutin maahan lisää ruohosipulia, salaattia ja retiisejä. Sisälle tuli onnellinen ja multainen nainen. Miten voikin möyrimisestä tulla niin hyvä olo? Ja kova nälkä?

Eilen syötiin illalla tähteitä, keittoa ja lohkoperunoita. Mutta tänä aamuna pienemmäisen nukkuessa päiväunia otettiin Haitulan ja Tatin kanssa pärekorit kädelle, painuttiin pihalle keräämään voikukanlehtiä sekä nokkosia.
Lounaalla syötiinkin sitten voikukanlehtikääryleitä, ohraa ja salaattia, jossa siinäkin oli niitä voikukanlehtiä.
Nokkoset puolestaan ryöpättiin päivän kääntyessä iltaan ja paisteltiin lettuiksi niin, että koko tupa oli täynnä letun katkua (ja palohälyttimet huusivat). Syötiin hyvällä ruokahalulla ennen kuin ehdin ajattelemaan kuvaamista. Hyviä oli!

Tälläistä sen ruokailun kuuluisikin olla. Pihalle poimimaan aineksia ja niistä sitten sapuskaa perheelle. Toivon kovasti, että tuo kasvimaaprojektini tuottaa satoa kesemmällä, että tälläisiä pärekori kädelle päiviä tulisi enemmän.
Villiyrtteihin ja muihin luonnon tarjoamiin ruoka-aineksiin pitää myös tutustua ehdottomasti. Onko teilleä vinkkejä?

Toukokuussa
kasvun ihme on ihmeistä suurin.

Olen möyhentänyt kasvimaalla pienimmäisen, isompienkin, kanssa.
Pieni ottaa maata sormien väliin. Katsoo, haistaa, maistaakin.
Hämähäkkiä katseltiin aamupäivällä pitkään, kastematoja ollaan nähty joka päivä monta. Kun ne nousevat multapaakun mukana valoon ja alkavat sätkiä kauhuissaan nostetaan ne kämmenelle. Sanotaan ei hätää. Pyydetään, jatka töitäsi tässä maassa jatkossakin.
Sisilisko vilisti myös siellä, koppakuoriainen ja jotain pieniä tuntemattomia matosia.
Ei kai kaikella tarvitse olla nimeä?

Toukokuu on minulle vaikea kuukausi ihanuudestaan huolimatta. Syksynlapsi on ihmeissään keväässä joka vuosi.
Kai tämän saa sanoa ääneen?

*

In May the miracle of growth is a great wonder.