19.6.2011
San Francisco XV.
Nämä
ovat viimeiset kuvat matkalta.
Ilta oli valtavan kaunis. Aurinko laski, pieni utu roikkui taivaalla. Kävelimme kevyesti, hyvästejä jättäen, katsomaan merileijonia. Hymyiltiin, halattiin. Ja minä kerroin, miten rinnassa tuntuu pakahtuminen. Miten onnellinen voi ihminen olla matkustamisesta tänne, minun maailmani ääriin saakka. Miten paljon yksi matka voi antaa.
Yöllä
makasin sängyssä valveilla. Pieni itki ja mies rauhoitti häntä. Suljin silmät ja kävelin tuota rantakatua pitkin jälleen. Nukahdin onnellisena.
Onnea tuo matka oli täynnä. Niin paljon, että mahanpohjassa tuntuu ajatuskin. Ehkä vielä itken onnesta. Minä todella olin tuolla.
Olo on melankolinen. Tuntuu, että nyt arki oikeasti alkaa, kun viimeinen matkapostaus on kirjoitettu. Muistot jää.
Nyt itken.
*
The trip was even more than I ever dreamed. It was beautiful places, good moments and happiness. California and San Francisco left a mark in me.
These are the last pictures from the trip. Memories remain.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kiitos. Viimeinen on kaunis. Minäkin melkein itken.
VastaaPoistaIhana matka. Kiitos Jonna, kun pääsin mukaan :) Älä itke pieni lintu, tai itke vaan, kyllä sekin on välillä hyväksi!
VastaaPoistaIhanaa, että matka oli juuri sitä mitä haitkin ja sait kivat muistot.
VastaaPoistaOmalla kohdallani, New York oli ehkä vähän pettymys. Tai ei pettymys, mutta ihan jotain muuta kuin olin odottanut. Ehkä seuraavalla matkalla tietäisin paremmin mitä siellä kannattaa kokea.
Voi miten kaunis matka! Uskon, että unissa palaat vielä monet kerrat sinne:)
VastaaPoistaOletteko jo päättäneet aloittaa säästämisen seuraavaa matkaa varten?
VastaaPoistaTuollainen loma irroittaa niin totaalisesti kotielämästä ja arjen murheista. Lisäksi on paljon muisto-omaisuutta tallella.
Kaihoisia nuo mustavalkokuvat. Outoa.
Meidän elämä on hyvin rikas! Napataan sitä pyrstösulista lujasti kiinni.
Vähän nyt vaikuttaa avuttomalta toiminnalta tämä. Jos noin paljot tykkäät mestasta että muistotkin itkettää, niin miksi ihmeessä et muuta sinne?
VastaaPoistaKiitos Jonna♥
VastaaPoistaKiitos Jonna. Kaukokaipuu iski tähän suvaitsevaisuuden ja liberalismin kaupunkiin.
VastaaPoistaIhmettelijälle haluaisin huomauttaa, että mielestäni on hienoa, että ihminen itkee myös ihanille muistoille, eikä vain niille surullisille.
Sait minutkin itkemään :)! Ihania merileijonia. Ne niin kuuluu tuonne.
VastaaPoistaIkimuistoinen matka ollut teillä josta ammentaa voimia vielä pitkän aikaa!
Riikka
Helena: Matka oli minulle ihan uskomaton kokemus. Toivon, että sain sen välittymään täälläkin.
VastaaPoistaVilppumaan Erika: Vähän itkin, mutta semmoista onnellista itkua, ei mitään parkua että-miks-mä-en-oo-siellä :)
Kummitustalon Stella: Matka oli ehdottomasti kyllä kaikkien näiden vuosien odotuksen arvoinen, ehkä vielä hieman enemmän.
Peurankello: Varmasti palaan!
Sirkku: Niin, elämä on rikas. Siellä ja täällä. Nyt nautin kyllä valtavasti täällä kotona olemisesta. On hyvä tunne, kun lauma on kasassa.
Ihmettelijä: Harmi, että vaikuttaa avuttomalta... Minulle tämä on onnea. Minusta muistot ja hetket voi elää niin monella tavalla.
Maria: <3
Satu: <3
Haluaisin niin kuulla sinun elämisestä tuossa kaupungissa, millaista se oleminen oli siellä silloin, kun sai olla siellä niin pitkään. Missä päin asuit jne? :) Jos haluat kertoa niin heitä vaikka sähköpostia nurjat(at)gmail(piste)com.
Riikka: Merileijonat oli kyllä ihan huippuja! Aurinko alkaa heti matkia merileijonan ääntä, kun näkee niiden kuvan.
Kiitos, kun jaoit ihanat kuvat ja osan unelmien matkastasi kanssamme!
VastaaPoistaLuin juuri totaalihömppäkirjan "Kirjeitä San Fransiscosta" ja oli hauskaa samalla tiirailla sinun ihka oikeita kuvia paikan päältä - hassu sattuma!
Onnesta itkeminen on ihanaa!
Doris: Mä luin kanssa tuon kirjan ennen reissuun lähtöä, oli kyllä niin hömppää kuin olla ja voi. Valitsin sen täysin nimen perusteella :)
VastaaPoistaIhana matkakertomus, kauniita kuvia ja sanoja, kiitos!
VastaaPoistahttp://bleubirdvintage.typepad.com/blog/
VastaaPoista:-)
Ihanaa kun pääsit haaveidesi kaupunkiin! Itselläni se on Dublin jonne kerran jo pääsinkin, ja ensi talvena on vuorossa Kenia jonne olen kanssa kauan haaveillut pääseväni!
VastaaPoistakiitos, jonna. tämä on ollut sydämeenkäyvä matkakertomus!
VastaaPoistaEi voi olla muuta kuin onnellinen elämyksestäsi.
VastaaPoistaBlogissani on sinulle jotain :)
VastaaPoista<3
VastaaPoistaKiitos mukavista kommenteista <3
VastaaPoistavoi kiitos näistä kuvista ja tunnelmista.
VastaaPoistamatkalla olo on ihanaa ja ihmeellistä. eikä minkään matkan jälkeen ole enää sama. ja saa itkeäkin. sitten on taas mukava suunnitella tulevaa, ja uutta matkaa..
Ensivierailulla täällä. Blogissa on ihania tunnelmakuvia. Itsekin olen haaveillut San Franciscosta, se on vuosien haavekohde, jonne vielä en ole ennättänyt. Jos joskus pääsen sinne, ihmettelen varmasti myös: Olenko tosiaan täällä?
VastaaPoista