Rinnakkaistodellisuus.

Juhlan,
ystävien ja elämän hurmaa. Vähän niin kuin olisi taivaassa.
Kulttuurijuhlat. Ruokaa, juomaa, saunaa ja mahdollisuus pulahtaa vilpoisaan veteen myrskylyhdyn valaistessa. Taivaalla tuikki tähdet. Tuuli toi mukanaan syksyn tuoksun.

Minä kuljin pihatietä hymyillen niin että poskiin sattui.
Syksyntuuli. Minun vuodenaikani tekee tuloaan. Miten hieno alkaa odottaa sitä, kun kesäjuhlat on juhlittu.

Kotona
syödään kesän ensimmäistä mansikkakakkua. Vauva nukkuu sohvalla pylly paljaana. Olo on kepeä ja väsynyt.
Täytyy muistaa, että puoli kolmeen valvominen ei ole fiksua. Tänään aion nukahtaa kirjan kanssa ajoissa, nähdä kauniita unia ja huomenna viedä perheeni Minjan luo kylään.

Lempeää viikonlopun jatkoa teille!

Kesäpihalla.

Kesä
on se vuodenaika jolloin kaipaan omaa pihaa. Sitä elämää ja niitä mahdollisuuksia, mitä se tarjoaisi.

Aamupäivät
portailla istuen. Iltapäivät puiden varjossa. Ja tälläiset lempeät loppukesän yöt, kun aika kulkee hitaasti. Tuntuu luonnolliselta sytyttää kynttilät ensimmäisen kerran kuukausiin. Juoda lasillinen hyvin kylmää. Ja huomata, että sisältä ulos, alusvaatteisillaankin, astuessa ei tunne vilua iholla.

Vihreän
talon pihalla oltiin eilen. Pilvi-hiiri haudattiin ja päälle syötiin suklaakakkua. Se olisi kelvannut hiirellekin. Onni, että on ystäviä joiden pihalla viettää iltapäivää. Puiden varjossa istuen.

Raasepori.

Kotimaan
matkailua harrastettiin lauantainakin. Suunnattiin pikkutyttöjen kanssa Fiskarsiin ja sieltä Billnäsin sekä Karjaalle. Raaseporiahan ne kaikki taitaa nykyään olla.
Harmitti, kun keikka jäi niin pikaiseksi Fiskarssissa. Siellä olisi riittänyt katsottavaa enemmänkin. Haluan mennä sinne jossain vaiheessa uudestaan ja kävellä sen reitin minkä varrella on kolmekymmentä eri puulajia. Montakohan tunnistan?
Billnäsissä yövyttiin Patruunan majatalossa. Ihana paikka noihin ketjuhotelleihin verrattuna.
Syy mikä meidät Raaseporiin ajoi oli juhlat. Miehen kummit täyttivät yhteensä 100 ja niitä kekkereitä juhlittiin pienten kanssa. Haitula tanssi ja rakenteli palapeliä pöydän alla.
Kuunneltiin musiikkia, puhuttiin ja naurettiin. Kivat juhlat. Musiikki soi ja vauvallekin laitettiin korvatulpat välillä ja mentiin toiseen huoneeseen kovaa musiikkia pakoon. Ehkä ne jotain auttoi. Pieni näytti ne korvissa kyllä aikalailla Frankensteiniltä.

Purjeveneet
on järjestään sinivalkoisia. Soutuveneet ruskeita tai valkoisia. Pelastusliivit oransseja. Uimapatjat kirjavia, iholle tarttuvan tahmeita.
Karjuva lapsi punainen.
Ilta sininen.Yö musta. Aamu vaalea. Päivä kirkas.
Suomenlahti vihreä ja Välimeri turkoosi.

Minä syystuulen riepottelema vihreänä ja oranssina. Mies kuin kuohuva meri vaaleanharmaana. Ja meidän lapset kuin suomalainen kesätaivas, sinivalkoinen.

Parhaita
hetkiä veneessäkin oli illat. Kun ympärillä hiljeni. Kynä suhisi paperia vasten. Lokikirjan sivuille kirjattiin kulunut päivä. Joku kävi yöuinnilla. Ripusti uimavaatteet kuivumaan.
Kuu kumotti pronssisena.

Tänä
iltana olen kuunnellut hiljaista kotia ja seurannut tarinaa.
On hyvä olla turvassa. Niin minä ajattelen. Että on hyvä, kun on perhe ja turva. Niillä rakennetaan.
On hyvä, että Jussi on kuokkinut suonsa ja Akseli taistelunsa taistellut.
Niin. En haluaisi olla Koskelan naisia, vaikka miten vahvoja ovatkin. Raskaita aikoja ne oli.
Vaan hyvä noita tarinoita on katsoa ja lukea toisinaan. Ei pääse realismi unohtumaan, lomasta huolimatta.

Keinutaan.

Katajanokka.
Killingsholm. Byön Bockhamn. Svartholm. Loviisa. Lillfjärden Hästön. Hamari. Killingsholm. Porvoo.

Kauheasti 
tavaraa ja kireä mieli. Sauna, merituuli ja suolan maku huulilla. Laguuni, grillaushetki mäntyjen katveessa. Linnoituksen rauniot ja tömistävät jalat, en halunnut törmätä kyyhyn vieläkään. Vanhat kauniit talot ja lounas Zilttonin viereisessä hotellissa, jonka nimi unohtui Zilttonin rinnalla. Pronssinen kuu. Oma perhe kasassa. Pieni iltakävely saareen ja paukamat jaloissa. Kotisatama.

*

Keinuttaa.
Pyykkivuori kasvaa tolkuttomaksi hetkessä, vaikka anoppi on pessyt lasten vaatteet. Minun äiti siivonnut meidän kodin.
Saatte uskoa, että arvostan noita eleitä. Tämän revohkan pyörittämisessä on jo sellainen homma, että tarjotun avun ottaa mielellään vastaan. Ja ihana, että repuista pystyi purkamaan puhtaat vaatteet suoraan kaappiin. Ja ettei lattialla odottanut parin viikon takaiset, lähtöhyörinöissä lattioille jääneet, hiekanmuruset.

Nyt
ollaan kotona. Merellä oli mukavaa. Päivät kului kuin siivillä. Menkää tekin jos pääsette!

Mikä kesä!

Sitä
käydään pyörähtämässä tässä. Ensin ollaan oltu reissussa. Uitu monta kertaa, ratsastettu ja juhlittu häät. Kotona puretaan laukut pakataksemme ne uudestaan. Huomenna siirrytään purjeveneeseen. Näkemiin!

Hei hoi hauki!

Talviturkki
heitetty! Vesi oli ihanaa ja minä mietin, että milloin on liian vanha vesileikkeihin? Siihen, että toinen heittää olkapäiltä veteen tai sukeltelee jalkojen ali niin, että napa osuu pohjaan. Mies sanoi, että sitten on  liian vanha, kun ei enää pysty. Minusta se kuullostaa hyvältä.
Ystävän mummo oli hypänyt pää edellä laiturilta veteen vielä 85-vuotiaana. Siihen tähdätään. Ensin pitää vaan opetella hyppäämään pää edellä.
Ehkä otan tavoitteeksi sen taidon hankkimisen ennen kolmekymppisiä. Miehen tavoite on oppia tekemään kärrynpyörä. Aika hienosti sujuu jo!

Ipanat
pulikoi vedessä onnesta soikeana. Vauvakin uitti varpaansa vedessä.
Kotona käydään suihkussa monta kertaa päivässä, nihkeät ihot tarttuu muuten yhteen. Öisin nukutaan ilman vaatteita, silloinkin on kuuma.

Minulla
soi päässä Ultra bra uidessa ja vesi on kuin linnunmaitoa. Vaan millaistahan se maito on? Eihän linnut imetä. Minä imetän ja vauva näyttää joka päivä vähän enemmän Michelin-mieheltä.

Tänään
olen miettinyt menneitä. Sellaisia pieniä juttuja kuin, että ei minun pitänyt pienenä pukea pelastusliivejä päälle, kun lähdin Veikko-enon kanssa mato-ongelle. Uimaankin muistan vaan oppineeni. Ehkä joku piti mahan alta kiinni ja neuvoi potkimaan jaloilla, sätkyttelemään käsiä samalla tavalla kuin koiratkin tekee. Sameassa salmessa lumpeiden keskellä mutapohjaan ei halunnut laittaa jalkojaan. Saunassa oli mustat seinät. Ja kerran Mummo heitti muutamat iilimadot rannasta kepillä jorpakkoon. Maalla oli mukavaa.

Tämä
on hyvä kesä. Arvostan entistä enemmän sitä, että olen terve. Veriarvot on kohdallaan, parempana kuin koskaan ja sen huomaa.
Pidän siitä, että ympärillä on hyviä ihmisiä, lämpöä. Oma perhe, nuo viisi ovat kaikki kaikessa.

Enää 
en varmaan lähtisi mato-ongelle. En tahtoisi laittaa matoa koukkuun. Soutelemaan haluaisin. Voi olla, että se yksi pieni lahti on ihan kuiva, kun vettä ei ole satanut. Järvessä ne sateet vaikuttaa.

Hyvää kesässä on...

...antaa
laittaa lapsen valitsema kasetti soittimeen. Kuunnella, kun Laila Kinnunen alkaa laulaa Kellä kulta sillä onni. Katsoa, kun lapsi pukee tyllihameen päälleen. Tanssii.
Kesälaulu, kesäolo, kesänlapsi.

Satunnaisia.

Sieltä
Kumpulan Vekarakirppikseltä ostin myös, platkunkeltaisen, neulotun mekon. Ihastuin mekon malliin, mutta väri ei oikein innostanut. Kaivelin kaapista sitten Kool-Aid pussit ja ryhdyin värjäyspuuhiin. Ja sain paljon enemmän itseäni mielyttävän värin aikaan. Hetki kyllä menee ennen kuin mekko pääsee käyttöön (ellei sitten mahdu Haitulalle), mutta joutaahan tässä odottelemaan. Myös ankkurikuvioinen mekko on kirppislöytö. Haitula totesi siitä, että nyt minulla on oikea purjehdusmekko! Sitä en kyllä voi vieläkään käsittää, miten ihmeessä joku haluaa juoda noita Kool-Aideja.

Nappasin
kuvan myös olohuoneen satunnaisista. Ruskeasta langasta tulee joskus Still Light Tunic. Jos ehtii syksyksi niin kiva, mutta mitään stressiä en kyllä aio ottaa. Ihana tuota alpakkaa on neuloa!

Näillä
helteillä olen pukenut vauvaa lyhythihaisiin paitoihin ja tuo Babyideasta löytynyt paidan pidin on ollut jokaisen sentin väärti. Voin suositella.
Nyt me pakataan kamppeet ja lähdetään ystävien mökille päiväksi. Tänään on miehen viimeinen työpäivä ennen lomaa. Ihanaa!

Kivaa perjantaita!

Kirjoitin
tekstiviestejä. Tuotko piimää? Voin tuua. Tuotko myös hiivaa? Jooo. Tuotko myös pätkiksiä. Ruokasoodaa! Hiivaleipäjauhoja ja grahamjauhoja!

Me pistettiin leipomo pystyyn. Aloitettiin ihan viattomasti ruissämpylöistä, mutta projekti paisui kuin pullataikina. Meillä oli niin hauskaa!
Leivoin raparperipiirakan Mummon piimäpiirakkapohjaan. Tein juustosarvia. Pätkiskakun. Isoin tyttö halusi leipoa patonkia. Kaurapatonkeja siis. Ja ne oli niin hyviä!
Kahdeksan maissa illalla, kun keittiö oli ikkunan levällään olosta huolimatta hikinen ja kuuma, tyttö makasi poikittain keittiön lattialla ja luki keittokirjaa. "Seuraavaks leivon kyllä pullia! Vai oisko meillä pullavanukkaan ohjetta?" Oli meillä, mutta pullat ja pullaiset vanukkaat jätettiin toiseen kertaan. Kuulema pitäisi leipoa useammin.