Talviajan ensimmäinen päivä.

Sunnuntai-aamuisin
kaupunki näyttää ihanimman puolensa. Mannerheimintielläkin voi kävellä ilman, että pää meinaa räjähtää liikenteen mölystä. Voi kurkkia sisään näyteikkunoista rauhassa miettimättä, miten pöljältä se näytää lasin toiselta puolen. Voi kävellä hiljaa ja hiljentää vielä. Poiketa kirpputorilla.

Vauva tekee ylähampaita. Nenä vuotaa ja raukka on ihan parka.

Huomenna on marraskuu.

Tänään
nukuttiin pitkään. Syötiin aamiaista yhdentoista jälkeen ja odotettiin vieraita. Syötiin tomaattilinssipapukeittoa ja niitä avokadoja. Mies keitti kahvin ja teen unohti. Sitten istuttiin sohvalle neulomaan ja puhumaan. Kerittiin lankaa.
Vauvasta kummitädin Korppu-koira oli kikatuttavan ihana.

Myöhemmin
pelattiin muistipeliä ja loistavaa Ovelus ja Ketterys-peliä lasten kanssa. Todettiin, että toinen kierros on aina liikaa, vaikka ensimmäinen olisi kuinka hauska.

Mietin
joulua joka päivä enemmän. Ja Haitula joulukuussa olevia syntymäpäiviä. Tänään harjoitteli taas, miten neljä näytetään sormilla. "Äiti, mä laitan vaan peukun piiloon. Siitä tulee sit neljä."

Tänään, perjantaina.

Lounaalla
siskon tuomia luomuavokadoja. Ne oli pienempiä ja sirompia kuin ne, mitä olen tottunut kaupasta ostamaan. Vauva söi yhden ja minä toisen. Ei ne oikein muille kelpaakaan.

Järjesteltiin lankalaatikoitani. Vauva auttoi siinäkin. Penkoi keskeneräisten koreja ja pyöritteli matonkudekeriä auki.
Listasin lankoja Ravelryn stashiin. Ehkä pysyn siten paremmin kärryillä, mitä lankoja minulla on jo olemassa.

Illalla menin optikolle. Näkö on huonontunut. Vanhat silmälasit saatiin liimattua kasaan. Uusissa näytän kuulema venäläismummolta. Jos löydän hommaan sellaisen karvalakinkin.

Haitula sanoi, että vauva on pikkutuhma, kun se repii aina tukasta.

Torstain herkkumysli.

Laitetaan
uuni lämpeämään 200 asteeseen. Kaiva uuninpelti esiin ja voitele se kevyesti.
Suuressa kulhossa sekoitetaan mysliainekset. 5 dl kaurahiutaleita, 2,5 dl ruishiutaleita ja 2,5 dl spelttihiutaleita. Hämmennetään ja lisätään joukkoon kolme kourallista pähkinäsekoitusta (meillä tämä sisältää pääosin kuorimattomia manteleita, jokusen pekaanipähkinän, cashewpähkinöitä ja maapähkinöitä), joka on terävällä veitsellä leikattu pieneksi. Sekoitetaan joukkoon myös 2 dl auringonkukansiemeniä ja 1 dl kookoshiutaleita sekä 1 dl ruskeaa sokeria. Sekoita sitten  1/2 dl rypsiöljyä ja 2 dl vettä sekaisin ja kaada seos muiden aineiden joukkoon. Puristele käsin tai sekoittele puuhaarukalla niin, että kosteus leviää kaikkiin aineksiin.
Kaada sekoitus uuninpellille ja laita uuniin 30 minuutiksi. Käy hämmentämässä vähintään kymmenen minuutin välein, jottei mysli kärähdä vaan paahtuu kauniisti.
Ota mysli pois, kun se näytää hyvältä. Sekoita hieman jäähtyneeseen mysliin 3 dl rusinoita. (Minä laitoin myös gojimarjapussin pohjat, mutta jos ei sellaisia satu olemaan niin ilmankin pärjää mainiosti. Itse en osta lisää ainakaan.)

Syö maustamattoman jugurtin kanssa. Seuraksi vielä vihreää teetä ja hedelmää niin täydellinen aamiainen on valmis!

Ps. Kun äiti syö tätä vauvalle tarjotaan muuta. Patakinnasta esimerkiksi. Tai sitten keitetään kattilassa porkkanaa, omenaa ja spelttihiutaleita. Soseutetaan hieman ja laitetaan hyppysellinen kanelia makua tuomaan. Hyvin kelpaa!

Keskiviikkona käveltiin.

Siitä
on aikatavalla aikaa, kun olen viimeksi aamulla ensimmäisenä herättyäni kiskonut yömekon päälle villapaitaa. Sitonut huivia, vetänyt villahousuja mekon alle. Laittanut hatun ja lapaset. Tänä aamuna niin tein. Vein siskon koiraa ulos, heräilevässä kaupungissa. Kävelin puiston laitaa ja polkua pitkin puistoon. Siellä oli muitakin koiran ulkoiluttajia. Ja yhden puun alla keräili kassejaan ja nyssäköitään joku. Luulen hänen nukkuneen yönsä siinä.
Ajattelin lämpimiä ajatuksia.

Päivällä
käveltiin tyttöjen kanssa Eiran rantaa myöten ja katseltiin hienoja villoja. Haitulasta talot näytti Muumipeikon taloilta, Niiskun taloilta tai Muumipapan taloilta. Isoin tyttö kysyi kuka kumma se Juhani Aho on, kun sille on patsaskin siellä. Ja kohta sitä, että miksi patsaissa ihmiset on alasti ja niin lihaksikkaita.

On
suhattu omaa kotia edestakaisin ja järjestelty paikkoja. Ja iltalenkillekin mentiin. Tietenkin, kun koira on täällä.
Nyt väsyttää. Jos ensi yönä saisin unen päästäkin kiinni. Täysikuu on mennyt.

Raukea tiistai.

Aurinko
viilettää eteenpäin kuin maantiekiitäjä konsanaan. Ja hymyilee. On niin isin tyttö kuin olla ja voi. Kun mies tulee töistä hän vaatii syliä heti. Edes pukua toinen ei saisi riisua, vaihtaa kotikamppeisiin.

Aamulla
päästiin suhteellisen ajoissa pihalle, Taideneuvolan avoimeen ryhmään. Tänään oli keppihevospäivä. Haitulan kanssa tehtiin. Tatti on Mummun ja Vaarin luona.
Näin lähikaupan seinällä ilmoituksen keppihevoskerhosta. Minusta se kuullosti hauskalta. Haluaisin tietää, mitä siellä tehdään. Uusia hevosia, leikitään niillä vanhoilla vai kerrotaan kasvattajakokemuksia? Mitä vain, niin se on varmasti hauskaa! Keppihevoset on hauskoja.

Isoin
tilasi minulta villasukat (tarpeeseen), kaivoi omatoimisesti langankin kopasta. Ja etsi mallin. Nyt tarvitsisi vaan tarttua toimeen. Ei vähempää voisi kiinnostaa. Sukkien neulominen ei kertakaikkiaan ole minua varten.

Siskon
koira tuli yökylään. Aika jännää. Isoin tyttö laulaa koiralle Levon hetki nyt lyö. Minä menen nukuttamaan vauvaa.

Viimeinen maanantai ennen talviaikaa.

 

Vauva
imeskelee aamupalapöydässä appelsiinia, lusikalla annan suuhun pieniä banaanin paloja. Minä sotken omalle lautaselle maustamatonta jugurttia ja mysliä.
En ole tehnyt aikoihin mysliä itse. Olisikohan tänään siihen hyvä päivä. Uuni on jo lämmin. Lounaalla syödään spelttiuunipuuroa.
Haitula pyytää Hyvän tuulen teetä, minä juon aamun toista kupillista.

Tuuli 
on riepotellut puiden lehdet maahan. Kohta ikkunasta voi nähdä pilkahduksen merta jos osaa oikein katsoa.
On tavallinen syyspäivä. Pilvet roikkuu matalalla ja tuulee.

Illalla
katsottiin miehen kanssa taloja maalta. Ei löytynyt mitään mielenkiintoista.
Ihmeltiin niitä kuvia, mitä ilmoituksissa on. Yksikin talo esiteltiin kuvaamalla sen ikkunoita. Toki maisemia ei saa väheksyä ja ovathan vanhat ikkunat usein hyvin kauniita.

On 
täällä kaupungissakin hyvä. Maisema varsinkin.

Tänään
on viimeinen maanantai ennen talviaikaa ja minä näin viime yönä unta, missä ostin kirpputorilta vanhoja postikortteja tämän vuoden joulukortteja varten. Suunnittelin, että liimaan niitä kartongille.
Oikeasti ennen joulukortteja pitää tehdä syntymäpäiväkutsut. Isoin tyttö on kohta yhdeksän, Haitula neljä.

Jokainen
amarylis on alkanut työntää sipulista vihreää. Yhdessä on nuppu. Se on ihmeellinen asia tähän aikaan vuodesta.

Kyllä
tämän päivän ehdoton kohtaaminen tapahtui ystäväni ovensuussa. Pieni musta ruttuinen pötkylä käveli vastaan ja vei sydämeni. Ilmoitin tahtovani kummitädiksi. Kyllähän jokaisella itseään kunnioittavalla koiraihmisellä pitää olla oma kummikoirapoika?

Hyviä
kohtaamisia oli muitakin. Lounas keittiön pienen pöydän ääressä. Sitä ennen kiireetön aamu hamahelmillä askarrellessa. Yöpuvussa melkein puolille päivin. Ja ensimmäisenä aamulla, kun avasin silmäni kömpi kainalooni pienin maitoa hamuten ja unenpöpperöinen mies. Se on kaunis näky.

Hyvien asioiden päivä.

Sain
verhon ikkunaan. Toinen odottaa vielä muutamaa saumaa. On ollut kaunis sää. Tuuli on kova, mutta aurinko lämmittää. Iltaisin ikkunoista vetää, silloin vedän verhot eteen.
Aamulla käveltiin kirpputorille isoimpien tyttöjen kanssa. Elättelen vieläkin toiveita, että löytäisin isoimmalle tytölle sopivat, hänelle kelpaavat, kengät käytettynä. Taitaa olla turha toivo. Haitulalle sen sijaan löytyi kivat nahkasaappaat, joista tuli lankkaamisella kuin uudet.
Mies teki ruokaa. Pöydän ympärille istui meidän lisäksi ystäviä.

Tykkään siitä paljon, kun ympärillä on hyviä ihmisiä.

Nyt menen neulomaan. Pienin nukkuu. Isot kinastelee hamahelmien siivoamisesta. Sitä tavallista.

Näin neulotaan villahousut.

Haitulan
villahousut keräsi kovasti kommentteja, kiitos niistä.
Ehkä joku teistä haluaa neuloa samanmoiset. Tässä ohjeentapainen. Jos tulee lisää kysyttävää niin kysy ihmeessä. Ja jos neulot vastaavat niin kerro siitäkin!

Neulomisen iloa!

 

Nämä
on olleet pieniä hyviä päiviä. Olen istunut ja kirjoittanut pitkiä hetkiä mustakantiseen vihkoon tussilla ja mietinyt montaa.
Olen saanut hyvää postia. Nähnyt kauniita kuvia.

Leivoinkin.
Maustekakun ja piparkakkutaikinan. Tein myös tattariuunipuuroa. Se oli ihan hyvää. Oikeastaan sitä pitäisi syödä toisen kerran, jotta osaisin sanoa tarkemman mielipiteen.
Uunipuuro on kyllä sellaista leivinuuniruokaa. Varmasti puulla lämmitetty uuni tuo siihen oman hyvän makunsa. Meidän puurossa oli kyllä savuaromi mukana. Maito kuohahti uunin pohjalle. Avattiin ikkuna, jonka lämpömittarin talitintti käänsi väärään asentoon. Näytää, että ulkona olisi melkein 20 astetta lämmintä. Eihän siellä ole. Lokakuun kolea. Kohta alan odotella pakkasia. En vielä.

Neuloisin
koko ajan. Neuloin ratikassakin ja meinasin mennä oman pysäkin ohi.
Olin myös kulttuuriratikassa, jossa oli siniset valot ja taideteoksia ikkunoissa. Se oli hieno juttu. Kulttuuriratikka ja yksin matkustaminen. Sai samalla neuloa.
Pienet asiat on hyviä.

Tatti
sai seinälleen opetustaulun, jossa on tarhakäärme. Housuihinsa henkselit. Loistava keksintö kuikeloiden pikkupoikain pöksyihin.
Haitulalle tein raidallisen huivin Noron Kureyonista.
"Äiti, mä haluisin siihen kyllä kissan. Kissa on mun lempieläin."
Ja äiti teki. Huiviin kissan.

20102010.

Meniköhän
moni tänään naimisiin tai kihloihin?

Minä menin Porvooseen ja takaisin kotiin. Mietin maalla asumis-asioita. Sitä, miten kiva, kun on loma. Ja noista syksyvermeistä, mitkä neuloin tykkään kanssa ihan hirmuisesti. Lankana Novitan Jambo, 10 puikot.

Kuvat otettu Minjan luona.

Raitapöksyt.

Haitula
sai villapöksyt. Niitä on aloitettu neulomaan jo reilu vuosi sitten ja nyt sitten viime viikolla rykäisin valmiiksi. Syksyn tullen, jottei mekkotytön peppu palellu.
Kivat tuli ja ne sopii kivasti kirpparilta löytyneen kaarrokeneuleen kaveriksi.
Lankana Novitan Puro, sitä meni 4 kerää. Koko on varmaan noin 110cm. Puikot oli 4,5mm.

Loma
alkoi. Aivan mahtavan mukavissa merkeissä!

Suunnitelmia loppuviikolle ei oikeastaan ole, mutta oikeastaan on. Kaikki on kuitenkin sellaisia, mitkä toteutetaan jos siltä tuntuu. Mitään väkipakolla touhuilua ei huolita tällä viikolla kuvioihin. Katsotaan mitä keksitään!

Kivaa alkanutta viikkoa! Minä vaan hymyilen, kun katson näitä kuvia. Vähän nauran ääneenkin!