nähtiin punapuut. Uskomattoman suurina taivasta kohti kurkottavat puut. Latvoja ei tahtonut nähdä aurinkoa vasten. Eikä muutenkaan. Yli sataan metriin kohoavat puut menee minun käsityskyvynkin yli. Meidän suuret puut täällä ovat noiden rinnalla pieniä rimpuloita.
Tuolla meitä vastaan käveli myös mies punaisessa pikkutakissaan, laulaen kulkiessaan Lännen lokaria. Se sai hymyilemään.
Kuinka moni suomalainen aikoinaan lähti täältä länteen etsimään parempaa tulevaisuutta, kulkemaan merien ja mantereiden halki. Kuinka moni jäi, kuinka moni palasi. Kuinka monesta tuli onnellisempi. Kuinka monta puuta silloin kaadettiin, kun nyt punapuumetsistä on enää 4% jäljellä.
Joskus tahdon nähdä vielä sembramännytkin, niitä näkee vaikka Yosemiten kansallispuistossa Kaliforniassa. Sinne tahtoisin kaikkien lasten kanssa.
Mutta Muir Woods oli myös uskomaton. Kierrettiin siinä vain pieni lenkki, jos olisin ymmärtänyt paremmin mitä odottaa olisin varannut aikaa paljon enemmän.
Jos pääsisin toisen kerran tuonne menisin paikalle arkena sateella. Haluaisin kuulla ja haistaa metsän. Sitten menisin Stinson beachiin. Kävelisin halki sateisen rannan ja kuuntelisin merta.
Kiersittekö ollenkaan kaupoissa? :)
VastaaPoistaAika vähän. Kirjakaupoissa käytiin, Anthropologiessa kävin kanssa huokailemassa, Converset tuotiin lapsille tullessamme. Jotenkin tuolla oli niin älyttömästi kaikkea muuta, että kaupoissa kiertely jäi ihan sivuosaan. Jos joku kiva putiikki osui kohdalle niin piipahdettiin, mutta mikään shoppailureissu tämä ei kyllä ollut.
VastaaPoistaPiti tulla minunkin oikein kiittämään tästä mahtavasta matkasta! San Fransiscohan näyttäytyy tässä minullekin aivan uudessa valossa. Onneksi pääsit tänne unelmamatkalle, ja kiitos kun jaoit sen meidänkin kanssa!
VastaaPoistaViikon reissuksi olette saaneet todella paljon irti! Me olimme Kaliforniassa viime kesänä viisi viikkoa ja tuntui, että ainakin Frisco jäi tosi vieraaksi. No, kahtena päivänä vain lopulta sinne tuli mentyä. Toki meillä oli neljä lasta mukana.. Toisiksi alimmainen kuva on kuin jostain fantasiaelokuvasta!
VastaaPoistaKiitos matkaraportista (jatkukoon se vielä)!
Nämä on olleet niin ihania matkakuvia, oon ollut aivan hiljaisen hurmaantunut näistä. Tosi ystävällistä, kun olet ottanut meidät mukaan matkalle näin, aivan kuin melkein olisi ollut siellä myös. Kauniita tunnelmia, kauniita paikkoja ja hurmaavia kuvia teistä :)
VastaaPoistaIhana!
Nuo puut on niin uskomattoman upeita, mä olen ollut vähän siitä teidän paikasta ylöspäin ja myös menettänyt koko mieleni noille upeille puille. Pelkästään niiden takia haluaisin päästä sinne takaisin. Oi puut!
Kiitos näistä postauksista. Lähdemme ensi viikolla Seattleen ja patikoimme aika paljon luonnonpuistoissa.
VastaaPoistaJos Muir Woods tekee vaikutuksen (ja hieno se on), niin pohjoisemmassa Redwood National Park vie tajunnan!! Suosittelen seuraavalle Kalifornia-käynnille. Siellä on mm. yksi paikka jossa tie on rakennettu menemään yhden puun läpi. Joo, siitä puusta voi ajaa läpi!
VastaaPoistaMonta vuotta mun ja miehen unelma oli, että kun päästään eläkkeelle, mennään punapuumetsään.
VastaaPoistaNyt kun olemme suunnittelemassa maallemuuttoa, unelma vaihtui mansikkamaahan. Voi olla vähän realistisempi haave meille.
Vanhat, isot puut ovat ihmeellisiä... ajattelen aina, että mitä ne ovatkaan nähneet... Cambodiassa Ancor Watissa oli tuollaisia puita kasvanut temppeliraunioiden päälle... siis ne puut olivat alkaneet kasvaa vasta, kun uskomaton temppelikaupunki oli jo raunioina... se pisti kyllä hiljaiseksi.
VastaaPoistaMahtava matka teillä on kyllä ollut, kiitos matka(kuva)kertomuksesta.
VastaaPoistaPunapuumetsävierailusta haaveilen, puiden kansaa (tyttäreni sanoin) kun ollaan.
Mielettömiä kuvia olet(te) ottaneet. Ja olet niiin kaunis ja onnellisen näköinen kuvissa! Ihanaa kesää teille :)
Kiitos upean vaikuttavasta matkakumppanuudesta♥
VastaaPoistaheta: Tämä matkapäiväkirjan kirjoitus tänne on ollut jollakin tavalla matkalla olemista minulle. On ollut ilo jakaa näin tärkeä asia teille lukijoillekin.
VastaaPoistamaijanmaja: Toivompa kovasti, että minäkin saan joskus viedä koko perheeni Kaliforniaan.
himalainen: Noissa puissa on taikaa. Puissa yleensäkin. Vivi-Ann Sjögren kirjoitti Meksikon päiväkirjoissaan, että meksikossa on joitakin alkuperäisasukkaita, jotka uskoo, että kun puu kaadetaan yksi tähti sammuu. Noiden punapuiden äärellä sen ajatuksen pystyi ymmärtämään kunnolla.
Aarre: Kaunista matkaa teille!
Sirkku: Ehkä pääsette sinne punapuumetsäänkin! Aina pitää haaveilla, uskoa haaveisiinsa.
aurinko ja kuu: Tuossa Muir Woodsissa oli sellainen halkileikkaus kaadetusta/kaatuneesta puusta, mihin oli merkitty erilaisia maailmanhistoriallisia juttuja. Se puu oli ollut olemassa yli tuhat vuotta. Ollut keskiajan, sen kuin Kolumbus löysi Amerikan. Monen monta pienempää hetkeä myös.
inkeroinen: Hyvä jos näytän kuvissa onnelliselta. Sitä olin. Tuntuu, että aikoihin minusta ei ole tullut niin montaa kivaa kuvaa kuin matkalta. Onni loistaa siis ihmisestä?
Maria: Hienoa, että tahdoit kulkea mukana <3
Me käytiin myös katsomassa niitä puita (ne sanoi big trees siellä), mutta en muista, missä kaupungissa ja missä puistossa se oli, Kaliforniassa kuitenkin. Puut olivat kyllä vaikuttavia. Tulee ihan omat matkamuistot mieleen 10 vuoden takaa, kun katselen kuviasi. Sain olla Usa:ssa 7 viikkoa ja sinä aikana ehdin käydä viidessä eri osavaltiossa ja nähdä kaikkea suurkaupunkielämästä aina vuoristokyliin.
VastaaPoista