Tänään 
laitoin mungpavut ja linssit likoamaan. Aion kokeilla auringonkukansiemenien idättämistä myös, sinimailanen maistuu myös herkulliselta. Kahdesta desistä siemeniä tulee kolmen litran purkki ituja täyteen muutamassa päivässä.
Homma on mahdottoman simppeli: Siemeniä liotetaan n. 6 tuntia väljässä vedessä. Tämän jälkeen siemenet huuhdellaan ja purkinsuulle laitetaan harsokangas tai vastaava kumilenkillä tai nauhalla kiinni. Astia laitetaan pimeään kaappiin, jos mahdollista niin suupuoli alaspäin loivassa kulmassa.
Siemenet huuhdellaan muutaman kerran päivässä. Kun siemenet ovat itäneet jokusen päivän, valmiit idut nostetaan muutamaksi tunniksi päivänvaloon saamaan vihreää ylleen. Sitten syödään!
Itujen syöminen on kuin varaslähtö kesään. Tuoreisiin vihreisiin, jotka ovat saaneet kasvaa muualla kuin keinovalossa kasvihuoneissa.

Ainakin
Soile on vilauttanut blogissaan Leipä-kirjaa ja eilen kirjastoreissulla lainasin sen itsellenikin. Aion hakea siitä uutta pontta leivän leipomiseen. Nyt on taas mennyt reilu viikko, etten ole leivän leipää enkä sämpylän sämpylää pyöräyttänyt itse, vaikka itse tehty leipä on kaikista parasta.
Kaupasta ostettuista leivistä koko perheen suosikki on jälkiuunipalat. Onni, että ruisleipä kohoaa lastenkin leipäsuosikeissa ykköseksi.
Toinen kirjastosta mukaan tarttunut kirja on tuo mainio Viimeiset vieraat Elämää autiotaloissa. Viime yönä lukuvalon kajossa, vauva kainalossa luin sitä ja lumouduin kuvista. Uskomattoman hienoa nähdä kuva albiinoketusta tai mäyrästä! Mäyrän haluaisin kovasti nähdä luonnossakin, ne taitaa vaan olla sellaisia eläimiä, jotka eivät helpolla näyttäydy.
Mäyristä tulee myös aina Puhti mieleen, hän on ommellut komeita eläinnaamioita. Mäyrä on jäänyt niistä minulle kaikista selvimmin mieleen, se on niin komea!

Postiluukusta
puolestaan kolahti Kotivinkin 101 ideaa lehden tuorein numero.
Hieno lehti! Kivoja nopeasti toteutettavia ideoita käsillätekijälle ja mukavia koteja. Tälläisestä lehdestä minä pidän.
Bloginkirjoittajalle oli mahdottoman komea kunnianosoitus ja kiitos, kun minua haastateltiin Nurjien tiimoilta lehteen. Kiitos tekijöille!

Tänään
Aurinko oppi kiipeämään sohvalle. Seisoi ikkunan edessä, katsoi naapurin koiria ja haukkui. Tatti puolestaan viihdytti meitä pukemalla viikset naamalleen. Viikset hän sai joululahjaksi. Ne on neulahuovutettu, kuminauha pitää ne nenän alla.

*

Today Aurinko learned to climb to our sofa. Stood in front of the window looking outside.
Tatti made us laugh with his mustache.

 

Viikonloppuna:

+ hyvä ruoka (hernekeitto, tacot, viipalesoppa ja uuniperunat)
+ kirpputorikierrokset eilen ja tänään, vauvalle vaatetta ja kirjahyllyyn muutama kirja odottamaan lukemista
+ hillomunkit
+ kesäaika

- tukkoinen pää, siitepölyä ilmassa?

Koti
on puunattu. Petivaatteet tuuletettu, matot myös. Lattioita hinkkasin juuriharjalla niin kauan kuin jaksoin, sitten vaihdoin moppiin. Oikein odotan kesää ja mäntysuovan tuoksuisia puhtaita räsymattoja. Ja sitä kun voin leväyttää ikkunat selälleen ja hinkata lattioista talven liat pois.

Viikonlopuksi ei ole kummempaa ohjelmaa. Toivon, että pääsisin kirpputorille.

Tämän
päivän ohjelmassa on ollut kutsumattomien vieraiden häätämistä, valkosipulin syöntiä ja käsienpesua. Ja sen huomaa. Ei ole mattoja lattioilla, lelut on kannettu pakkaseen tuulettumaan. Henki haisee varmaan herkulta jokaisella ja kädet on niin kuivat, että rapina vaan käy.
Ehkä tästä opitaan jotain. Ja tuleepahan siivottua!
Nyt kun tupa on hiljainen, pesukoneita lukuunottamatta, juon teetä ja neulon. Aamu alkaa sitten imuroinnilla (taas) ja lattioiden pesulla.

Muistakaa pestä käsiä enemmän kuin paljon!

Sulavan
lumen alta löytyy aarteita. Tyttö kantaa kotiin meripihkahelmiä. Laittaa ne lautaselle sulamaan. Kukkaruukkuihin istutetuista ruukuista kasvaa taimet. Hoen niille hiljaa sanoja. Että kasvakaa, kasvakaa. Annan teille vettä rakkaudella, ja kun kesä koittaa saan teiltä ruokaa.
Tänään on juotu monta kupillista teetä, istuttu pöydän ääressä ja neulottu monta riviä.
Minä teen Auringolle villatakkia, siitä tulee polvien yli ulottuva. Muuta en vielä oikein tiedä. Tämä on minun tapani neuloa. Työ elää käsissäni neuloessani. Alussa en ole varma, mitä matkalla tapahtuu. Toisella puolella pöytää on rastatukkainen ja hänen vihreä kaunis melkein valmis neule. On ihana katsoa, miten taitavissa käsissä syntyy vaate.

Aurinko 1 vuotta!

Suukko
jokaiselta yhteiseltä eletyltä päivältä (vähintään). Rakas pieni, Aurinko-vauva, täyttää tänään vuoden! Onnea pienimmäiselleni! <3

PS. Vuosi sitten kirjoitin näin.

*

Today is her first birthday! Happy birthday my love! <3

Luin
myöhään yöhön. Aamulla iloitsin siististä kodista. Vauvan päiväunien aikaan keitin itselleni kupin teetä ja luin lisää. Iltapäivällä neuloin Tatin kaulurin loppuun Garnstudion Lima-langasta, siinä on villaa ja alpakkaa. Lämmittää varmaan aika kivasti kevään tuulissa. Samaa lankaa on varattuna myös hattuun ja lapasiin.

Aika tavallinen maanantai.

Viime vuonna näihin aikoihin pesin ikkunoita ja ripustin vasta ommeltuja verhoja. Sää oli samanlainen. Valo kertoi silloinkin talven ja kevään taitekohdasta.
Yöllä meni lapsivedet. Se oli elämäni eräs taitekohta.

*

I read late last night. And in the morning I read more. Then I knitted and thought about the past. Quite a normal monday.

Juhlapäivä.

Kiva
viikonloppu takana päin.
Pikkuauringon 1-vuotissyntymäpäiviä juhlittiin tänään ystävien ja rakkaiden kanssa. Oli ihana päivä! Kiitos vieraille!

*

Today we celebrated Aurinko's one year birthday. Aurinko is finnish name and it means sun in english. The name describes her perfectly! Aurinko is really happy, joyful and smiles alot! Thank you to our dear friends who shared the day with us!

PS. The decoration on top of the cake is a pig because Aurinko loves pigs.

Craft it forward 2011

Kannatti
odottaa. Jahkasin monessa blogissa Craft it forward 2011 -haasteeseen ryhtymistä, viime viikolla sitten ilmoitin Helmiinalla, että olen mukana.
Keskiviikkona postilaatikossa odotti tuo valtavan kaunis taulu. Se hakee vielä paikkaansa. Sininen ei ole minulle helppo väri, mutta tuon taulun sinistä jaksan tuijottaa aina vaan. Kiitos Heidi.

Haasteen
idea on yksinkertainen. Viisi ensimmäistä innostunutta, ja tähän blogaukseen ilmoittanutta, saa tänä vuonna jotain minun itse tekemää. Hommaan kuuluu myös se, että jos otat haasteen vastaan viet sitä eteenpäin. Eli vastaavasti sinä teet viidelle muulle jotakin itse. Kyseessä voi olla mitä vain itse tehtyä. Lähtekää mukaan!

Mitä 

muuta tähän perjantaihin. Ei kummia. Sitä tavallista. 

Olen neulonut vähän, naureskellut hulluna kirmaavalle kissalle, jutellut lasten kanssa, lauleskellut. Ja ollut vähän poissaoleva jostain selittämättömästä syystä.

Olen iloinnut aika tavalla kirpparilta löytyneistä räsymatoista ja siitä, että Tatin villapaita on melkein valmis. Tilauksen saadessani poika pyysi, että puseroon tulisi juna, mutta paidan neulomisvaiheen valmistuttua hän ajattelikin, että sellainen pusero, missä olisi pupu, karhu ja puu olisi kiva. Minulle sopi. Kirjon vapaalla kädellä hiljalleen. Satumetsäpaitaa. 

*

I knitted a sweater to Tatti (my son). When he order it he wished the sweater would have a picture of a train. But he changed his mind and thought that a sweater with a bunny, a bear and a tree would be nice. Ok for me. The train sweater became a fairytale forest sweater.

Että
voikin ihminen nauttia yksinkertaisista asioista. Siitä, kun saa vetää saappaat jalkaan. Sitoa huivin kaulaan. Työntää vauvaa vaunuissa ja huomata jo muutaman metrin matkan jälkeen pienen nukkuvan. Ajatella, että jokaista lasta olen niin ylpeänä kuljettanut. Huomaatteko, jotain näin hienoa olen saanut aikaan.
Kuunnella miten lumi kengän alla pitää montaa erilaista ääntä. Ensin kopisee, sitten rätisee ja narskuu kunnes muuttuu kevyksi suhinaksi.
Vetää hattua syvemmälle päähän, kun pellolta ja järveltä tuulee. Yrittää oppia näiden kulmien nimiä kulkiessaan. Miettiä, että tuleeko kattohaikara tänä kesänä tekemään pesän. Milloin voidaan nähdä kurjet ja joutsenet.
Mikä eläin on jättänyt pellolle isot tassun jäljet, ilveskö? Ehkei.
Taivas maalautuu samoihin väreihin mihin olin pukeutunut tänään. Hankiainen kantaa minutkin. Kuljen kotiin pajupensaan kautta, katkon maljakkoon oksan.

Näiden lisäksi ajattelen Japania. Lähetän sinne paljon voimaannuttavia ajatuksia. Yhä edelleen.

*

Tonight the sky has the same colours as my clothes.
When I was walking I thought about many things... When will I see the first cranes and swans. How I am proud of being a mother. And happy that my kids gets to grow up in a place like this.
Also I am still thinking about Japan.

Korvatulehdus 
se on. Molemmissa korvissa. Päädyttiin kuitenkin sellaiseen ratkaisuun, että ei annetta antibiootteja pienelle. Valtaosa korvatulehduksista paranee kuulemma ilmankin*. Hoidetaan siis särkyä ja toivotaan, että taudin selkä katkeaa pian.
Viikonloppuna olisi tarkoitus juhlia ensimmäisiä synttäreitä.

Ulkona 
on märkää. Talon kulmalta kurkkii hiekka lumen alta. Hiljalleen kevät tulee.
Lapset viihtyy vielä pulkkamäessä. Isoin tyttö harjoittelee naapurin lapsien kanssa laskettelua.

Iltaisin
luetaan T:n kanssa sängyssä vierekkäin.
Siilin eleganssi jätti pitkäksi aikaa ajatuksia mieleeni. Kohta voidaan puhua niistä yhdessä.
Ja kun minä etsin katseellani kirjahyllystä uutta luettavaa niin suositus osui Richard Raynerin Pilvien piirtäjään. Alussa olen, sanon sanasen lisää sitten, kun olen lukenut kokonaan.

Tatin
kanssa puolestaan alettiin tehdä eläinkirjaa. Piirretään tai maalataan kuvat. Etsitään tietoa. Latinankielinen nimi ainakin, koko ja väritys. Se onko eläin elinvoimainen vai uhanalainen.
Minä aion maalata seuraavaksi mehiläisen. Kertoa lapsillekin siitä miten mehiläiskannat ovat romahtaneet järkyttävän paljon.

*Kiitos sinulle, perhelääkäri, konsultaatio-avusta sinne susirajalle.

*

Snow is melting. Shoes are getting wet.

Me and Tatti started to create an animal book. Drawing or painting pictures. Searching information. Next  I will paint a bumblebee and tell to my kids about how the amount of bumblebees is declining.