Heihei.

Aletaan 
sanoa hei. Laitetaan muovilaatikoihin astioita, jätesäkkeihin vaatteita. Kirotaan niitä romuja jotka jää lattioille ja tasoille viimeisiksi pyörimään. Ei voi heittää pois, mutta ei oikein tiedä minne ja miten pakkaisi.

Tässä asunnossa olohuone ja keittiö on olleet lempihuoneeni. Valo on niin kaunis. Tämä on hyvien aikojen koti. Hyvien muistojen koti. Ihanimman kaupungin koti. Tänne kaduille jää hyviä muistoja ja osa minua. Kenties joskus palaan.

Sanotaan hei! Me muutetaan. Nähdään taas!

Minut
palkittiin Ilsen taholta. Kiitos. Tänään tulikin ajatus, että olisi kiva kirjoittaa jotain tänne. Pää on vaan täynnä muuttoa ja valvottua yötä. Välillä näitä, kun tuijottaa nukkuvaa lasta ja itse miettii kaikkea muuta kuin lampaiden laskemista.
Tämä haaste tuli siis hyvään saumaan. Aion kertoa seitsemän asiaa itsestäni, en tiedä onko ne teille uusia vai vanhoja, mutta kerron joka tapauksessa. Vastaukseen on innoittanut Ilsen omat vastaukset. Ajatuksenvirtaa tavallaan tämäkin.

Asioita minusta:

1. Pukeudun niin kuin hyvältä tuntuu. En mieti liiemmin, mitä muut ajattelee vaatteistani. Laitan sellaiset, mitkä tuntuu hyvältä. Kukkakuoseja rakastan vaan vuodesta toiseen ja mustia vaatteita. Ja silkkiä ja villaa. Olen tunnepukeutuja. Tänään väsyneenä olen villalegginseissä, mustassa trikoohameessa ja -paidassa.

2. Tämä koti on sellainen, jonka mies löysi internetistä. Minulla oli alkuraskauden väsymys ja huono-olo. T kävi katsomassa ja piirsi naapuritalon pihassa maahan pohjan. Kertoi lattioista.
Uusi koti me saatiin monien sattumien summana, avattiin suu oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Minjaa saadaan kyllä kiittää kovasti.

3. Minä olisin kernaasti kotirouva vaikka aina. Hoitaisin lapset ja kodin. Puuhastelisin. Mutta luulen, että silti jossakin vaiheessa yritän päästä opiskelemaan kätilöksi tai sairaanhoitajaksi. Haluaisin saattaa lapsia maailmaan. Se on uskomattoman hieno asia. Kätilöt on minun arvoasteikolla hyvin, hyvin korkealla.

4. Horoskoopiltani olen neitsyt. Sanotaan, että neitsyet on järjestelmällisiä ja siivoja ihmisiä. Minä taidan olla poikkeus siihen sääntöön. Tykkään järjestyksestä ja asiat onkin minun silmissäni järjestyksessä, vaikka siltä ei näytä. Tiedän, siis mitä missä läjässä on. Mutta inhoan kuitenkin niitä läjiä. Pääni sisällä hommat pitää olla kuitenkin järjestyksessä, muuten ei ole hyvä.

5. Haluaisin syödä sushia. Ja pitsaa. Sushia siksi, kun en ole maistanut sitä kuin pari kertaa. Pitsaa siksi, kun se vaan on niin hyvää.

6. En tykkää hyppiä, enkä pomppia. Sukset kyllä tahtoisin. Uiminenkin on kivaa.

7. Ensi yönä aion nukkua enemmän kuin viime yönä. Se ei vaadi paljoa.


Haastan tähän Mirvan, Mirkan, Minjan, Maijjan, Tuikkisen, Helenan ja Villaketun. Kiitos ilahduttavista blogeistanne! Ja näin ollen ojennan teille palkinnon, jonka kuvan löydätte vaikka Leena Lumin-blogista.

Bonus: Olen ihan mahdottoman innostunut kukkien juurruttamisesta, multaan iskemisestä ja niille höpöttelystä. Aion yrittää kasvattaa avokadopuun, vaikka kuulema se on ruma. Hyvällä mallilla ollaan, siemenestä puskee juurta!

Ajatusten virta.

"Nytkö
palikatkin pakataan. Missä on autot? Entä legot?"

Hetki hetkeltä tämän kodin seinät ovat tyhjemmät. Kaapeissa kaikuu tyhjät hyllyt ja huoneen nurkkaan kasvaa jätesäkkivuori. Pussien kylkiin on kirjoitettu: petivehkeitä, verhoja, hengarivaatteita. Sitten on säkki kierrätykseen menevää.
Pahvilaatikoita, muovilaatikoita, hedelmälaatikoita. Paksua maalarinteippiä ja mustaa tussia. Yritän olla järjestelmällinen pakatessa, jotta purkaminen sujuisi nopeasti.
Laatikoiden keskellä on koko ajan matka kesken. Minä haluan perille.

Pakatessa mietin hetkiä tässä kodissa.
Mietin tulevia. Minne mikäkin voisi tulla siellä. Mitä kaikkea voidaan tehdä.
Sitten mietin, että on hankittava harja ja rikkalapio. Soitettava esikoulusta ja puitakin on tilattava. Tiedän millainen on kuutio, mutta en osaa kuvitella minkä verran halkoja menee yhteen kuutioon. Montako sylillistä kannan sisään vielä tänä talvena?

Haitula puhuu puhelimessa ja kertoo kummisedälleen miten Kanelissa hänen huone on yhteinen siskon ja veljen kanssa. Miten ensin ajateltiin, että yksi nukkuu sängyn alla, mutta ei nukukkaan. Jokaisella on oma peti. Ehkä joskus pikkutytöilläkin on oma kerrossänky.

Täällä on puolestaan huone jossa maalattava, on huone jossa maalataan. Kerrossänky saa tänään vielä yhden kerroksen. Sitten se on valmis.

Nämä hetket tässä kodissa ovat olleet elämäni parhaita. Toivon, että ensi vuonna sanon uudessa paikassa samaa.
Ei, en toivo. Vaan uskon.

Haitula sanoo: "Äiti, me ollaan kaikki lähempänä taivasta ja avaruuden pilvien alla."

10 kuukautta.

Hän
on tänään kymmenen kuukautta. Ei voi sanoa vanha, kun on pieni vielä. Mutta kymmenen kuukautta kuitenkin. Se meinaa, että kohta on ensimmäinen vuosi täynnä. Se on uskomatonta.

Aurinko osaa:
- vilkuttaa aina, kun kuule sanan hei tai heihei tai jos joku menee pois siitä tilasta, missä vauva itse on. Hän vilkuttaa myös silloin jos satun kuuntelemaan Egotripin Hei pieni -laulua. Siinä näet lauletaan hei hyvin useasti.
- syödä itse mörssäämätöntä ruokaa. Hän pureskelee hienosti kuudella hampaallaan (ylhäällä neljä, alhaalla kaksi). Käyttää koko ajan vähän paremmin lusikkaa ruuan suuhun saamisen kaverina.
- ryömiä
- kontata
- nousta tukea vasten seisomaan
- kävellä puita pitkin
- seiso ilman tukea
- näyttää, missä on lamppu ja sanoa: "Ammppphu."

Lisäksi hän:
- harjoittelee taputtamista. Se on uskomattoman hauskaa aina hänestä itsestäänkin, ja muista tietenkin myös.
- antaa kättä, kun sanotaan: "Päivää A-----."
- herää muutaman kerran yössä rinnalle
- nukkuu äidin ja isän välissä yöt
- päivällä yleensä kahdet päiväunet

Välillä tuntuu, että koko perhe vaan tuijottaa vauvaa suu auki ihastellen. Niin paljon hän kaikkea oppii. Niin ihana hän on. Meidän oma Aurinko.
Mitähän hän tuumaa muutosta? Tähän saakka tämä muuttolaatikkoviidakko on ainakin ollut sen kummemmin vaikuttamatta. Minusta vaan tuntuu, että en ehdi olla vauvan kanssa niin paljon kuin tahtoisin. Se inhottaa.

Nämä
on jännityksen päivä. Odotuksen päiviä. Päiviä, jotka kuluvat silmänräpäyksessä.
Uuden vuoden lupaukseni oli alkaa kirjoittaa päiväkirjaa. Siitä olen pitänyt kiinni. Iltaisin ennen kuin painan pääni tyynyyn otan mustakantisen vihkoni ja kirjoitan. Kuluneesta päivästä, mielenpäällä olevista asioista. Se on ollut hyvä.
Kaiken tämän muuttotohinan ympärillä mies on joutunut (tai saanut, miten sen ajatteleekin) tehdä pitkää päivää töissä. Isoin auttaa kotihommissa tosi paljon. Ja pienemmät auttavat pakkaamisessa niin kuin taitavat. Rakentavat palapelejä, laittavat ne oikeisiin laatikoihin. Kertovat sukkahousujen käyneen liian pieneksi.
Sanovat, että enää alta kaksi viikkoa niin me asutaan maalla. Niin. Haitula sanoo, että kun muutetaan on varmaan jo melkein kesä.

Minua jännittää. Kamalasti.

Valmista tuli!

Matto
valmistui ennätysajassa. Ilman niitä koukun hukkumisia homma olisi ollut vielä nopeampi. Mukavaa se oli ja 800 grammaa lankaa hävisi hetkessä.
En voinut virkata mattoa täysin ohjeen mukaan, koska lanka ei olisi piisannut. Mutta hyvä siitä tuli, vaikka vähän piti soveltaakin. Liukas se on kuin mikä, mutta liukuestemattoa alle ja pientä pöytää päälle. Ehkä ne pitelee paikoillaan.

Ohje: Erika Knight; Koukussa virkkaukseen; Pyöreä matto
Lanka: Steinbach Wolle Ahoi, 800g
Koukku: 10 mm

Tatin
kanssa ollaan vähän yritetty raivata pojan huonetta. Pakata laatikoita ja laittaa joutavaa tavaraa kierrätykseen ja kirppiskoriin. Ensi viikoksi varasin pöydän. Hienosti poika laittoi kyllä leluja pois millä ei leiki.
Kirjoja olen kanssa pakannut. Tosin vaikuttaa siltä, että se työ on melkein päättymätön suo. Niitä vaan on ja on ja on. Ja kirjoista on niin vaikea luopua!
Vaan kyllä minä jostakin varmasti... Kirjavalioista, joita on eksynyt hyllyyn jostain.

Matto.

Karattiin
tänään iltapäivällä hetkeksi kaupungille isoimman tytön kanssa.  Juteltiin kaikkia aika kivoja tyttöjen juttuja ja käveltiin käsi kädessä. Käytiin jätskillä.
Miksi toisen jäätelö on aina parempi kuin oma?

Vauvalla
on taas joku ihmeen kekkuloin-joka-yö-juttu menossa. Väsyttävää. Huomenna on pakko kurkata suuhun, että tuleeko hampaita vai pitääkö keksiä muuta. Silittelyllä ja laulelulla rauhoittuu kyllä, mutta keskellä yötä arvostaisin enemmän sellaista tissi suuhun ja unta palloon-mentaliteettia.

Sänky
on yhä maalaamatta. Tässä on ollut kaikenlaista.
Eilen illalla iski hirmuinen hinku virkata matto. Ontelokudetta ei tähän hätään löytynyt, joten kaivelin pohjattomia lankavarastoja ja aloin virkkaamaan aikoja, aikoja sitten Tallinnasta ostetusta langasta Erika Knightin ohjeella pyöreää sellaista.
Tarkoitus oli virkata nytkin, mutta virkkuukoukku on hukassa. Näin sen kolmisen tuntia sitten Aurinkoisella, sen jälkeen ei havaintoja.
Ehkä se meni sinne maailmanreikään.

Nasu.

Piipahdin
aamulla pitkästä aikaa kirpparilla. Muutaman vaatteen ja yhden emalikulhon kanssa tulin kotiin.
Kuvissa yksi löytö Aurinko-vauvan päällä. Pinkeistä pinkin villahaalari ja myssy kotiutui kahden euron hintaan.
Puku on nerokas! Terällinen ja kädellinen. Nyt ei saa pikkutirppa revittyä käsiään paljaiksi.
Jos neulot vauvalle villapuvun, neulo tuollainen!

Pikareissu
mualimannavalle meni hyvin. Kotimatkalla oli aika hurja ajokeli välillä.
Minä olen vähän puolikuntoinen. Nenä on tukossa.
T lukee vieressä Vivi-Ann Sjögrenin Meksikon päiväkirjaa. Kertoo, että kirjoittaja suosittelee flunssan parannukseen roimaa viina-annosta ja tanssia läpi yön.
En kuitenkaan taida. Siirryn sen sijaan petiin Siilin Eleganssin kanssa.

Tänään
oli se päivä, kun aamulla hommat sujui suhteellisen sutjakasti eikä lomalaiskotus rasittanut luita ihan niin paljon. Hyvä niin. Huomenna olisi tarkoitus nousta melkein kukonlaulun aikaan. Se on aikaisiin se.
Vauvalle puettiin uudet villahousut. Vieläkin olisivat voineet olla vähän korkeammat. Vaippa ja masu vei aikatavalla tilaa pöksyistä. Lankana noissa on Patonsin Classic woolia ja Zitronin Loftia. Vielä yhdet villahousut saan neulottua Lofteista, sitten on ne langat käytetty kaikki. Se on kiva lanka se.
Huomenna istutaan autossa monen monta tuntia. Joku neule olisi keksittävä mukaan. Joku keskeneräinen? Kenties. Toisaalta joku uusi voisi olla aika kiva aloittaa...

Ympärillä
on paljon vihreää. Pidän siitä.
Pidän siitä ajatuksesta, että talven jälkeen tulee kevät. Mutta vielä en sitä kaipaa. En yhtään. Minusta tämä lumi ja pakkanen on hyvä juttu.
Ollaan puhuttu, että on ihmeellisen ihanaa, kun on kunnollinen talvi.
Kotikatu aurattiin lumivuorista tänään puhtaaksi. Enää ei ole niin kaunista, mutta helpompaa kyllä.
Olohuoneessa on vielä kuusi ja muutkin joulukoristeet ovat vielä paikoillaan. Vähän jo mietin ottaisinko pois. Kohta voisi.

Olen 
suunnitellut pakkaamisen aloittamista. Ei meillä vielä ole juuri laatikoita. Sitten, kun on kymmenen voin aloittaa. Vaikka aika monta juttua menee jätesäkkeihinkin.
Eilen mietittiin yömyöhään minne mikin huonekalu voitaisiin uudessa laittaa.
Tyttöjen sängyt on myyty. Yksi kaappi ja meidän vanhempien yöpöydät joutaa kanssa kiertoon.
Kerrossänky tuli tänään. Se on vanha ja vähän ruosteinen. Hieno. Osaako joku kertoa, miten sängyn kanssa kannattaa toimia. Harjata, pohjamaalata ja maalata?

Tämän
kaiken suunnittelun ohessa virkkasin tuollaiset korit. Nyt niissä on lankaa, mutta luulen, että ne päätyvät kylpyhuoneeseen tai vessaan. 10 koukku ja 2 kerää Novitan Balia.

Lokakuussa
hankittiin langat. Kun entinen liivi alkoi käydä liian napamalliseksi oli lapsen saatava uusi. Liivi on hyvä vaate.
Haitula toivoi sellaista, missä olisi vähän pinkkiä ja sydämiä. Minä halusin jotain ihanaa lankaa.
Liivin piti ehtiä jouluksi. Ei ehtinyt, kun neuloja hajamielisenä unohti neulepussin ystävän naulakkoon joulun alla roikkumaan. Se noudettiin vuoden lähestyessä loppuaan.
Vaan sitten liivi valmistuikin nopeasti. Illassa. Kun istuin valvomassa pieniä uneen.

Siitä tuli kiva. Taas sellainen jossa on sitä kasvunvaraa (jota en liiemmin arvosta tälläisissä käyttövaatteissa). Lanka on Debbie Blissin ihanaa Donegal Luxury Tweed Arania. Puikot oli 5 mm ja neule on neulottu ylhäältä alas ilman saumoja. Heleppoo kuin heinän teko.
Tatti tilasi oman liivin kanssa. Mutta sydänten tilalle täytyisi kuulema neuloa juna.