maanantai illassa. Aamupäivällä lensin kyllä pihalla kyljelleni, kun hiihtelin huopatossuissa päätalosta kotiin. Säikähdin aika tavalla, mutta mikään paikka ei onneksi hajonnut. Pihalla pomppi pipanoita ja pupu valjaissa.
Meidän isoimman tytön pupuhaave etenee hiljalleen, ruokakuppi ja talutushihna on hankittu. Mies suunnittelee aitauksen rakentamista keväälle. Nämä on niitä haaveita ja suunnitelmia, mitkä saa hymyn huulille.
Sitten meillä kävi vieraita Mäkituvasta!
Haitula heitti ikkunaan jotain. Tatti kaatoi mehut lattialle ja ennen lounasta huusi minulle: "Jos vielä sanot, että pitää viedä villapuku paikoilleen niin huudan niin kovaa, että tiput siitä tuolilta."
En kuitenkaan tippunut. Nauroin kyllä, siitäkään Tatti ei tykännyt. Ei kai saisi nauraa jos toista suututtaa. Mutta kun harvahampainen hikipäinen legoinsinööri suuttuu ei oikein muuta voi.
Lankojakin vähän silittelin. Ja toivoin, että joskus olisi kiva juoda ihan tilkka kahvia. Nyt on niin nätit kupitkin.
Huomenna onkin jo maaliskuu!
Ai kamala sentään, mitkä naurut sain tuon "harvahampaisen hikipäisen legoinsinöörin" vuoksi. Mahtava kuvaus vihaisesta lapsesta, nimimerkillä kokemusta on :D
VastaaPoistaMinuakin hikipäinen insinööri nauratti! On näiden kanssa kyllä naurussa tosiaan pidettelemistä toisinaan, siis lasten.
VastaaPoistaHuopatossut olikin juuri liukkautensa vuoksi lapsena huiput! Tämä keho ei vain ota kaatumisia vastaan enää niin jouheasti... ;)
Niin mukavalta näyttää teidän kyläilyt!
Minä laitatin huopatossuihini suutarilla kumipohjat, ja eivätpä ole enää liukkaat.
VastaaPoistaKyllä noista kupeista kelpaisi kaffea hörppiä...
Ilmankos työ tyttövieras tuolla kuvassa näytti niin tutulta!
VastaaPoistaLuulen, että silloin ei saa nauraa jos toinen on suuttunut. Jos minulle nauretaan, kun olen suuttunut, tuntuu kuin suuttumustani aliarvioitaisiin. Siinä on kyllä varmasti vanhemmilla oma haasteensa.. säilyttää peruslukemat vaikka toisen suuttumus olisi äärimmäisen hellyyttävää. No mutta, tänään on jo maaliskuu, kevät tervetullous!
Voi, toivottavasti et särkenyt paikkojasi. Elämän makuinen tämäkin kirjoitus
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistamikä ihana tulipunainen lanka tuossa äärioikealla onkaan? Mikä merkki?
terveiset vanhoilta kotiseuduiltanne:)
E:n ja E:n äiti
Eilen oli kiva iltapäivä:) Juuri tuon takia minulla ei ole huopatossuja. Miehen huopatossutohvelit riittää, liukastelin niillä minäkin eilen.
VastaaPoistaSanna: :D
VastaaPoistaHUVIlassa: Huopatossut ja lapikkaat on olleet tämän talven ykköskengät.
Nonna: Minäkin mietin ensin kumipohjia, mutta päädyin sitten siihen, että en laita. Katsotaan muuttuuko mieli jos vedän rempulat vielä monesti.
Nuo kahvikupit kuuluu taas sarjaan ihan uskomattomat löydöt kirpparilta. Ne oli isossa laatikossa, missä oli paljon astioita, 2 euron hintaan. Se koko laatikko siis.
Maiju: Joo, se on kyllä totta että ei saisi nauraa, kun toinen on vihainen. Mutta välillä nauru vaan karkaa, sille ei mahda mitään.
enkulin käsityöt: En satuttanut, säikähdin vaan.
E:n ja E:n äiti: Lanka on Priimasta ostettua Malabrigon Worsted lankaa. Terkkuja sinne vanhoille kulmille!
Anna: Mutta huopikkaat on niin ihanan lämpimät! :D
VastaaPoistaIhanat kupit.Kahvi maistuu aina hitusen paremmalta kauniista kupeista.Huopikkaat ovat aiheuttaneet ihmetystä meillä päiväkodissa,hoitajat ihastelevat ja ihmettelevät että on jollakin vielä tänäpäivänäkin huopikkaita...Kyllä meitä huopikasfaneja vielä jäljellä on:)
VastaaPoistabeautiful wool!I would like to find this adorable wool in my city...
VastaaPoistatunnelmallista teillä on!ja hyvä ettet tippunut tuolilta nauraessas...välillä tuntuu niin hurjilta noi uhmailut ku meilläkin neljävuotias välillä uhmaa hajottaa vaikka koko talon ja laittaa kaikki vankilaan...;)
VastaaPoistaVoi legoinsinööriä :) Sellaisia ollut täälläkin ja on vieläkin ja aika usein pitää olla tarkkana sanojen kanssa...
VastaaPoistaIhana utuinen tunnelma tuossa yläkuvassa.