Meillä
oli ihana aamupäivä vauvan kanssa. Ihana iltapäivä vauvan ja isoimman kanssa. Käveltiin ympäri kaupunkia ja tykättiin kesästä. Vauvalle löytyi neulehaalari Hietsusta. Tarpeeseen, mutta melkoiseen riistohintaan, noin niin kuin kirpparihinnaksi. Onneksi on hieno!

Nyt Porvooseen keskimmäisiä noutamaan ja poimimaan lisää nokkosia. Hei sitten!

Nokkosta.

Viimein
sain kerättyä nokkosia! Oltiin iltapäivästä miehen vanhemmilla ja sieltä löytyi niitä pieniäkin yksilöitä kerättäväksi. Kotona ryöppäsin ja pakastin. Huomenna kerään vielä lisää, kun mennään hakemaan Haitula ja Tatti kotiin. He jäivät yökyläilemään.
Hassu ajatus, että olen aamupäivän keskenään vauvan kanssa, kun isoin on koulussa ja mies töissä. Aion ainakin piipahtaa Hyötykasviyhdistyksen myymälässä. En malta odottaa!
Olen pyöritellyt meidän parvekkeen kesäasioita kovasti mielessäni. Haluaisin sinne kovasti kasvamaan jotain, mutta mikähän mahtaisi menestyä iltapäivisin kuumaksi käyvällä lasitetulla parvekkeella. Jotkut yrtit, tomaatit, pavut? Pieni hyötyparvekepuutarha olisi ihana. Nyt siellä on vaan yksi onneton orvokki.

Viimeiset 
päivät olen rallatellut toistuvasti Mimmi Lehmä ja Varis -elokuvasta tuttua pientä laulun pätkää. "Iso aalto, pikku aalto. Iso aalto, pikku aalto. Iso aalto, pikku aalto. Aallot järveen kuuluu." Yleensä lopussa myös lapset laulavat mukana suut virneessä.
Milloinkahan on uuden kappaleen vuoro? Ja miten ihmeessä tuollaiset pienet kohdat voivatkin jäädä niin sitkeästi kiinni sisäiselle levysoittimelle?
Muita viime aikojen jumituskappaleita on olleet Abban Mamma Mia ja Hannah Montanan The Climb. Arvatkaa, mitä meillä on kuunneltu...

Tänään
oltiin ensimmäistä kertaa Kumpulan kyläjuhlilla. Minä keskityin ihmettelemään Limingantien ihmismerta ja kirpparipöytiä. Ja vihdoin löysin niitä kaipaamiani juomalaseja. Eurolla kuusi oikein kesäistä! Ostin myös muutaman kannun. Pienemmän testasin jo, se pissii. Aion kyllä sitkeästi harjoitella oikeaa kaatoasentoa. Ehkä se auttaa.

Siskosein.

Me
ei huudettu keväthuutoja kaupunginkaduille, mutta istuttiin aamupalalla tuntitolkulla ja juteltiin. Käveltiin sitten vierekkäin, pidettiin kumpikin pienistä käsistä kiinni ja oltiin silmät tarkkoina. Juteltiin ja juteltiin. Kun hän jatkoi matkaa halattiin ja toivottiin, että nähtäisiin taas pian. Sillä se jos mikä on inhottavaa, että ollaan niin kaukana toisistamme.

Siskoudesta voisi kirjoittaa oodin. Niin hienoa se on.
Birkillä on Ronja. Minulla on Salla.
Siskosein.

Esityksiä.

Haitula
ja Tatti ovat taas tänään viihdyttäneet esityksillä. Haitula on useimmiten näissä prinsessa ja Tatti metsämies. Yleensä esityksissä ollaan jonkinmoisella retkellä. Metsämies tekee nuotiota ja kokoaa telttaa. Prinsessa näyttää kauniilta ja polkee välillä jalkaa, kun metsämies käy liian määräileväiseksi.
Toisinaan metsämiehen rooli vaihtuu ritariksi. Silloin joudutaan hurjiin seikkailuhin, joissa mennään kilven päällä koskessa tai yritetään voittaa pelottava lohikäärme.
Esitysten jälkeen lattialle jää papereista leikatut pääsyliput (ne ei maksa mitään, mutta sellaiset pitää tietenkin olla) ja oviin sinitarralla kiinnitetyt mainokset. Ja mahdolliset rajoitukset esityksen aikana.
Tänään seinistä löytyy seuraavat:
"RITARI PYHÄ YRJÖN HURJAT SEIKKAILUT" ja alla piirros lohikäärmeestä ja ritarista. Sekä seuraavat kuvitetut kiellot: Ei jäätelöä ja ei vohveleita. Jäätelö on kuvassa oikein hieno. Siinä on kirsikka ja kermavaahtoakin.
Jäätelökieltoa kyllä uhmattiin ja Haitula vaihtoi prinsessanvermeet tavallisiin kamppeisiin. Päähänsä lätkäisin uuden pipon. Virkkasin sen Novitan Tennesseestä 3,5 mm koukulla. Ohjeen löysin Katin blogin kautta. Nappi on Peikonpojasta. Ihan kiva kesälätsä.

Lapsista 
isommat kihertää. Isoimman tytön nauru tarttuu melkein minuunkin. Kohta hihittelen tässä yksikseni.

Odotan kyllä, että lapset nukahtaa. Sitten sytytän kynttilät ja kuuntelen hiljaisuutta. Yritän mennä ihmisten ajoissa nukkumaan ja olla lukematta aamuyölle saakka. 

Tekisi mieli tehdä käsin jotain ihanaa, mutta ideat on kateissa. 

Aloin tekemään taas tiskirättiä.

Hyvää huomentapäivääiltaayötä.

Me 
ollaan juteltu tänään tärkeitä. Vauvan kanssa erityisesti - katsokaa vaikka! Ihan ihanaa!

Huutoa ja parkua.

Maanantai,

ihan selvästi. Sataa vettä. Lapset kinaa ja eivät meinaa totella millään. 

Haitula 

piirsi aamulla keittiön pöytään vihreällä tussilla aika suuren taideteoksen. En ottanut kuvaa, kun ärsytti niin pirusti. Mutta hieno se oli. Ärjyin lapselle, että ikään kuin mulla ei tässä muuta tekemistä olis kun siivota sun sotkuja. Tyttö käveli nurkkaan seisomaan ja parkumaan. Parkui hetken kunnes pyysin syliin.  

"Äiti anteeks. En olis saanut piitää pöytään."

"Haitula anteeks. En olis saanut ärjyä sulle."

Sitten mentiin yhdessä käymään suihkussa pesuilla ja tyttö pyysi omaa shampuuta. Shampuuta niin, että ässät vaan suhisi. Ei sille voi vaan olla vihainen, ei mitenkään. 

Puhdistetun pöydän ääressä vähän myöhemmin tyttö luetteli jokaisen perheenjäsenen nimet minulle. Niitä on aika monta ja kaikki meni ihan oikein. 

Sitten 

oli hammaslääkärikin. Pelkäsin kamalasti ja selvisin hengissä. Yksi hammas paikattiin. Nyt on kalusto kunnossa. Seuraavan kerran tarvitsee mennä vasta 2013 jos ennen sitä ei tule mitään. 

Hammaslääkäri varoitteli kyllä, että jossain vaiheessa saattaa joutua viisaudenhampaita repimään. Ei pidä miettiä sitä nyt. Nyt pitää miettiä, miten saisi pienimmäisen nukkumaan. 

Tänään on ollut sellainen päivä, kun neiti vaan torkahtelee. Kitinän määrä tuntuu kasvavan iltaa kohti. Nyt rauhottui isänsä syliin. Hyvä, että on isi, joka pitää sylissä. Minä näin omastani unta viime yönä. Siinä oli remonttia ja moottoripyöriä.

Tiistai

onkin jo huomenna. Ehkä paistaa aurinko ja lapset ovat kuin herran enkelit. Ja oikeasti, ei tämä maanantaikaan niin paha ollut. Oikeastaan ihan kiva.

Terveisiä.

Hei,
täällä Jonna. On taas ollut aika kiva kesäpäivä. Oltiin grillaamassa kavereiden luona. Söin kesän ensimmäiset uudet perunat tillillä. Maissia, salaattia ja muutaman soijanakin, jonka päälle pruuttasin vahvaa sinappia tavoistani poiketen.
Tykkäsin niiden kotona maalatuista portaista ja siitä, kun osa kaiteista oli otettu pois. Tykkäsin myös vihreistä Kivi-tuikuista takanreunalla ja siitä, että vähän puhuttiin tavallisten löpinöitten ohessa tulevista vaaleista. Lapset leikki piilosta ja Tatti hajoitti jonkun kynttiläjutun. Onneksi ei haitannut.
Olen taas aika tukkoinen, mutta siitä huolimatta jaksoin siivota kaksi kirjahyllyä. En tiedä onko tämä allergiaa vai poskiontelontulehdusta taas.
Tomaatit maistuu hyvältä ja mieli tekisi sitruunapastaa. Ehkä teenkin joku päivä.
Tänä iltana toivemusiikkina on SMG:n Missä olet Laila?-levy. Lähetän terveisiä ainakin Roosalle, joka muistutti, että tuotakin levyä voisi taas kuunnella. Se on kesälevy. Lähetän terveisiä myös Tuikkikselle, joka oli tänään kivan vihreä ja Sennille, jolla on tosi hieno tatuointi. Katsoin sen kuvaa tänään taas.

Intiaanit
Tulikotka ja Hopea Kojootti keräsivät isosiskon kanssa suuret kimput voikukkia. Polun varteen istuttiin tekemään seppeleet ja laitettiin ne päähän.
Toisessa paikassa kumisi rumpu ja soi huilu. Sen täytyi olla sadetanssi.
Kotiteltan suojissa kuunneltiin, kuinka sade löi rumpuaan ikkunaan. Ukkonen jyrisi.

Valmiina.

Oma
tietokoneeni tuli huollosta. Dvd-asema ei ollutkaan mennyt rikki vaan eräs pieni apulainen oli työntänyt sinne leikkipankkikortin. Joo, kyllä minä sen sinne laitoin, hän vastasi tyynesti, kun kysyin asiasta. Ihastuttavan vilpitöntä. En osannut edes murista, käskin vaan olla tekemättä samalla tavalla toisten.

Sain
erittäin pitkään kesken olleen oranssin neuleen muutama päivä sitten valmiiksi. Nyt on hyvä olla, kun yksi ikuisuusprojekti on saatettu loppuun. Villaneule näihin helteisiin. Tulee niitä viileitä päiviä sitten taas.

Vauva
on huomenna kaksi kuukautta. Aika juoksee nopeasti. Hän oli keskiviikkona jo 6280g ja 60cm. Aika iso tyttö. Terveydenhoitaja päivitteli, kuinka tyttö kasvaa rintamaidolla niin hyvin. Tuumasi vielä, että tälle vauvalle hymyillään selvästi paljon. Niin hymyileväinen hän on. Minulle nuo sanat olivat kuin pitkä plussarivi kympin perässä.

Minulla on hyvä olla. Jokaisen pienen kanssa on ollut tälläinen olo, mutta jotenkin se on kasvanut suuremmaksi aina uuden lapsen myötä. Se on luultavasti sitä varmuutta. Että uskaltaa kuunnella itseään äitinä vielä entistä enemmän. Pyrkii tyydyttämään vauvaa hyvin tarkasti ja täyttämään hänen toiveensa täysin.
Ajattelen, että tällä hetkellä minulla ei ole muita tehtäviä. Kun näillä olisi vain hyvä olla. Ja itsellään.
Tatti kysyi, että osaanko minä puhua vauvankieltä, kun saan pikkusiskon rauhoittumaan niin nopeasti hänen natistessa tai itkiessä. Ehkä minä osaan. Ainakin jotenkin.

Kohta
ilta hämärtyy. Äsken rannassa paukkui raketit ja minä toivoin, että lapset eivät heräisi. Mies on poissa tämän illan ja olin juuri saanut heidät nukkumaan.
Sillä vaikka minun tärkein tehtäväni on olla heille läsnä, en voi kieltää ettenkö kaipaisi näitä yksinäisiä illan hetkiä ihan vain minulle itselleni. Kun saan tehdä, mitä haluan. Tai olla tekemättä.
Nyt aion juoda ison lasillisen vettä ja laittaa elokuvan pyörimään.

Ilta meren rannalla.

 Isoin
tyttö oli purjehtimassa kesän ensimmäisen kerran. Jännitti raukkaparka lähtiessä niin, että kiukkuili ja irvisteli meille. Tirisi laiturille saakka. Palasi onneksi hymyillen. Ja sitten hyvin topakasti ilmoitti, että kyllä sellainen nelkyt jalkanen vene olisi kiva! Ruisleivän leipominen on aika pieni toive tämän rinnalla, ajattelin.
Mies huokaili vieressä. Mietin, että sille riittäisi varmaan optimistijolla... Kunhan vaan olisi vene ja siinä purje. Meri, jota pitkin mennä.


Katselin turvakaukalossaan torkkuvaa vauvaa. Ajatella, että ihan kohta hänkin kertoo omista haaveistaan minulle.

Leivästä.

Isoin
tyttö tykkää ruisleivästä. Muutama päivä sitten kysyi taas, että koska sä äiti leiposit ihan ite. En tiedä, voisihan sitä.
No, vieläkään en kyllä leiponut itse, mutta tänään kannoin kotiin ruissämpylöitä ja lapsi oli enemmän kuin tyytyväinen. Poikettiin pienempien kanssa ensimmäistä kertaa Maatilatorilla Lasipalatsissa ja sieltä nuo tarttui mukaan. Kiva paikka. Joskus pitää poiketa oikein ostoslistan kanssa. Tänään olin ehtinyt täydentää varastot jo ennen tuonne menoa.

Leivän leipominen on kyllä mukavaa sitten, kun sen aloittaa. Ja itse tehty leipää voittaa kaupasta saatavat ihan mennen tullen. Eilen tein sämpylää pellillä seuraavasti sekoittaen:

Litra vettä lämmitetään käden lämpöiseksi. Taikinakulhossa sekoitetaan 4dl kaurahiutaleita ja 4 dl ruishiutaleita. Sekaan laitetaan 2 pussia kuivahiivaa, suolaa reilu teelusikallinen, siirappia pitkä loraus purkista. Kuorellisia manteleita ja saksanpähkinöitä rikotaan hieman pienemmäksi ja sekoitetaan muiden joukkoon. Kurpitsansiemeniä voi lisätä taikinaan myös. Kaadetaan lämpöinen vesi muiden aineiden päälle ja sekoitetaan. Lisätään jauhoja niin, että taikina jää vielä hieman käteen tarttuvaksi (ehkä noin 12 dl). Sekoitetaan ja kaadetaan voidellulle uuninpellille. Levitetään pelillä sopivan paksuiseksi kostein käsin ja päälle hieman merisuolaa myllystä. Uunissa 220 asteessa niin, että pinta ruskistuu hieman (20-30min).
Maistuu hyvältä esimerkiksi kasvissosekeiton kanssa. Meillä oli sellaista, missä oli perunaa, porkkanaa ja punaisia linssejä.

Tätä kirjoittaessa alkoi mielessä pyöriä runo, jota vanhimman tytön päiväkodissa luettiin ennen ruokailua. "Leipä viljasta, vilja valosta, valo auringon talosta."

Millaista leipää teillä syödään?

Ikkunasta
ei näy enää merta eikä isoa tietä. Yksi puu puiston toisella laidalla kasvattaa hassua tupsua. Eilen illalla nähtiin kesän toiset kuumailmapallot. Kadulla kopisee korot ja moottoripyörät rämisee. Mies kerää viimein kanervat pois parvekkeelta. Minä en saanut sitä aikaan. Linnunkakka on sitkeästi parvekelasissa.
Lapset ovat ulkona koko ajan, käyvät sisällä tankkaamassa ja menevät sitten taas. Haitulalla on uusi, kirpputorilta löytynyt, potkulauta. Kolme pyörää ja kieli keskellä suuta. Harjoitus tekee mestarin.
Kotona suihkun kautta sänkyyn. Hetki ja he kaikki nukkuu. Ilta on kuuma ja mieli kesästä lempeä. On hyvä olla hiljaa sanomatta mitään.
Linnut laulavat läpi yön.

Monta
lämmintä päivää. Yhtä monta nautittua kesähetkeä.
Kun hiki valuu imetään valoa itseemme niin kuin kasvit imevät vettä.
Näillä eväillä uuteen viikkoon.

Roskanheittäjät vastaan omituiset otukset.

Meinasin
lentää pyrstölleni, kun mentiin aamun kirpparireissun jälkeen Koffiin puistoon syömään eväitä. Koko puisto oli aivan täynnä kaikkea epämääräistä ihmisten heittämää moskaa. Millaisia ihmisiä täällä oikein tallaa? Täysiä idiootteja?
Tulee mieleen väkisin se Röllin laulama laulu roskanheittäjistä. "Älä milloinkaan liity sä roskanheittäjiin, liity mielummin vaikka omituisiin otuksiin."
Ehkäpä sitä on muksuna tullut kuunneltua Röllilaulut moneenkertaan ja iskoistettua ajatus päähän saakka. Nyt on sitten vuoro opettaa omat ipanat samoille tavoille. Aika omituiselta olo kyllä tuntuikin, kun syömisen jälkeen kerättiin omat roskat ja vietiin ne roskiksiin. Ympärillä sen kuin sikailtiin. Vihaksi pisti.

Espalla oli paljon siistimpää ja leppoisampi fiilis. Merituuli puhalsi, musiikki soi ja jätski maistui. Saatiin tehdä rintamerkitkin.

Sotkuista huolimatta oikein kaunis ja mukava päivä. Nyt väsyttää, sellaisella hyvällä tavalla.

On
hyvä, että lapsi sanoo vanhemmilleen, että nyt tarvitsisi liimaa, saksia, lankaa, nappeja, vessapaperirullia ja piipunrassia. Koska silloin syntyy hienoja askarteluja. Tässä Tatin taidenäyte eiliseltä. Aika komea.
Tänään on hikoiltu ja syöty jätskiä. Kyllä se kesä nyt tuli. Tervetuloa! Vaikka melkoista shokkihoitoa nämä säät kyllä on, alkuviikosta kun kuljin vielä kevyttoppatakissa. Jos nyt viikonloppuna uskaltaisi laittaa ne talvivaatteetkin vinttiin...

Aurinkoista viikonvaihdetta!

Maalla kaupungissa.

Aamulla

viihdytin itseäni haaveilemalla kesämökistä. Jälleen kerran. Klikkailin itseäni netissä sivulta toiselle. Nyökyttelin ja ihmettelin, että aika kiva ja voi miten iso tontti. Ja seuraavaksi, että herranen aika, mikä mörskä ja keskellä mettääkin vielä, eihän sinne paista edes aurinko! 

Mökin hankinta ei ole kyllä mitenkään realistinen juttu tällä hetkellä, eikä vielä vuosikausiin, mutta ainahan sitä saa haaveilla.

Iltapäivällä oltiin sitten koko perheen voimin ystävien mökillä. Aurinko paistoi. Oli sellainen oikein leppoisa kesäfiilis. Ja huomenna päiväksi takaisin arkeen. Onkohan olo niin kuin maanantaina vai perjantaina?

Huomioita:
- koroilla, ihan pienilläkin, kävely tekee olon huomattavasti naisellisemmaksi.
- on kiva omistaa pitkästä aikaa ruutuvihko. Aion piirtää ruutuvihkopiirroksia. Pienenä väritin vaakaan erivärisillä kynillä koko sivun täyteen.
- ostin vihreän postimerkin, maksaa viisi senttiä enemmän, mutta tuntuu käteen kivalta. Mattaiselta ja sitä saa nuolaista tai kostuttaa muuten, että saa tarttumaan kuoreen.
- puut vihertää enemmän kuin aamulla
- olohuone on liian kuuma jos ei sulje verhoja jo alkuiltapäivästä.

Tervetuloa kesä!