27.2.2011

Koko
talven jatkunut turkishatun etsiminen kirpputorilta tuotti viimein tulosta, kun mies löysi toiveideni päänlämmittimen minulle eilen (5e). Se kasvaa jo nyt melkein kiinni päähäni, on niin hyvä ja lämmin. Hatun myötä minut nimettiin Pappilanmäen Natashaksi.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

29 kommenttia:

  1. Oi miten ihana ja kaunis, sekä päähine että pää.

    Ja hauska lempinimikin!

    VastaaPoista
  2. Onpa kaunis, ja kauniit kiharatkin! Hyvää viikkoo :)

    VastaaPoista
  3. Olet suloinen Natasha!
    Ihanaa kun on tarkkasilmäinen mies♥
    Hyvää maaliskuun pian alkavaa alkua.

    VastaaPoista
  4. Oih, ehkäpä et kuitenkaan toivo, että pakkaset jatkuisivat;)

    VastaaPoista
  5. No näitä Natashoita näkyikin paljon Pietarissa! Yllättävän monella oli päällä turkista vaan edelleen..

    Mun on nyt pakko kysyä että mikä on sun kanta yleensä ottaen turkiksiin?

    VastaaPoista
  6. No mutta Natashalla on ainakin kauniit kiharat!

    Just tänään sovittelin minun vanhaa turkislakkia meidän isomman päähän :)

    VastaaPoista
  7. Kristiina: Olen tässä arponut, että mitähän turkista tämä hattuni mahtaa olla. Susi ja supi on veikkauslistan kärjessä.

    Outi: Jaksoin pitkästä aikaa kääntää aamulla vähän hiustenlatvoja, ja kyllä kannatti. Heti oli niin kiva olo, kun jaksoi tehdä jotain hiuksilleen.

    Maria: Tämä oli kyllä kaikenkaikkiaan loistava kirpputoriviikonloppu.

    Peurankello: No, jos pysyvät alle -20 asteen niin saavat jatkua minusta vielä tovin.

    Niina: Kiitos.

    Merja: Sellaista kokovartalo turkiksiin pukeutumista en oikein ymmärrä, mutta tälläinen yksityiskohta on ihan ok.

    Arvelinkin, että joku saattaa kysyä kantaani turkiksiin.
    Vastustan turkistarhausta. En siis ostaisi uutta (tarhattua) turkista missään nimessä, mutta vanha turkis kelpaa. Mutta missään minkkiturkissa en kyllä oikein näe itseäni, oli se sitten uusi tai vanha.
    Minulla on kaksi kelsiturkkia ja nyt tämä hattu. Muita turkiksia ei ole. Mutta huolisin kyllä jonkun lyhyemmän turkistakin jos joku mukava osuisi kohdalle.
    Kovilla pakkasilla kelsi on ollut ainakin aivan yliveto takkina. Ei palele.

    anskumari: Minulla ei ole koskaan ennen ollut turkishattua. Pienenä oli kyllä hatussa sellainen irroitettava ketunhäntä. Se oli silloin tosi ihana.

    VastaaPoista
  8. Sopii kyllä sinulle.=)
    Sopiko muuten niistä hatuista mikään lapsillesi?
    Ja jos ei, saa ne laittaa eteenpäinkin tarvitsevalle.

    VastaaPoista
  9. Komea on hattu!! Ja ihanat hiukset :)

    VastaaPoista
  10. Kiva hattu, tuommoista minäkin olen metsästänyt. Tosin olisi kelvannut tekoturkiksestakin tehty. Mukavaa alkavaa viikkoa!
    Sain kylmää kyytiä omista turkiskuvistani. Hyvä, että joku muukin näkee kirppisturkiksen hyväksyttävänä ;)

    VastaaPoista
  11. Oho! Mun uikkareiden nimi on miehen mielestä Nadjushka! :D

    Kyllä hattusi on söpömpi kuin ne. Täytyisi hankkia uudet.

    VastaaPoista
  12. Tykkään kuvasta!

    Himoitsin Venetsiassa tuollaisia turkishattuja, olivat vain vielä suurempia. Olin melkein vähällä ostaa niin hauskannäköinen se olisi ollut, mutta periaate ei antanut myöten.

    Minun rajani menee siinä, että eläimet joiden lihat kelpaavat lautaselleni (tai joita syödään joka tapauksessa) voin käyttää turkiksina ja nahkoina tai mitä niistä sitten tehdäänkin. Muita en.

    VastaaPoista
  13. Lisään vielä, että minustakin vanha turkis on ok. Mieluummin käyttöön kuin hävitettäisiin. Mutta nykyään ei saisi enää moista tuotantoa pitää pystyssä.

    VastaaPoista
  14. näyttää melkein siltä kuin sillä olisi korvatkin. oivallinen löytö! mun kirpputorikarvalakki näyttää aika yliajetulta ja valuu silmille.

    VastaaPoista
  15. No sepäs vain onkin kuin jatke sinulle! Onnittelen löydöstä!

    VastaaPoista
  16. Vaikka turkista olisi otettu eläimestä ihan pikkiriikkinenkin palanen, on se eläin silti tarhattu kammottavissa oloissa ja sitten tapettu.
    Eli oli sitten kokoturkki, lakki tai vain se minkkitupsu pipossa, josta prinsessa Victoria teki muoti- ilmiön Ruotsissa.
    - Aivan sama lopputulos, turhaa kärsimystä ja kuolemaa viattomalle eläimelle.
    Terveisin Jenni L.

    VastaaPoista
  17. Olen yllättynyt..

    VastaaPoista
  18. Minäkin yllätyin.
    Hyvä että Merja kysyi kantaasi. Meinas nimittäin loppua blogisi lukeminen siihen, kyse on minulle sen verran vakavasta asiasta. Minä en periaatteesta, vaikka miten vanha turkis kyseessä, pystyisi pukeutumaan siihen. Ja olen mielipiteessäni kovin jyrkkä. Minua vaan ällöttää oksettaa ja surettaa että tätä sairasta elinkeinoa tuetaan maassamme.

    VastaaPoista
  19. Upea on päähine!

    Minäkin voisin laittaa päähäni/päälleni "vanhan" turkiksen, mutta uutta en välttämättä ostaisi.
    Sen sijaan ärsyttää tuomitsevaan sävyyn kirjoitetut kommentit. Ei se nahkakengänkään tie ole kovin kultainen.

    VastaaPoista
  20. anrinko: Joo, olenkin unohtanut kertoa niistä hatuista. Toinen menee Haitulalle ja toinen Aurinkoiselle. Kiitos!

    Helena: Kiitos.

    Stella Banton: Turkisasiat varmasti on sellaisia, jotka nostaa ihmisillä karvat pystyyn herkästi. Minä kuitenkin ajattelen niin, että jokainen saa pukeutua niin kuin tykkää, tai syödä mitä haluaa.
    En minä arvostele ketään akryylilangan ostamisesta, vaikka en sitä itse hankkisikaan. Vähän sama homma tässä.

    Ilse: Uimapuvun ostaminen ei ole kovin kivaa puuhaa, ainakaan minusta. Toivottavasti löytyy hyvä. Kerro, minkä nimen uusi saa.

    Liivia: Ajattelen aika siis aika samalla tavalla sinun kanssa. Lihaa en kyllä syö, mutta jos söisin niin kallistuisin riistan puoleen.

    Heli: :D Toivottavasti sinullekin löytyy sopiva turkishattu kirpparilta.

    eilen tänään huomenna: Kiitokset!

    Jenni L: Turkistarhausta en hyväksy minäkään. Minun mielestä on kuitenkin ihan ok käyttää vanhaa turkista.

    Anonyymi: Elämä on täynnä yllätyksiä.

    Nina: Samoin ajattelen minäkin, turkistarhaus voitaisiin ihan hyvin lopettaa tai jos sen on pakko jatkua pitäisi eläinten saada elää luonnollisimmissa elinolosuhteissa. Pieni häkki ei ole millekään eläimelle ihannepaikka.

    Anonyymi: No, ihan samaa ajattelin minäkin noista nahkakengistä :)

    VastaaPoista
  21. Mulla on vähän riistan kanssakin hankalaa. Riista käsittääkseni metsästetään jotenkin enemmän harrastuksenomaisesti ja vaikka se eläin olisikin saanut siihen asti elää vapaana, niin jotenkin hirvittää se kuinka eläin tulee jahdatuksi, enkä voi ymmärtää ihmistä, joka pitää metsästyksestä. Minusta se on kuitenkin hiukan sairas harrastus.

    Turkistarhaukselle en näe pienintäkään oikeutta jatkua. Se pitäisi ehdottomasti lopettaa.

    VastaaPoista
  22. Metsästäjiäkin on moneen lähtöön. Ei nyt sentään yleistetä (kaupunkilaisittain) kaikkea metsästämistä murhanhimoiseksi jahtaamiseksi! Kehäkolmosesta 700 kilometriä pohjoiseen on edelleen korpiseutuja, joissa riista on ainoa ruoka pöydässä kellarissa kaivettujen pottujen lisäksi. Jänispata katoaa nopeasti pieniin nälkäisiin suihin. Olen nähnyt.

    VastaaPoista
  23. Tosi kaunis hattu, onnittelut löydöstä! Samoin ajattelen, että vanhaa sopii hyvin käyttää. Oon ite ostanut kanikeepin kirppikseltä. Mutta jännä juttu kyllä, että kun kuljen tekoturkisliivi päällä, saan aina silloin tällöin paheksuvia mulkaisuja. Aihe on arka..
    Metsästyksestä mulla on se käsitys, että esim.hirvikantaa on ihan pakko vuosittain karsia. Muuten meillä alkaa hirviä juosta pitkin maita ja mantuja..

    VastaaPoista
  24. metsastajista monet tosiaan nakevat itsensa tarkeana osana metsan- ja riistataloudenhoitoa, ja ruokkivat kylmimpina kuukausina myos "riistaansa" viemalla esim. omenia ja rehua metsaan ruonkintapaikoille. kunniallinen metsastaja ei kuitenkaan koskaan ammu ruokintapaikalta.

    usein hirvea ja peuraa ainakaan ei jahdata, vaan ne taytyy yllattaa tilanteessa jossa paastaa ampumaan rauhallisessa tilanteessa (esim. kavellessa), silla asumatarkkuus on huono silloin kun elain pakenee metsassa.

    tuntemani metsastajat ovat hyvinkin luontoa ja elaimia kunniottavia ihmisia, mutta varmasti joukkoon sopii myos muutama "murhanhimoinen jahtaaja" (vai jaksaako sellaiset kayda hirviporukoissa usein vain pari miesta saa kaadon syksyssa kun lupia on rajallisesti)?

    mutta tosiaan, jos hirvi- ja peurakantaa ei harvennettaisi vuosittain niin liikenneonnettomuuksien maara lisaantyisi. Jos taas pienriistakantaa (esim. rusakkoja) ei pideta aisoissa niin isommat petoelaimet (esim. ketut) lisaantyvat liikaa, ja lisaksi koko kanta karsii yleensa liikapopulaatiosta koska luonnossa ei riita ruoka kaikille.

    terv. metsastajaperheessa kasvanut kasvissyoja, joka syo mummulassa mielellaan riistaa :)

    p.s. hattu on hieno!

    VastaaPoista
  25. Riistan metsästys ei mielestäni ole ollenkaan sairasta hommaa. Paljon sairaampaa on kasvattaa karjaa suurtiloilla pienissä tiloissa ja sitten ajaa pelokkaat eläimet kuljetusauton lavalle ja edelleen teurastamolle. Mielestäni metsästäminen on monin kerroin inhimillisempää ja eläinystävällisempää puuhaa. On tekopyhää vastustaa metsästystä ja syödä kuitenkin samalla teollisesti tuotettua lihaa.
    Itse en ampuisi eläintä, mutta arvostan sitä että joku syö mieluummin itse metsästettyä kuin kaupan tehotuotantoa. Itse syyllistyn jälkimmäiseen ja asia kiusaa minua välillä aika lailla. Olin monta vuotta kasvissyöjä, mutta en enää vakavan sairauteni vuoksi jaksa tehdä eri ruokaa itselleni ja muulle perheelle, joka syö sekaruokaa.

    Turkiksista en pidä enkä niitä käyttäisi. Olen silti sitä mieltä, että ravinnoksi tapetusta eläimestä kannattaa käyttää kaikki mahdolliset osat hyödyksi.

    t:Maria

    VastaaPoista
  26. Lihakarjan kasvattajana voin kertoa teille, että metsässä kaadettu hirvi kärsii paljon enemmän kuin teurastamolla lopetettu sonni. Harmittaa, että aina silloin tällöin julkisuudessa pyörivät kuvat kurjista navetoista pilaa kaikkien kasvattajien maineen. En tunne ketään maamiestä kenelle hyvin voivat eläimet ei olisi kunnia asia!

    VastaaPoista
  27. Upea kuva, hieno hattu.

    Ihanan kaunista maaliskuuta!

    VastaaPoista