31.8.2010


Tämän

päivän omenat on syöty ennen puoltapäivää. Itkut itkettu ja vinkumiset vinguttu ennen seitsemää. Sanat sanottu ennen yhdeksää. Sen jälkeen olen avannut suutani vain hiljaiseen hymyyn. Ja siihen, kun lämmin tee juoksee mukista suuhun.

Yhteen päivään mahtuu mahdottoman paljon. Odotan kovasti viikonloppua.

30.8.2010

Rakastan tätä valoa.


Ulkona
on niin hyvä olla. Värit on syviä. Tuuli raikas ja viileä. Auringossa tulee helposti kuuma.
Keskustelen puistossa neuleasioista, jonkun toisen äidin kanssa, hetken. Sanon sitten hei. Menen toiselle laidalle puistoa.
En jaksa olla kovin kauaa sosiaalinen. Luulen, että se on merkki siitä, että ympärillä on tarpeeksi hyviä ihmisiä. En kaipaa uusia. En ainakaan jaksa etsiä niitä.
Uskon, että tärkeän ihmisen tunnistaa heti. Sen seurassa viihtyy ja voi olla hiljaa tuntematta oloaan vaivaantuneeksi.

Juttelen lasten kanssa ja olen sitten taas ihan hiljaa. Kuuntelen heidän leikkejä ja neulon. Mietin, että talvella ei voi neuloa puistossa. Olen nauttinut lämpimillä säillä siitä puuhasta valtavasti. Minun hetki puikkojen ja villojen kanssa. Nautin näistä hetkistä. Valosta, käsien tekemästä työstä ja omasta hiljaisuudesta kaupungin taustaäänillä.
Haitula kerää kannuun "juulilaisia". Pieniä ruohotupsuja, jotka ovat kasvaneet hiekkaan. Tatti pyytää alkuvauhtia keinussa. Vauva nukkuu.

Ylihuomenna on syyskuu.

PS. Kiitos meiltä molemmilta, eräille heti tärkeiksi tulleille, postintuomista. Tiedän, että luet/te tämän. Kiitos.

29.8.2010

Lehmän hermot.


Mies
kiukutteli minulle, kun keksin aamulla, että tänään on oiva päivä siivota varasto. Sitä ärsyttää varaston siivoaminen, vaikka lopputulos on aina hyvä. Asensin pääni lehmän hermot-moodiin ja painuin vinttiin. Teki hyvää siivota! Teki hyvää lehmänhermoilla!
Koppi on siis siisti ja minä tiedän, missä mikin on. Löysin vauvalle Haitulan vanhan toppapuvun sieltä talveksi, luulin myyneeni sen jo. Hyvä näin.
Pakko jo vähän miettiä talvivaatetusta. Kylmät säät tulee aina yhtäkkiä.
Minä kuljen villaleggingseissä (ennen olisi muuten sanottu pitkikset tai kalsarit, nyt kaikki on leggingssejä) ja neulon viljapeltojen väristä pipoa.

28.8.2010

Huomioita tänään.


Syksy
on täällä. En ole nauttinut kuukausiin ulkona olemisesta niin kuin nyt. Tahdon metsään. Puen miehen kirpputoripinosta pelastetun ison neuleen ja nahkatakin ulos päälle. Ei tule kuuma. Laitan huivin kaulaan.
Sekoitan kaksi paikkaa. Juon väsymykseen kokista ja käyn isoimman ja pienimmän lapsen kanssa kirjakaupassa. Pienin alkaa itkeä ja me lähdetään pois.
Ompelen hihasaumat ja napit Aurinko-vauvan villatakkiin. Se on kaunis ja siinä on hyvin liikaa kasvunvaraa.
Vauvan mönkiessä ensimmäistä kertaa hiekkalaatikolla minä juon lahjateetä ja ihastelen omenakoria. Meinaan laittaa musiikkia soimaan vaan en laitakkaan.
Olen hiljaisuudessa.
Saunan jälkeen tuoksun oliivisaippualta. En aio ostaa enää nestesaippuaa ollenkaan.

*

Edit:
Ohje neuletakkiin löytyy Dropsin sivuilta. Tässä. Lankana käytin 3 kerää Noron Kureyonia ja vajaan vyyhdin Manos del Uruguayn Silk Blendiä. Puikot oli 4,5mm.

27.8.2010

Asioita minusta.




1. Tänän aamuyöstä täytin 26-vuotta. Tuntuu hienolta. Olo ei ole vanha, ei nuori, vaan hyvä.
2. Olen 176 cm pitkä. Olen aina tykännyt pituudestani, vaikka joskus penskana sainkin kuulla onnettomia tyhmiä puujalkavitsejä siitä. Hongankolistaja ja muuta tympeää.
3. Jokainen on hyvä on hyvä sellaisena kuin on.
4. Pidän lempeistä ajatuksista, en halua(isi) ajatella pahaa muista. Joskus siihen kuitenkin sortuu.

5. Joskus pelkään. Ihmisten julmuutta ja ajattelemattomuutta.
6. En tykkää kulkea yksin.
7. Pelkään pimeää vieraassa paikassa.
8. Kotona pimeä on parempi.
9. Kun olin pieni asuttiin maalla ja jouduin lähtemään kouluun julmetun aikaiseen aamulla, että ehdin. Talvisin oli pimeää. Kuu kumotti ja tie kulki autioiden talojen ohi. Mielikuvitus laukkasi. Jo silloin.
10. Syksyisin saatoin mennä joskus viljanpuinnin jälkeen peltoja pitkin.
11. Yleensä ajoin kuitenkin polkupyörällä niin pitkään kuin mahdollista.
12. Muistan hyvin vahvasti eräänkin syksyn, kun pudottelin polkupyörällä mäkeä alas. Tuuli ja korvalappustereoissa soi U2:n Zooropa. Pellot ui kypsässä viljassa.

13. Autossa rupeaa monesti laulattamaan. Vakio on Laakson lilja ja Syksyn sävel. Autolaulut.
14. Haluaisin ajokortin, mutten autokouluun.
15. Pelkään vähän autolla matkustamista.
16. Raiteilla kulkevat kulkuvälineet on mukavimpia. Se äänikin. Ja tuoksu.
17. Myös tunnelit tuoksuu hyvältä.
18. En tykkää olla korkeilla silloilla jos niissä pitää mennä lujaa. Heinolan Tähtihovin yli mentäessä suljen monesti silmät. Ja mietin, mitä pitäisi tehdä jos auto tippuisi veteen.
19. Jos sillalla saa mennä hiljaa niin silloin ne on parempia.
20. Raippaluodon silta lienee pisin, missä olen ollut. (Näköjään se on vihitty käyttöön samaisena päivänä 13-vuotta sitten.)
21. Tuolla sillalla oltiin silloin, kun meidän perheessä oli vain kolme henkeä. Ajatella, että nyt on puolet enemmän. Eikä siitä kauaa ole.
22. Mies haluaisi mennä joskus Juutinrauman yli. Voisin minäkin. Luultavasti.
23. Norjassakin on kuulema paljon siltoja. Sinnekin tahtoisin.
24. Luulen, että olisin hyvin onnellinen jos voisin matkustaa Pohjoismaissa. Näissä olisi nähtävää.
25. En ole koskaan ollut Lapissa.
26. Enkä Ahvenanmaalla.
27. Molempiin tahtoisin.
28. Itse asiassa haluaisin nähdä monta paikkaa. Enkä osaa sanoa, minkä kaikista enemmän.
29. Luontoelämyksiä tahtoisin varmaan eniten.
30. Olen pyytänyt, että 30-vuotis lahjaksi pääsisin miehen kanssa karhusafarille. Hyvän kameran ja linssin kanssa.
31. Villieläimet kiehtoo. Tykkään karhuista ja ahmoista. Ja norsuista ja valaista.
32. Jos olisin eläin tahtoisin olla norsu. Tai karhu. Tai ahma. Tai valas. En taida osata päättää.

33. Tykkään uida järvessä ja uimahallissa.
34. Sukeltaminen on kivaa jos pääsee heti pintaan.
35. Sukeltaminen laitteiden kanssa tai snorklaaminen ei kiinnosta. Pelottaa vaan. Muistan kuulleeni jotain kauhutarinoita, miten merivirrat on vieneet sukeltajia mennessään.
36. Tykkään kuitenkin katsoa dokumentteja, missä ollaan veden alla.
37. Katson kyllä hyvin vähän yhtään mitään tv-ohjelmia. Enkä oikein jaksa sitä tv:n mölyä. Se stressaa.
38. Meillä ei ole telkkaria.
39. Tykkään kyllä katsoa elokuvia. Viimeksi taisin katsoa Sherlock Holmesin.
40. Olisi kiva mennä elokuviin. Haluaisin nähdä Inceptionin.
41. Yksi suosikkielokuvistani on Batman Begins. Hävettää melkein sanoa se ääneen. En tiedä, mikä siinä kiehtoo. Ehkä se mies siellä maskin takana.
42. Huomaan katsovani monesti ihmisten suita ja hampaita. Ja kenkiä.
43. Minulla on vähän vinot etuhampaat. Olisin halunnut raudat, mutten saanut, kun purennassa ei ole mitään vikaa.
44. Minulla on iso jalka. Käytän koon 41 kenkiä. Siitäkin olen kuullut. Kasvat maata myöten. Nyt vanhin tyttö sai kuulla saman vitsin joltain. Minulla nousi karvat pystyyn ja hyökkäsin kimppuun kuin leijonaemo.
45. Olen kyllä mielelläni leijonaemo. Tai mikä vaan emo. Emo, äiti.
46. En halua, että minua ikinä sanotaan mutsiksi. Haluan olla äiti. Tai vaikka se emo. Mutta en mutsi.
47. Joskus mietitään miehen kanssa, että miksi meitä kutsutaan sitten jos meistä tulee isovanhempia. Minä olen sitä mieltä, että mammaksi ja papaksi.
48. Minulla on ollut mummo ja pappa. Nyt on mummi. Ja ukki. Ukkia en ole nähnyt aikoihin.
49. Minun lapsilla on mummu ja vaari. Mummo. Ja ukki.
50. Minusta sukulaiset on kiva asia.
51. Olen superonnellinen, että sisko muuttaa Helsinkiin.
52. On myös ihanaa, että miehen siskot, veli ja vanhemmat asuu täällä aika lähellä.
53. Meillä oli viime viikolla kihlajaispäivä miehen kanssa, mutta kumpikaan ei muistanut. Muistin vasta nyt. Tuli noista sukulaisista mieleen.
54. Kohta on hääpäivä. Kuudes.

55. Haluaisin uskaltaa puhua englantia. Huonojen englannintuntikokemusten takia pysyn vaiti seurassa, missä puhutaan englantia. Ymmärrän, vaan en puhu. Kai minut pitäisi heittää sellaiseen paikkaan, missä ei kertakaikkiaan tule toimeen ilman puhuttua englantia, että alkaisin puhumaan.
56. Eikä tapani lausua helpota yhtään tätä kynnystä.
57. Ihailen ihmisiä, jotka ovat kielellisesti lahjakkaita. Ketkä pystyvät vitsailemaan vieraalla kielellä ja vaihtamaan sitä lennosta. Ei onnistu minulta. Mieheni kuuluu juuri noihin edeltä mainittuihin.
58. Haluaisin osata vähän italiaa, espanjaa ja ranskaa. Tänään kyllä kirjoitin kerran jo grazie mille ja tiedän mitä se tarkoittaa. Hyvä alku?
59. Jos minun pitäisi keskittyä syömään vaan muutamaa ruokalajia haluaisin, että ne rakentuisi perunan tai pastan ympärille. Olen karppaajien kauhu!
60. Rehellisesti sanottuna en ymmärrä yhtään sitä karppaustouhua.
61. Tosin jotkut ei ymmärrä kasvissyöntiäkään.
62. Silloin, kun jätin lihan pois ruokavaliosta se johtui täysin siitä, että en pitänyt siitä. Nykyään eettiset syyt on isoimpia olla kasvissyöjä.
63. Haluaisin hankkia ruokaa vielä nykyistä enemmän luomuna.
64. Ja suosia lähiruokaa. Haluaisin kokeilla niitä vihanneslaatikoita, mitä jostain voi tilata. Mistä? Suositteluja?
65. Tykkäisin ostaa ruuat pienestä kaupasta, mutta suuret kaupat on järkevämpi hinnoiltaan suurperheelle.
66. Silti käytän pieniäkin kauppoja.
67. Tykkään hirveästi esimerkiksi Ruohonjuuresta. Siellä tuoksuukin niin hyvältä. Nykyään ostan Ruohonjuuressa käydessäni teetä, hunajavohveleita ja taateleita. Aina.
68. En ole käyttänyt kesäkuun alun jälkeen alumiinia sisältäviä deodorantteja. En halua työntää sitä enää kainaloihini.
69. Olen kokeillut kookosöljyä, kiveä ja The Body Shopin deodoranttia.
70. Olen kyllä sen verran turhamainen, että tykkään meikata. En kyllä meikkaa päivittäin.
71. Tukkaakin värjään hennalla ja salaa haaveilen pidennyksistä. Uskottelen, että jos hiukset olisivat pidemmät ja paksummat niitä tulisi pidettyä enemmän auki.
72. Minulla on ollut todella lyhyt tukka neljä vuotta sitten. Tykkäsin siitä, mutta en jaksanut kampaajalla ravaamista.
73. Haluaisin osata letittää oman tukan.

74. Olen tavannut mieheni ensimmäisen kerran jatkoriparillani. Ajattelin, että tosi pimee tyyppi.
75. Kuulun kirkkoon.
76. Meidät vihittiin samassa kirkossa, jossa molemmat ollaan käyty rippikoulu.
77. Minulle on sanottu, että minusta tulisi hyvä pappi.
78. En kyllä halua papiksi.
79. Haluaisin olla kätilö.
80. Vielä enemmän haluaisin kirjoittaa.
81. Kirjoittaminen on parasta, mitä tiedän. En vaan uskalla heittäytyä siihen nyt. Se vie mukanaan täysin ja kokonaan.
82. Uskon kuitenkin, että vielä tulee se aika, kun voin kirjoittaa niin paljon kuin sielu sietää.
83. Uskon myös, että ihminen voi ohjata itseään unelmiaan kohti.
84. Aina pitää olla unelmia ja haaveita.
85. Tällä hetkellä toivon, että löytäisin kotiavaimeni. Meinasin jo lähteä ulos kunnes hoksasin avaimettomuuteni.
86. En ehdi neuloa niin paljon, kun tahtoisin.
87. Minulla on paljon ajatuksia, mitä voisin neuloa.
88. Lisäksi yläselkäni on jumissa ja lösötän istua ihan kasassa.
89. Hyvä ryhti tekee kantajastaan kauniin.
90. Tahtoisin kokeilla piikkimattoa ja joogaa.

91. Joskus minulla on vielä kasvimaa, omenapuita, marjapensaita ja maakellari.
92. Tykkään kuitenkin asua kaupungissa ihan valtavasti.
93. Saaretkin kiehtoo.
94. Tykkään hyvin monista asioista. Olen varma, että voin luetella hyviä asioita valtavasti enemmän kuin huonoja.
95. Uskon, että asioista kiinnostuminen pitää mielen virkeänä.
96. Minä haluaisin oppia valokuvaamaan oikein hyvin.
97. Toivon myös, että saisin kokeilla joskus vielä filmijärkkäriä.
98. On ihana saada postikortteja ja kirjeitä. En muista edes milloin olen saanut kirjeen. Itse lähetin tällä viikolla yhden. Postikortin sain tänään.
99. Minusta tuntuu, että tähän loppuun olisi hyvä kirjoittaa jotain mahtipontista.
100. Parasta mitä elämässäni on Timo ja lapset.

101. Olen onnellinen.

Ps. Tähän postaukseen innoitti Beautiful blogger award, jonka sain Weekdaycarnival- ja Pioni Puutarhassa-blogeista. Lisäksi Himalaisen postaus. Ja ne kaikki muut listat ja sadat, mitä olen lukenut.

26.8.2010

Sataa. Ja paistaa.


Taivas
on kirkas ja yhtäkkiä sade repäisee taivaan auki.
"Nyt se tulva tuli," lapsi toteaa. Katsotaan ikkunasta, miten se piiskaa ja heittelee. Saa ihmiset pysähtymään lippojen alle ja katsomaan kengänkärkiä tai toisiaan.
Kohta pilven takaa näkyy aurinko.
"Jäi se tulva silti tähän maahan," lapsi toteaa, kun vesi litisee kesäkenkien alla.

Sade
saa olon melankoliseksi. Taitaa olla luonnollinen olotila minulle. Olen tunteella elävä ja mollisoinnuista elävä. Vaan optimisti kuitenkin.
Hymyilen. Asioilla on tapana ratketa. Samalla päähän pamahtaa, salaman tavalla, sanonta. Niin se on. Paistaa se risukasaankin.
Ja oikeasti kaikilla on hyvä olla. Välillä pitää vaan hieman revetä ja antaa sateen tulla.
Tämä on sitä elämää.

Tänään iloitsin:
hiljaisesta aamuhetkestä, jonka meinasi pilata muriseva maha. Syntymäpäiväsankarista. Lapsista. Kodista. Kaupungista. Ystävistä. Hyvistä sanoista.

Juuri nyt iloitsen vauvasta, joka kutsuu luokseen. Yötä itsekullekin.

25.8.2010


Eilen
oli neuvolapäivä. Aurinko-vauva on viiden kuukauden iässä 8895g painava ja 69cm pitkä. Meidän oma rakas Micheliina.

Tänään
aamulla satoi. Saavista kaatamalla, sanoi Tatti. Me mietittiin, mitä tehtäisiin, mutta ei tehty oikein mitään. Minä kuljin kotia ympäriinsä enkä saanut tartuttua mihinkään. Pidin vauvaa sylissä. Häntä on tänään vähän kiukuttanut. Voi olla, että eilinen rokote vaikuttaa.
Kamerahuollosta sanoivat, että kameran korjaus maksaa 300 euroa. Toivottavasti menisi takuuseen tai vakuutuksen piikkiin. Ei olisi tuollaisia rahoja laittaa nyt siihen. Autostakin pitäisi korjauttaa jarrut.
Pakastin on täynnä. Olen tehnyt omenasosetta. Kanelilla maustettua.
Huomenna leivon. Eräs täyttää huomenna vuosia ja allekirjoittanut ylihuomenna. Silloin, kun tavattiin en uskonut, kun mies kertoi syntymäpäivänsä. "Eihän ne peräkkäin voi olla!" Mutta on ne. Ikäeroa meillä on kolme vuotta. Ensi vuonna juhlitaan kolmekymppisiä.
Koululainen aina miettii, että hassua, kun me vanhemmat ollaan niin nuoria. Kun jollain luokkakavereilla on mummosta ja ukista vanhempia vanhempia. Siihen sanotaan vaan, että ei pidä katsoa ikää. Ne on vaan lukuja.

24.8.2010

Matto.


Huomaa,
että on syksy. Tekee mieli laittaa huivi kaulaan ja matot lattialle.
Olohuoneeseen laitettiin viime viikolla ja eilen keittiöön. Kummitäti antoi pitkän kirjavan räsymaton. Nyt kelpaa Aurinko-vauvankin mönkiä ja pyöriä lattialla keittiössäkin. Omalle jalallekin se on lämmin.

Ikkunoita pidetään vielä vähän auki. Raikasta ilmaa sisään.

23.8.2010

Hyvä maanantai.

On
puhuttu, kuinka hyvä on asua täällä. Kävellä ihan kodin lähellä löytämässä uutta. Katsomassa kauniita taloja. Kurkkimassa sisäpihoihin. Olla olemassa.
Harmittelin sitä, että kamera on rikki, kunnes hoksasin kantavani puhelimen kameraa koko ajan mukana. Tyhjää parempi sekin.

Viikonloppuna oltiin kauniissa hautajaisissa. Ja istuttiin tuntikaupalla autossa. Nähtiin tärkeitä.

Jossain vaiheessa tänään kiukkupyörremyrsky sivusi kotiamme, mutta onneksi laantui pian tavanomaiseksi väsymysnarinaksi, joka taltuttettiin onnistuneesti ulkoilulla. On ihana olla ulkona, kun ei ole kuuma.
Runeberginkadulta löytyi lusikka.

Ajatukset kulkee nyt töksähdellen.

19.8.2010


Täällä
on lattialla pyöriviä lapsia, puupalikoita, tyynyjä ja iso peitto, jossa on reikä. Täällä on lainassa oleva ompelukone ja hautajaisiin muokattu mekko. Tatin farkkujen reikäisiin polviin ompelin taskut.
Kuuntelen Regina Spektoria ja odotan iltaa. Haluan käydä nuuhkimassa metsää.

Vauva
nappasi eilen pöydältä käteensä kurkkua ja työnsi suuhunsa. Voi sitä onnen ja autuuden ilmettä. Maiskuttelua.
En aio antaa soseita ollenkaan. Tarjoan sormiruokaa alusta saakka. Mutta en ihan vielä tosissaan. Luin aiheesta kirjankin, Omin sormin suuhun; Gill Rapley&Tracey Murkett, se oli hyvä. Yleensä kun en perusta mistään kasvastusopuksista.
Haitula lupasi antaa syöttötuolinsa Aurinko-vauvalle.

18.8.2010

Tein
pienen matkan. Katsoin läpi uuden Toastin kuvaston.
Jälleen kerran sain nyökytellä syksylle. Se kuuluu minulle ja on minun vuodenaika.
Oranssit käsienlämmittimet on saatava, taidan kuitenkin neuloa ne itse.

16.8.2010

Villa ja Sjögren.


Yöllä
luin Juha Itkosen Huolimattomia unelmia loppuun aloittaakseni uuden kirjan samantien. Kirja oli
Vivi-Ann Sjögrenin Saharan aamut ja illat. Ellei uni olisi korjannut olisin kai lukenut koko yön.
Uskon, että tästä suhteesta tulee nopea ja intohimoinen.

Viime
kesänä tämän tunteen herätti Kyllikki Villa.
Viime syksynä ajattelin, että pitäisi kirjoittaa vanhalle rouvalle kirje tai postikortti. Kiittää. Jäi aikomukseksi. Sitten Villa nukkui pois. Harmitti oma saamattomuus.
Muistokirjoitusta, mikä oli Helsingin Sanomissa, olen kuullut kehuttavan muutaman kerran sen jälkeen. Harmittaa sekin että en ole sitä lukenut.
Ensimmäinen muisto Kyllikki Villasta on se, kun hän kirjoitti HS:n Kuukausiliitteessä matkasta rahtilaivalla Atlantin yli (kyllä sen täytyi olla Villa kuka sen jutun kirjoitti?). Muistan ihmetelleeni sitä rohkeutta, mitä tuollaisen matkan taittaminen vaatii. Myöhemmin luin hänen lokikirjoja. Sivu sivulta eteenpäin. Aavalla ulapalla, yksin itsensä kanssa, on elämän peruskysymyksien kanssa. Se jos, mikä on rohkeutta.
Itse tuskin uskaltaisin matkustaa kovin kauas yksin.

Luulen,
että kirjailijat (kirjoittajat) saavat liian harvoin kiitosta. Se pitäisi lukijana osata edes joskus antaa. Sähköpostin äärellä luulisi olevan yksinkertaista. Osoitteenkin löytäisi halutessaan. Tai sitten voisi lähestyä kustantajaa.

Kiitos on vaikea sana sanoa, mutta sen vilpittömästi sanottuaan tietää sen lämmittävän.

15.8.2010

Pyykkimuija.

Päädyttiin
iltäpäivästä mattopyykille. Laituri ei keikuttanut. Mäntysuopa tuoksui.
Yksi lapsi kasteli itsensä vahingossa, toinen tahaltaan. Ensimmäisenä itsensä kastellut tönäisi kolmannen mereen laiturilta. Onneksi matalaan. Onneksi tuo osaa jo uida. Itketti ja nauratti. Lasta itketti, minua nauratti. Kamala äiti.
Vauva nukkui päiväunia villaviltin päällä matonpesupöydän varjossa, kunnes heräsi maidolle. Maisemia katseltiin.
Matoista puolet saatiin puhtaaksi. Vesi oli lämmintä.

Miksi Helsingissä on vain yksi paikka, missä matot voi pestä pihalla niin, että likavedet valuu viemäriin meren sijaan. En voi ymmärtää. Maton pesu ulkona kuitenkin kuuluu kesään. Niin kuin jäätelö tai mansikat.

*

Kamera alkoi sanoa naks, naks, naks kuvaa otettaessa. Suljinko paukkuu? Reilut 30 000 kuvaa otettu.

Ennen puolta päivää.

Katsoin
kelloa ensimmäisen kerran 06.59. Vauva oli siihen mennessä höpöttänyt asiansa auki moneen kertaan. Minä vastailin raotettujen luomien välistä ja hymyilin. Imetin.
Aamupalalla Minjan tuomia mustikoita ja jugurttia. Olisin laittanut talkkunaakin, mutta siinä oli mennyt päiväys jo huhtikuussa. Maistoin vähän ja kaadoin loput bioastiaan (voisiko sitä sanoa kompostiksi myös kaupungissa? Eipä kai, kun roskaauto sen kuitenkin vie.).
11:30 olin ehtinyt kirpparille ja takaisin. Ostin itselleni syysmekot ja kengät (yhteensä 14 euroa). Sukkahousut pitää hakea kaupasta. Vaan ei noilla kiire taida olla. Hikeä pukkaa koko ajan.
Tänään ehtisi vielä moneen. Mihinhän tarttuisi? En tiedä.
Taidan mennä tekemään jotain lasten kanssa. Tulivat juuri pihalta. Siellä on kuulema poika, joka häiritsee heitä. Varastaa isommalta tytöltä kengän jalasta. Eikä puhu suomea. Täytyy olla asian kanssa kuulolla.

14.8.2010


Tänään pidin:
- sateesta.
- jalkaan menevistä farkuista.
- kirpputorista. 50 sentillä kappale Sorsakosken aterimia!
- kaalilaatikosta (kaalia, ohraa, soijarouhetta, siirappia, soijakastiketta, maustepippuria, meiramia ja kuminaa, maitoa ja voita).
- pullasta.
- täsmäiskusta kaupungille

Erityisen paljon pidin:
- vieraista, ketkä meillä kävi.
- pienten tyttöjen huulipunahuulista ja leveistä hymyistä.

13.8.2010


Ulkona
tuoksuu jo vähän syksyltä. Tai loppukesältä. Minusta se on hyvä.
Tykkään, kun on viileämpää. Siitä, kun vaatteilla voi vaikuttaa siihen, että onko kylmä, kuuma vai sopiva. Kuumassa pää ei toimi. Ja alkaa vaan ärsyttää.
Tykkään, kun ikkunalla on kymmenen auringonkukkaa ja kaupoista saa niitä isoja pallonmuotoon kasvaneita kukkapuskia.
Tykkään olla lasten kanssa. Ja jännitän maanantaina alkavaa kouluvuotta. Koululaisella on useampi viikkotunti lisää. Harrastusjuttujakin on mietitty. Mutta niitä ei saa olla liikaa. Lapsella pitää olla aikaa leikkiin.

12.8.2010

Rypyttäen.

Iltapalalle
itse tehtyjä riisipiirakoita. Oli ensimmäinen, mutta ei viimeinen kerta! Apua antoi, ei kukaan sen kummempi kuin, Jaakko Kolmonen. Kiitos Ylen elävän arkiston.

10.8.2010

Kyselyikä.


Me
puhutaan isoimman tytön kanssa pupujutuista ja katsotaan toistemme kynsiä. Vielä kesän alussa purtiin koko ajan, mutta nyt ollaan saatu kumpikin kasvamaan.
Tytöllä on niin kauniit sormet.
Me puhutaan manikyyristä ja leikataan otsatukat. Kummallakin menee vähän vinoon, mutta se vaan naurattaa, koska kasvaahan tuo takas!

Illalla
luetaan Harry Potteria ja tyttö sanoo, että voi kun sä lukisit mulle koko kirjan kerralla. Viikonloppuna yritän järjestää meille kahdenkeskistä lukuaikaa, vaikka tuntitolkulla jos lapsi tahtoo. Hän tykkää kuunnella ja minä lukea.

Hän
puhuu, että olisi kiva, että kesä ja loma jatkuisi aina vaan. Mummun ja Vaarin luo olisi myös kiva ehtiä.
Suunnitellaan, että tehdään Tatin huoneesta lasten nukkumahuone ja tyttöjen huoneesta päivähuone. Sitten ihastellaan Bumlingeä. Siitä tulee kaunis valo.
Illalla revitään lisää maalia makuuhuoneen seinästä ja minä ehdotan, että tehdään siihen jonkinmoinen kollaasi. Se on uusi sana hänelle ja selitän sen.

Päivällä
hän sanoo, että on hyvä, että ripeksii. Ja että isi kertoi, että Venäjällä on satoja ja ehkä tuhansiakin metsäpaloja. Sielläkin saisi sataa. Saavista kaatamalla. Tatti nauraa sille - saavista kaatamalla on niin hyvä juttu. Isosisko on niin hyvä juttu.
Bussissa hän kyselee minulta koko ajan jotain ja minä mietin, että mistä noita kysymyksiä riittääkin. Kun vastaan yhteen minulta kysytään toista. Tuijotan sitä silmät suurina ja virnistän. Etkö muka tiedä.
Sitten hän puhuu pehmeitä torkkuvalle Haitulalle ja nostaa kerällä olevan pikkusiskon syliinsä. Sanoo, että tämä on niin ihana, että pitää oikein varoa, ettei rutista liian kovaa.

Silloinkin,
kun tyttö oli parivuotias se kyseli koko ajan. Ja minä vastailin. Joku tuntematon nainen sanoi, että hän ei ole koskaan kuullut vanhemman jaksavan vastata niin moneen kysymykseen.
Silloin taisin päättää, että jatkan sitä vastausten antamista. Ja jos en tiedä niin selvitän. Yritän olla vastaamatta emmätiiä.
Ehkä juuri siksi hän kyseleekin.

9.8.2010

Tiikeriankka.


Minulla
on ra(s/k)kausarpia niin kuin Pikku Tiikerillä raitoja. Ja oma Tiikeriankka, joka on tänään 20 viikkoinen. 
Minun Panama on täällä. Ei tarvitse lähteä etsimään sitä sieltä, missä banaanit tuoksuvat. 

"Panamassa kaikki on ihanampaa, tiedätkö sen? Koko Panama tuoksuu banaaneilta. Panama on unelmiemme maa, Tiikeri." -Janosch.

Aikoihin en ole lukenut Oi ihana Panama-kirjaa, vaan ilmeisesti pitäisi, kun koko päivän olen pyöritellyt sitä mielessäni. Tiedän, että lapsetkin tykkäisi.