Kurpitsasta on moneksi.

Kaupasta
hankittiin kurpitsa. Koverrettiin, keitettiin keitto, siemenet paahdettiin uunissa. Tehtiin Tatin toiveista hurja tiikerilyhty. Mietittiin, että olisipa hauska pystyä kasvattamaan kurpitsoja itse ensi kesänä.

Keitto syntyi näin:
Silppusin kaksi sipulia, valkosipulinkynnen ja laitoin ne pannulle voin kanssa ja kuullottelin hetken. Lisäsin sekaan chiliä, pippuria, timjamia ja vähän suolaa. Lisäsin paloitellun kurpitsan sekaan. Ja litran vettä sekä kasvisliemijauhetta pari teelusikallista. Keittelin sen aikaa, että kurpitsa pehmeni. Lisäsin sekaan sitten purkillisen tomaattimurskaa ja n. 250g raejuustoa. Soseutin koko sörsselin.
Syötin perheelle, kelpasi kaikille!

Aamupuuhia.

Aamulla
maattiin sängyssä pitkään. Sitten oli niin kova nälkä, että oli pakko mennä syömään. Oven takana kolkutteli huoltoyhtiön äijät, jotka tarkisteli pattereiden termostaatteja. Minä olin unohtanut koko homman. Yövaatteissa otin heidät vastaan.
Kysäisin myös haisuvessasta. Ongelmaa on kuulema ollut muillakin. Soitan isännöitsijälle.

Laitoin
amaryliksen sipulit veteen imemään vettä juuriinsa. Illalla tai huomenna istutan multaan ja toivon, että jouluna minulla on sitten kolme kukkivaa ihailtavanani. Ensimmäisen kerran kokeilen kasvattaa itse joulukukat. Sipulit ohjeineen hankin Hyötykasviyhdistyksen Alku ja Juuri puodista.
Joulu on pukkaamassa ajatuksissa vähän korkeammalle muutenkin. Olen hankkinut muutaman lahjan (käytettynä) ja pistänyt pakettiin. Jospa olisin tänä vuonna ajoissa. Myös joulukalenteriin on muutama pieni juttu hankittuna. Kerrankin jotain ennen marraskuuta.

Tänä tiistaina.

1. 

Kokeilin ripustaa makuuhuoneen seinälle kankaan. Keskellä seinää oleva pistorasia rupesi nyppimään. Tykkään kankaasta, mies myös. Silitän sen vielä ja toivon, että saan jostain ompelukoneen lainaan, jotta voin päärmätä reunat. Haluaisin ommella myös olohuoneeseen verhot. Kangas verhoihin löytyi makuuhuoneen räjäytyksen yhteydessä jemma-nimisestä paikasta.

2. 

Viikonlopun kirpparisaldo. 

3. 

Taideneuvolasta kotiin kannettu kukkakimppu. Ihana! 

Tatti ja Haitula piirsivät pastelleilla hienoja asetelmia. Äitikin räpelsi jotain paperille. Joola ja pojat istui samassa pöydässä. Tatti sanoi kotona, että se iso poika oli kyllä aika kiva. Vauvasta Joolan koru oli ihanan syötävä. Koru oli Minjan tekemä.

4. 

Novitan Jambosta on tuloillaan oleva kaulurihuppuhässäkkä. Ihan kiva lanka. En vaan ymmärrä, miksi siihenkin on pitänyt työntää sekaan keinokuitua. 100% villa olisi aina parempi.

Tykkään.

Iltapalaa
suunnitellessani huomasinkin tekeväni yhtäkkiä kasviscurrya (jonka olin kuvitellut olevan jotenkin kauhean monimutkainen sapuska) ja korianterilla maustettua riisiä. Oli hyvää. Ja vielä parempaa oli istua vastakkain ja jutella. Ilman yhtään keskeytystä.
Ruokajuomaksi sitä viiniä. Naanleivän korvikkeeksi paahdettua leipää. Jälkiruuaksi vihreää teetä.

Eilen

hän könysi korkealle puuhun omenoiden perässä. Heitteli niitä sieltä minulle, minä pussitin. Tänään istui kynttilänvalossa vastapäätä ja jutteli. 

Meillä on niin kivaa yhdessä.

Sunnuntai
on ihana päivä!

Aamulla käytiin Laajasalossa MLL:n kirpputorilla. Tein muutaman tarpeellisen löydön vauvalle, bodyjä ja sopivia vaippoja. MLL:n kirpputoreilla kannattaa poiketa jos kohdalle osuu.

Vauvan kummitäti pyysi luokseen neulomaan ja syömään. Oltiin siellä pienen kanssa ja nautin valtavasti. On ihanaa, kun on sellaisia ystäviä kenen seurassa on kertakaikkisen hyvä olla. Puhe luistaa, mutta hiljaakin on hyvä olla.
Sain lähtiessä kainalooni muutaman kerän lankaa ja paljon hyvää mieltä. Vauva hatun ja villasukat. Kiitos vielä kovasti!

Illalla omenoita pussikaupalla. Niin ja kriikunoita! Mitähän niistä tekisi, likööriä?

Niin hyvä päivä, että nyt voi hymyillen mennä nukkumaan. Tulevalle viikollekin monta kivaa juttua.

Tykkään energisestä olosta. On hyvä olla terve.

Paras aika vuodesta.

Ei
ole syksyn voittanutta. Rakastan ulkoilua syksyllä. Ei ole kuuma, ei ole kylmä. On vaan hyvä. Parempikin. Saan käyttää saappaita ja villasukkia. Saappaat on lempikengät. Muihin kyllästyn, saappaisiin en koskaan.

Ajattelin, 
että tänä iltana, kun lapset nukahtaa juon lasillisen punaviiniä ja muutaman palan suklaata. Sitten keitin kuitenkin vettä ja laitoin teetä. Otin muutaman palan suklaata ja ajattelin, että jos sitä viiniä teen jälkeen. Join teen, söin suklaan. Sitten mietinkin, että jätän punaviinin toiselle illalle ja otan toisen kupin teetä. On niin hyvää.


Miehellä
on uusi lyhytlyhyt tukka. Alkuviikosta sanoin hänen tyyliään esapekkasaloseksi, enkä mairitellen. Ei minulla mitään sitä Salosta vastaan ole, kun en koko tyyppiä tunne, mutta miehelleni se sellainen ihmeellinen sivulippahuiska ei sopinut.
Oma tukka on aina kiinni ja hennausta vaille. Mietin uskaltautuisinko kampaajalle. Edellisestä käynnistä on yli kolme vuotta. Otsatukasta tykkään ja vielä pidemmän tahtoisin. Sellaisen ihanan tuuhean mihin saisi kunnon palmikot, mitkä ei näyttäisi onnettomilta pötköiltä.

Vuorokaudessa
ei riitä tunnit. Haluan illalla hiljaisuutta ja rauhaa. Ja kodin kuntoon. Ensimmäinen vie voiton. Ei nuo hommat tekemällä lopu. Edes iltaisin, kun voisi hommailla rauhassa.

Sain
ystävältä kukan pistokkaita. Tänään istutan ne multaan. Muraatin ostin. Toivon, että saan pysymään sen elossa. Ne ei ole aiemmin tykänneet minusta. Muraatti se on yksi kauneimmista kasveista, mitä tiedän. Hääpäivänä minulla oli muraattia hiuksissa ja liljoja sekä ohraa kimpussa.
Kaktus kasvaa puolitoistametrisenä olohuoneen nurkassa ja mietin, että olisiko aika vaihtaa se suurempaan ruukkuun, vaikkei ole se aika vuodesta.
Haluaisin peikonlehden. Ja kodinonnen.

Vauva
teki eilen toista hammasta. Itki niin, että kyyneleet valui. Minä räjäytin makuuhuoneen atomeiksi yrittäessäni saada sinne parempaa järjestystä. En oikein tiedä onnistuinko. On se ainakin erilainen. Vielä on muutama läjä raivattavana. Verhotkin voisi laittaa ikkunaan.

Kirjoitin
listan, mitä kaikkea täällä kotona voisi tehdä. Aika pitkä lista, mutta tehdään niitä pikkuhiljaa ja vedetään viivoja tehtyjen kohdalle.
Huomenna saadaan pyykinpesukone. Onnenpäivä! Monta kuukautta ollaan oltu jo ilman, pesutuvan varassa.
Viime viikonloppuna pyykinpesu huipentui siihen, kun eräs rouva huusi pääpunaisena parinkymmenen sentin päästä kasvoistani minulle siellä pesutuvassa. Oli laittanut pyykit kesken meidän vuoron koneeseen, kun konetta ei oltu heti tyhjennetty ja ladattu uudelleen. Minä erehdyin sitä häneltä kysymään, ei vissiin olisi kannattanut.
Ei se minua kummemmin haitannut. Ihmettelin vaan, että olisi sitä voinut käydä ihan kysymässä. Että sopisiko pestä, kun olisi kova tarve.
Olisi sopinut. Asiat, kun on neuvoteltavissa hyvin helposti.
Meitä on moneen junaan. Joka paikassa on oma riivinrautansa.

Puolivuotias!

Aurinko-vauva
on tänään puolivuotias! 71cm ja 9495g elämäniloa ja valoa!

Syksyn väriset villahousut.

Neulon
villahousut loppuun. Päättelen langanpäät. Vauva nukkuu parvekkeella untuvapussissaan unia. Isommat leikkii merirosvolaivaa.

Villan
on hyvä antaa juosta käsissä. Hahtuvan neulomisen jälkeen kädet on pehmeät.
Kohta on varastot kulutettu hahtuvan osalta loppuun. Toissa kesänä ostin valtavan säkillisen Pirtin kehräämöltä ja nyt ne alkaa olla neulottuna. Aikaa se vei, mutta on siinä oma juttunsa, kun kaivaa laatikosta langan ja muistaa sen hankintapaikan. Ja sen villan tuoksun, mikä paikassa on.
Vielä muutamat pöksyt teen vauvalle. Sitten riittää. Seuraavaksi pitkillä lahkeilla. Villa on materiaaleista mahtavin.

Vihreävalkoiset on neulottu Villapöpä-ohjeella ja ruskeavalkoiset on omasta päästä. Molemmat 5 mm puikoilla Pirtin hahtuvasta.

Nyt
menen laittamaan villahousut lanoliinikylpyyn. Sitten teen pannaria.
Lanoliinikylvyn jälkeen villahousut kannattaa muuten pyöräyttää froteepyyhkeen sisään. Enimmät vedet imeytyy pyyhkeeseen ja pöksyt kuivuvat nopeammin.

Lämmintä maanantaita!

Meillä
on ollut hyvä viikonloppu. Ollaan oltu yhdessä. Naurettu ja laitettu vähän paikkoja kuntoon.
Ollaan yritetty ratkaista haisevan vessan mysteeriä siinä onnistumatta (olen varma, että joku talonyhteinen juttu on rikki jossain ja hajut tulee naapurista).

Ollaan puhuttu isoimman tytön kanssa vaatteista. Siitä, miksi en suostu ostamaan hänelle uutta takkia vaan sen takia, kun hänestä entinen on väärän mallinen. Olen joutunut selittämään, että nyt alkaa uusi kausi tässä perheessä. Ei halpiskamaa-kausi. En kestä sitä, että vaatteet kestää vain yhdellä lapsella ja sitä, että en voi hyvillä mielin hankkia sitä vaatetta.
Olen lukenut uutiseni.
Kirpputoreja aion jatkossakin hyödyntää, mutta niihin "kun halvalla saa"-vaatteisiin en aio enää sortua. Tekijöiden ja meidän takia. (Lue vaikka tämä.)

Olen joutunut miettimään omaa suhtautumista materiaan. En voi kieltää, etteikö uudet jutut piristäisi ja ilahduttaisi. Mutta uusi ei saisi olla ainoa keino hankkia hyvää oloa. Sen pitäisi rakentua muista jutuista. Joku uusi asia voi piristää toisinaan, mutta se ei saisi olla itsetarkoitus.
Kulutushysteria tuntuu yhä pahemmalta koko ajan. Shoppailemaan-sana on alkanut puistattaa.
Uskon, että me voidaan teoillamme vaikuttaa enemmän kuin paljon tahtoessamme.

Viime viikolla kävin siskon ja vauvan kanssa House of Econ syystapahtumassa Kaapelitehtaalla. Ilahduin valtavasti huomatessani, miten paljon ympäristöystävällisiä ja hyvän näköisiä tuotteita on tarjolla. Tiedän, mihin seuraavan kerran tarvitessani jotain suuntaan katseeni.

Olen seurannut mielenkiinnolla kuuden vaatteen syyskuun haastetta, joka on blogeissa pyörinyt. Samalla penkonut omaa kaappiani ja laittanut käyttämättömiä kiertoon.
Alkuvuodesta saakka olen myös lukenut mielenkiinnolla Mimmin vaatevuodesta. Hän lupasi olla ostamatta koko vuonna ainuttakaan vaatetta ja ymmärtääkseni hyvin on mennyt. Hatunnoston paikka.

Uudet jutut tosiaan kuitenkin piristävät. Perjantai-iltana tein kynttilöitä ensimmäistä kertaa itse. Olen jemmaillut jonkin aikaa vanhojen kynttilöiden raatoja, nyt sulattelin ne ja sain uusia kynttilöitä tilalle. Lauantaina sain valmiiksi käsienlämmittimet miehelle. Minusta tuollaiset ritarinhanskat on miehellä komeat! Aion neuloa hänelle vielä ison huivin ehtiessäni.

Viikon lista (pitkä).

Tykkään valtavasti:
- uusista valokuvista seinällä.
- ruususta maljakossa.
- pöytäliinasta ja tableteista.
- perheen yhteisistä ruokatuokioista (vaikka poikkeuksetta joku ipana hyppii ja pomppii ja jonkun pitää mennä vessaan).
- Tatin uudesta puserosta.
- isoimman tytön kirjoituspöydästä (se on vaarin vanha).
- vauvan hampaasta, hunajanvärisestä meripihkakorusta ja punaisesta tukasta.
- kun sisko asuu täällä.
- raidoista (melkein kaikkialla muualla paitsi ikkunoissa).
- mannapuurosta.

En tykkää yhtään:
- väsymyksestä.
- yläselkäkivusta.
- siitä, kun väsymys muuttuu kiukuksi (sitä on ollut meillä ilmassa, epidemiana oikein).
- sotkusta.
- likaisista lattioista.
- siitä etten jaksa kahden ensimmäisen takia tehdä kahdelle viimeiseksi mainitulle mitään ja siitä johtuen kohta kolmonen vaan paisuu paisumistaan.

Odotan erittäin paljon:
- huomista aamua, kun sisko tulee hoitamaan lapsia: 1/4, 2/4 ja 3/4, minkä ansiosta minä ja mies päästään huitelemaan hetkeksi jonnekin ihan vaan 4/4 kanssa.
- muutamia hetkiä, jotka vietän Enkelipelin parissa ennen nukkumaan menoa (en osaa sanoa kummasta tykkään enemmän Tuulen varjosta vai Enkelipelistä. Moni sanoo, että Tuulen varjo on parempi, mutta minä en kertakaikkiaan osaa laittaa niitä paremmuusjärjestykseen, kun tykkään niin kovin molemmista. Mieli tosin saattaa vielä muuttua.).
- viikonloppua.
- että saan maalattua edellä mainitun kirjoituspöydän kannen.

Viikon ihmetyksiä:
- terkkari tenttasi neuvolassa mahdollisuutta, että olisin raskaana. Säikähdin, sydän hakkasi.
Ensimmäistä kertaa hyvin hyvin hyvin pitkään aikaan en tosiaan haluaisi olla tai tulla raskaaksi. Kun näin on niin hyvä. Minun perhe on tässä nyt.
- ihmiset tuntuu ajattelevan aika yleisesti, että useamman kuin kolme lasta saadessaan äiti muuttuu ihmisestä koneeksi joka suoltaa lapsia itsestään pihalle sen, minkä ehtii.

PS:
- en aio muuttua lapsentekokoneeksi.
- sen sijaan voisin ryhtyä pyykinpesukoneeksi, läjienjärjestäjäkoneeksi, riittojenratkaisiakoneeksi - miksi tahansa noista jos vaan pystyttäisiin takamaan myös se, että kone ei mene epäkuntoon.
- keksisin aika monta konetta lisää, mikä voisin olla, mutta nyt sen Enkelipelin pariin.

Ihanaa viikonloppua teille kaikille!

United Buddy Bears.

Käytiin
ratikalla Senaatintorilla katsomassa karhuja. Olihan ne hienoja. Luin lapsille kaikkien maiden nimet. Yhdessä mietittiin, että missä päin maailmaa mikäkin on. Viron karhun kohdalla Tatti hihkaisi, että tämä on se meidän naapuri!

*

PS. Huomenna saan kamerani takaisin. Suuri onnenpäivä. Olen ikävöinyt ja kaivannut mahdottomasti.
Huolto meni Canonin piikkiin. Vielä suurempi onni.

Saimme
kortin Toscanasta. Käveltiin sateessa vauvan ja Haitulan kanssa. Mentiin postiin, maalikauppaan ja kirpputorille. Kotona nukahdin sohvalle miehen tultua kotiin. Otsatukka oli herättyäni pystyssä. Yritin saada jotain aikaan.
Nyt menen hakemaan teetä ja alan neuloa. Lapsi on kasvanut villahousuistaan ulos.

Ensimmäiset.

Aurinko
teki viime yönä ensimmäisen hampaan. Kitisi, natisi, huusi. Ei vaan kertakaikkiaan nukkunut.
Aamuyöstä nukkui onneksi tovin hyvin ja sitten herätessään aamulla huusi kuin palosireeni.
Itki kipua. Ihan selvästi. Kyllä sen huomasi. Siinä soinnissa on ero.
Kurkkasin suuhun, kun se nenäkin on viime aikoina valunut kirkasta. Kun sylkeäkin tulee niin, että puserot kastuu koko ajan.
Ja niin, pieni terävä hampaanalku alhaalla oli. Aavisteluni meni oikeaan.

Aamupäivän
kannoin vauvaa sylissä ja pidin silmiä väkisin itseltäni auki. Imettelin, sylittelin ja silittelin. Pieni torkkui. Iltapäivästä helpotti.
Vaan on se ien kipeä. Säälittää pieni. Melkoinen rutistus on tuo hampaan saaminen. Ja tästä se vasta alkaa. Reilut parikymmentä lisää näitä. Kulmahampaat on ne kauheimmat tehtävät.

Haitula
aloitti kuviksen. Piirsi mehiläisiä ja niiden pesän. Kertoi miten ne mehiläiset sanoo vaan, että surrrrsurrrrsurrr ja asuvat laukun näköisissä majoissa.
Ensimmäinen kerta, kun Haitula jäi vieraan luo ilman äitiä tai isiä. Mutta kuulema sai jo kaverin eikä jännittänyt yhtään.
Minua kyllä jännitti. Maha heitti tuplavoltin, kun lähdin ja siellä käytävässä istuin melkein koko ajan. Mitä nyt kävin vähän tankkamassa sokerienergiaa välissä, että en ihan kokonaan olisi kuukahtanut.

Nyt tuntuu, että käyn ylikieroksilla. Pitäisi vaan mennä sänkyyn. Oi ihana väsymys.

Haave toteutui.

Haitula
on koko kevätpuolen kertonut, kuinka hän on nyt jo niin iso tyttö, että pääsee maailmanpyörään. Ja aina Linnanmäen ohi mentäessä hän on hihkunut: "Maailmanpyörä, maailmanpyörä." Näin on käynyt myös silloin, kun ollaan kiivetty pesutupaan tai saunaan kotitalon ylimpään kerrokseen. Matkalla sinne näkee Linnanmäelle.
Eilen toteutin unelman ja vein tytön siihen maailmanpyörään.
Hän jännitti ja piti kädestäni lujasti kiinni. Ylhäällä kertoi: "Äiti, täältä näkee ihan koko kaupungin. Kotiin asti."
Pieni oli unelmansa äärellä hiljainen ja hymyileväinen.

Tänään
on meidän kuudes hääpäivä. Olen hyvin onnellinen, että minulla on hänet.

Perjantaikertomus.

Aamu
meni hyvin. Välipalaan saakka meni hyvin. Sen jälkeen huutokonsertti raikui jokaisessa neliössä kotona. Minun teki mieli repiä tukka päästäni. En repinyt. Kirjoitin muutaman lauseen ja hengittelin.
Karjaisin muutaman kerran, että nyt sitten riittää.

Haitula nukahti, Tatti järjesti kirjahyllyään, isoin tyttö painui ulos. Vauva hymyili ja pyörähti sängystä lattialle. Alkoi kikattaa.
Onneksi en ollut siivonnut Tatin viime yön petiä siitä sängyn vierestä pois.

Mies tuli töistä. Oltiin kaikessa rauhassa ja lepuuteltiin. Sitten mentiin Korkeasaareen.
Kotimatkalla meillä oli hyvin väsyneitä lapsia. Hymyileviä väsyneitä lapsia.
Istuttiin ison tytön kanssa lautan kannella ja katsottiin, miten jonkun kodin ikkunasta paistava valo näytti täysikuulta.

Ei tämä ollut huono päivä sitten kuitenkaan. Vaikka jossain vaiheessa ajattelin niin. Monesti se menee juuri näin.

Alkoi sataa ja minä pohdin, että voisin lukea jotain hyvää. Runoja vaikka.

Kikhernesalaattia.

Tykkään
touhuta keittiössä. Leipoa ja tehdä ruokaa. Siivoamisesta kyllä luistaisin enemmän kuin mielellään. Olen soveltava ruuanlaittaja. Katson ohjetta, mutta hyvin monesti heittelen sekaan jotain omiani. Tismalleen samanlaista sapuskaa ei siis välttämättä tarjota kahta kertaa.
Eilen syötiin uunijuureksia, jugurttipestokastiketta ja kikhernesalaattia. Oli hyvää.

Näin tein salaatin:

Aluksi liotin ja keitin kikherneet. Pahvipaketin kaikki kikherneet viileään veteen yön yli likoamaan ja sitten seuraavana päivänä huuhtelu ja keitto. Keittämiseen menee pari tuntia.
Keitetyt herneet huuhdellaan kylmällä vedellä. Salaattiin laitoin puolet kikherneistä.
Herneet salaattikulhoon ja sekaan paljon rucolaa tai persiljaa. Minä käytin rucolaa ja kuivattua persiljaa. Yksi pieneksi silputtu punasipuli. Kastikkeeseen yksi osa punaviinietikkaa ja neljä osaa oliiviöljyä, suolaa (käytän ruususuolaa), rouhittua mustapippuria, timjamia, oreganoa ja basilikaa. Kastike sekoitetaan muihin aineisiin. Syödään ja nautitaan!
Ohje on alunperin Anna ja Fanny Bergenströmin Rakkautta, oliiveja ja timjamia-kirjasta, josta olen tainnut kertoa joskus ennenkin. Loistava kirja kertakaikkiaan!

Jugurttikastikekin on aivan ihanaa. Siihen tulee turkkilaista jugurttia ja valmista vihreää pestoa. Sekaisin vaan ja siinä on oiva lisä moneen ruokaan. Siihen sain vinkin ystävältäni Marikalta joskus, lämmin kiitos!

Katsokaa, miten hienoja reseptejä on täällä!

Ennen
se meni niin, että lapset vinkui, että vie meidät ulos. Nyt minä vingun kymmenen jälkeen aamulla, että penskat vaatteet niskaan NYT ja pihalle. Yleensä siinä menee tovi ja toinenkin ennen kuin ovi käy ja rappukäytävä kaikuu sanoista.
Tänään oltiin leikkipuistossa. Sitten käveltiin puistoon. Kalliolle. Vauva önisi nuhaansa vaunuissa, minä hyssyttelin. Kaivoin laukusta virkkuun. Ja katselin, miten merirosvolaiva irtosi satamasta.
Tuuli kävi purjeisiin. Ja eräs matruusi lensi laidan yli huutaen apua. Merestä nousi sinisiin pukeutunut kaupungin puistotyöntekijä ja auttoi takaisin laivaan. Minä vilkutin ja hymyilin. Toivon, että hän ymmärsi millaisen aarteen pelasti. Minä seisoin yläkannella ja katsoin, miten kapteeninkajuutan ovia avattiin. Reittejä suunniteltiin.

Sitä
minä tässä vaan yritän sanoa, että pitää muistaa ottaa tuo tavaksi. Mennä puistoon leikkipuiston sijaan. Mitä niistä valmiiksi pureskelluista, kun kivillä, kukkuloilla ja puiden katveissa syntyy paremmat leikit. Ilman kiukkuja ja niskaan kaadettuja hiekkasankoja. Ja kun ei nuo kavereiden takia sinne puistoonkaan kaipaa, keskenään leikkivät kuitenkin.

Sitäkin
olen tässä miettinyt, että sukkahousuja olisi saatava. Kaikki entiset lahoavat päälle. Noissa tämän päiväisissäkin on oikean pottuvarpaan kohdalla julmettu reikä. Mustissa on silmäpakoja.
Niin ja sellaistakin vielä, että ei ne farkut enää kuitenkaan tunnu niin hyvältä. Olen vapauttanut sisäisen mekkotyttöni ja viihdyn näin paljon paremmin. Tajusin senkin oikeastaan vasta tänään. En kyllä ole oikeastaan vuoteen käyttänyt housuja ollenkaan.
Ja musta neulemekko olisi saatava. Marimekolla olisi aika ihana.

Tänään
tykkäsin siis erityisesti olla tuolla puistossa. Tykkäsin myös siitä, kun Tatti luetteli minulle puita. "Tuo on hevoskastanja, tuo vaahtera, tuossa on koivu ja kaksi kuusta. Mänty on tuolla. Onkohan täällä muita?" Ei ainakaan tänään nähty. Lehmuksia sitten kotimatkalla.