Juhannus III.

Juhannuksen 2010 parhaat:

Astia: teekuppi.
Puu: mänty.
Kenkä: tennari.
Väri: tummanvihreä.
Kirja: Diana Gabaldon; Lumen ja tuhkan maa.
Hedelmä: taateli.
Laulu: Chisun Baden-baden ja Kauko Röyhkän Helvetti.
Eläin: koira.
Hetki päivässä: se kun juuri ennen nukahtamistaan kuuntelee ympäriltään kuuluvia ääniä. Lintujen laulua, unituhinaa, hiiren rapinaa. Hiljaisuutta.
Rakennus: sauna.
Vaate: haaremihousut.
Materiaali: kalalanka.
Ruoka: Kummitädin paistamat letut!
Hymyt: saunan lauteilla kuusi lasta, kolme omaa, kummipoika sekä hänen sisko, veli ja minä.
Eka kerta: Tatti soutuveneessä. Vauva nauroi ääneen.
Visa: "Miten jatkuu se; Juokse sinä humma, kun tuo taivas on niin tumma..."

Juhannus II.

Jotkut
perinteet on tosi kivoja. Niin kuin vaikka juhannuskokko. Tai joulukuusi. Ilmankin tulee toimeen, mutta tunnelman ne kyllä tuo.
Joistain perinteistä en välitä sitten pätkääkään. Niin kuin vaikka grillimakkarasta tai joulukinkusta.

Juhannus I.

Lämmintä
ainakin 20. Tavaraa katosta lattiaan. Eikä kiire minnekään, kun vaan päästään perille. Vessapysähdyksestä tuli evästauko ja uintitauko. Ja siinä tauossa kulminoitui koko juhannus: hyvä seura,   eväät. Kesä. Järvi, koivu, mänty ja taivas pilvenhattaralla.
Niin kesä.

Ihanaa juhannusta.

Kesämieli 
kainalossa juhannuksen viettoon! Voikaa hyvin!

Ei mikään Lomonosov.

Tatti 
näki osto ja myynti -liikkeen ikkunassa Lomonosovin pingviinin. Olisi halunnut sen huoneeseensa. En ostanut. Virkkasin kuitenkin hänen pingviinin kaipuuseensa frakkipukuisen amigurumin. Kuulema se tarvitsee vielä kalan kainaloonsa.

Vauva
täytti eilen kolme kuukautta (7170g ja 64,5cm). Ja Mummon kuolemasta tuli vuosi.
Minusta se on elämän ihme, että vauva syntyi yhdeksän kuukautta Mummon kuolemasta. Yksi päättyi, toinen alkoi.

Pakkaan

juhannuskamppeita. Kirjoitan listaa, vedän viivan jo tehdyn kohdalle. Pää on kesästä sumea ja mieli keveä. 

Kiva kesä.

Prinsessa
sai prinssinsä. Minä päiväunet hirsiseinäsessä hiljaisessa huoneessa vauvan kanssa.
Isommat lapset purjehtivat Isin ja Vaarin kanssa. Jonkun onnettoman veneen moottori ei toiminut. Jokea pitkin ei päässyt kunnolla purjeilla. Köyttä kehiin ja hinauspuuhiin. Mahtava kokemus lapsille ainakin. "Ne kaikki ei ees puhunu suomee!"

Sänky
oli kansanvaelluksen kohde. Lämmintä ihoa selkää ja mahaa vasten. Kerrosleivistä parhain.
Lapset leikki muutama päivä sitten patjojen välissä sellaista. Kerrosleipää. Tatti oli juusto. Minä olisin varmaan kurkku.
Kirpputorilta leivänpaahdin ja vessaan tapetti. Syntymäpäivillä hillitömän hyvää kakkua ja hyvää mieltä. Raparpereja ja turkoosi peitto.
Kotona skeittaamista harjoitteleva tyttö ja roskalavalta löytyneet tuolit. 8 x tuoli 69 ja yksi jakkara E60. Kannataa aina kurkata. Näiden tuolien myötä yksi toive on taas toteutunut. Enää puuttuu se Aallon pöytä. Enkä pistäisi hanttiin jos pienin saisi syöttötuoli 616:n. Miehen lomalla hiotaan ja lakkaillaan.

Satunnaisia.

Keittiö
on lempihuone. Haluan sinne lisää tilaa ja siksi ollaan päätetty luopua yhdestä kaapista.
Olisi kiva, että keittiössä voisi kölliäkin. Vaan ei sinne patjaa viitsi lattialle heittää, nojatuolia ei mahdu, mutta ehkä joskus puusohva.
Keittiö on kodin sydän -sanonta pätee ainakin meillä. Siellä ei oteta mitään turhan vakavasti. Nautiskellaan.

Minja haastoi kuvaamaan satunnaisia, tässä minun ensimmäinen sarja. Ehkä muutkin huoneet tahtovat mukaan. Hannakin on kuvannut oman satunnaisen. Kerro jos sinäkin olet! Näitä on ollut tosi kiva katsoa.

Tuttiketju.

Neuloin
vauvan possunkärsätutille tuttiketjun puuvillasta. Koristelin kukkasin. Sopii hienosti kesämyssyn kanssa yhteen.
Vauva on niin ihana! Kasvaa nopeaan.
Menen ostamaan kannellista laatikkoa säästettäville pieneksi jääneille vaatteille.

Arki haittaa harrastusta.

Autossa
virkkaan pienimmälle kainalokaveriksi kattia. Saan aikaan kädentyngän ja huonon olon. Pitää avata ikkuna. Kotona vipeltää pieniä jalkoja. Viisi paria ja se masulleen puskeva. Kun ne rauhoittuu sänkyihin istun hiljaa ja neulon. Minulle tarjotaan juotavaa ja tekisi mieli makeaa. En malttaisi nukkua ollenkaan.
Petiä ja puuroa tarjotaan vielä muutaman päivän. Sitten ihan oma rauha. Sitten ehkä ehtii harrastamaankin kunnolla.

Huomioita tänään.

- varhaiskaali on hyvää vaan vihreiden linssien idut eivät hakkaa sinimailasta.

- lapsi leikkii ihania leikkejä ja kiinnittää huomioita asioihin joita aikuinen pitää itsestäänselvyyksinä tai tavanomaisina.

- neule edistyy hitaasti, kun päivät huidellaan milloin missäkin.

- uudet kengät pitää sitoa nilkoista tiukalle, että ne pysyy hyvin jalassa.

Haitula
kertoo, että hän ei ole koskaan nähnyt näin isoa ruohoa, eikä puuta uimassa. Ikkunan takana tanssii puut.

Aika suuri päivä.

Pikkutipu
kääntyi tänään mahalleen. Ei kerran vaan kaksi, kolme, neljä ja viisi kertaa. Ja pää pysyi oikein komeasti ylhäällä. En käsitä, miten hurjaa vauhtia aika kuluu. En sitten millään. Enkä osaa lakata hokemasta tätä ääneen. Ihmettelen sitä jatkuvalla syötöllä.
Mikä kiire tässä nyt olisi?
Olen minä kyllä ylpeä! Olen, niin kuin äidin kuuluukin olla. Vauva kääntyy mahalleen!

Meillä
ollaan pidetty peti&puuro-majapaikkaa viime päivät. Meillä on ollut ihania vieraita ja on yhä. Saattaa hyvin olla, että blogini on nyt vähän hiljaisempi, kun ympärillä pyörii oman perheen lisäksi muutakin elämää. Mutta saattaa hyvin olla, että tulen ihan yhtälailla iltaisin istahtamaan tähän koneelle ja kertomaan vähän ajatuksiani. Tänäänkin mietin, että jaksanko enää. Nyt tuntuu hyvältä, että jaksoin. Ajatuksia ylös.

Osallistun
muuten pitkästä aikaa neuletempaukseen. Kesäyön hullutukseen (KYH). Ideana on aloittaa 1.-26.6. joka päivä uusi neule- tai virkkuutyö ja saattaa jokainen heinäkuun loppuun valmiiksi. Päätin kokeilla. Toistaiseksi saldo on kaksi valmistunutta siksak-myssyä Rowanin Handknit Cottonista, 3,5 mm puikoilla, ja lähes valmis hamppuinen tiskirätti.
Hauskaa tämä ainakin on! Ihana miettiä, mitä seuraavaksi. Ei ole toistaiseksi ideoita puuttunut. Hyvä tunne.

Ja hei mun vauva kääntyy mahalleen! Tänään ikää tasan 12 viikkoa.

A:t.

Isoin 

kertoi muutama päivä sitten, että koulussa oli meinannut tulla itku, kun oli harjoiteltu Suvivirttä. Kun se tarkoittaa sitä, että alkaa se loma. Opettajaa tulee niin kamalan kova ikävä! 

Isoimman neidin rinnalla nuo kolme muuta tuntuu useimmiten hyvin pieniltä. Jutut on niin toisenlaisia. Sitten taas välillä koko asetelma pyllähtää nurin. Kolme isointa tuntuu niin isoilta ja pienin niin kovin pieneltä. Isot rupattaa ja pienin vasta jokeltaa. Välillä jokainen on niin pieni ja toisinaan pieninkin kasvaa silmissäni valtavan suureksi. Kun hän kuolaakin jo niin paljon!

Pystyn kuvaamaan tätä tiimiäni hyvin monenlaisilla adjektiiveilla. 

Välillä huomaan, että kun kirjoitan tänne, kirjoitan heidän nimet. Ne viralliset. Sitten pyyhin pois. 

Mutta kuitenkin heidän nimet kuvaa heitä minun mielessäni kaikista parhaiten. Jokaisen nimi kertoo minulle kaiken oleellisen kustakin. Nimillään heidät parhaiten tunnetaan. Ei niillä adjektiiveilla. Toki ne tukee. Ja vaikka kaikilla onkin ne lempinimet niin silti ne nimet, joilla kutsun heitä kaikista mieluiten on ne viralliset. 

Aurora, Aapeli, Alina ja Aineli. Minun päivieni valot. Isoin, toisiksi isoin, toisiksi pienin ja pienin. Minun pienet.

Veikkaan, että huomenna aamulla isoimman kevätjuhlassa minulle tulee itku. Lasten myötä minusta on tullut kunnon itkijäakka. Ja se jos mikä herkistää, niin lasten juhlat. Ne esitykset. 

Herkisti jo se pieni minulle esitetty toivekin: 

"Äiti, voitaisko laittaa mulle sinne juhliin oikeet korkkiruuvikiharat?"

"Kyllä me voitas. Tottakai me voitas. Tokaluokalta päästään vaan kerran." 

Onnistuin
idättämään sinimailasta! Olen kokeillut ennenkin, mutta joku juttu silloin mätti ja lopputulos ei ollut hyvä. Onneksi nyt oli toisin. Lounaalla lapset lappoivat ituja leivän päälle ja keittoon. Syökööt niin paljon kuin tahtovat. Seuraavan satsin laitoin jo likoomaan. Vihreitä linssejä. Mungpapuja pitää hankkia ja idättää myös. Idut on ihania!

Täällä on hetken hiljaisuus. Haitula ja Pikkuaurinko nukkuvat. Haitula voisi olla fiksua herättää, mutta ei minulla ole sydäntä siihen. Nukkukoot, kun nukuttaa. Täytyy vaan toivoa, että unta riittää yöhönkin. Minä menen tekemään pannaritaikinan.

Aurinkoista päivää!

Nyt
olisi sitten kesäkuu!