Meillä oli koko perheen yhteinen loma. Tuossa salmessa ja noiden koivujen katveessa olen viettänyt kaikki lapsuuden kesät. Mummolassa. Nyt se on lasteni mummola.
Oltiin purjehtimassakin. En tiedä olenko vieläkään sinut meren kanssa. Voiko koskaan olla. Meri on niin suuri ja voimakas, että sen äärellä tunteet ovat voimakkaita.
Heinäkuun ja elokuun taitteessa Aurinko-vauvan kummitäti puolisoineen piti mahtavat kesäjuhlat. Ne on jääneet mieleen lempeästä puheensorinasta. Mahtavasta ruuasta. Saunomisesta keskellä yötä ja kylpemisestä joessa.
Kesällä vesi on tärkeä elementti.
Elämä on tuonut mukanaan myös suruja. Eräänä päivänä yksi oli poissa. Häntä muistan silloin, kun katson kuvia yhdestä iltakävelystä. Ja muulloinkin. Pienenä istuin monet kerrat veneen kokassa mato-ongella hänen kanssa. Pyysin häntä viemään minut kummitussaareen. Ja hän vei. Hänestä jäi kauniit muistot.
Sänkipeltojen aikaan ystävyys vahvistui entisestään. Rinnakkain saappaissa syyspelloilla. Koirat ulos. Sankosta hän pelasti sisiliskon juoksemaan makaavalle rungolle.
Lapset ovat saaneet olla paljon miehen vanhemmilla. Mummulla ja vaarilla. Me kaikki arvostamme niitä hetkiä.
Vauva on saanut kosketuksen koiriin. Ja hän nauttii. On rikkaus, jos perheessä voi olla lemmikki.
Syksyn kuvat ovat tummempia sävyiltään. Mutta hetken niiden takaa ovat hyviä ja lämpimiä.
Huonoina päivinä tulee harvoin tartuttua kameraan. Vaikka pitäisi. Kamera tallentaa kauniita muistoja. Enkä halua uskoa siihen meksikon intiaanien sanontaan siitä, että pieni osa ihmisen sielusta häviää jokaisen valokuvan mukana. Muuten heillä on kyllä hyviä elämänviisauksia.
Ystävä sai koiran. Ihanan. Eilenkin pääsin sitä silittämään. Kasvu on ollut hurjaa. Sillä ja meillä. Lapsiperheiden elämä muuttuu vuodessa paljon. Kahdessa valtavasti.
Tuulet kuljettaa.
Joulukuun kuvat tuntuu niin tuoreilta muiden rinnalla. Mitä tästä joulukuusta jäi mieleen. Odotus. Jännitys. Lumi. Ilon hetket, onnen hetken.
Korttitalo. Miten pieni on ihminen suurien rattaiden äärellä.
Ja juuri ennen uutta vuotta helpottavat ratkaisut. Miten kiitollinen voi läheisistään olla. Ja uudesta kodista. Sitä jos mitä odotan eniten seuraavassa vuodessa. Uutta kotia. Muita suurempia muutoksia en kaipaa. Elämä on hyvä näin. Arkea ja sen pieniä hetkiä. Minun silmin. Tänäänkin.
Saan valtavasti siitä, että voin kirjoittaa tätä blogia. Jakaa näitä hetkiä kanssanne. En tiedä olisinko jatkanut näin kauan ilman teitä. Jatketaan siis näin, että tämä voi olla vuorovaikutuskenttä.
Luen joka kommentin aina.
Kiitos kaikille Nurjat-blogin lukijoille tästä vuodesta. Ja lämmintä uutta vuotta kaikille. Olkoon vuosi solidaarinen, rauhallinen ja täynnä onnen sekä rakkauden hetkiä.
Voikaa hyvin.
