Koteloitumisvaihe.

Tutkailen
itseäni tarkemmin. Katson käsiä, jalkateriä, reisiä. Yritän kurkkia navan alapuolelle, onko tullut raskausarpia. Varpaiden kynsien leikkaaminen saa puhkumaan. Poskipäät kuivuu ja yritän saada kädet kuntoon. Muistan kuoria ja rasvata.
Ei pissata enempää kuin normaalisti. Ei huimaa eikä väsytä kummemmin. Yöt nukun melko hyvin. Heräilen välillä tarkistamaan ketä vieressä nukkuu. Silitän lähimpänä nukkuvan poskea. Vaihdan asentoa ja nukun sitten uudestaan.
Iltaisin en saa luettua kuin sivun tai pari. Muumilaakson marraskuu oli liian harmaa, se jäi kesken, joten aloitin ystävän tänne unohtaman pokkarin. Milloinhan saan luettua loppuun?
Vauvaa liikkuu rauhakseen. Kun sivelen mahaa hän pyöräyttää itseään. Tökkää jalalla. Ihan kuin yrittäisi kertoa jotain.
Kuullostelen ja olen hyvin turvoksissa.

Sitten kohta mietin hädissäni, että pärjätäänkö me nyt varmasti. Onko kaikki oleellinen valmiina täällä. Kurkkaan vauvan hyllyjen verhojen taakse ja mietin, että onko vaatteet ja vaipat hyvässä järjestyksessä. Käytännöllisesti.
Tarvitseeko jotain lisää. Liivinsuojia on kahdeksan paria, niitä täytyy ommella. Kankaita onneksi on valmiina.
Ja yhtä nopeasti kuin huoli tuli, se painuu pois.

Tänään
neuloin iltapäivällä keittiössä vauvalle tossua ja kuuntelin pitkästä aikaa Jippua. Join hämähäkkiteetä.
Myöhemmin päästiin valmiiseen ruokapöytään ystäville ja jälkiruuaksi syötiin ihanaa porkkanakakkua. Saatiin jokaiselle pala mukaan. Huominen alkaa makeissa merkeissä.
Tykkään miettiä ruoka- ja juomajuttuja. Kirjata niitä ylös. Syöminen on niin iso ilo.

On
vähän sellainen olo, että voisin kehrätä kotelon itseni ympärille, perhosen tavoin. Tulla ulos sitten pienen toukan kanssa.
En kaipaa kauas kotoa, nämä nurkat tuntuu hyvältä.
Hyvältä tuntuu myös, että ympärillä on hyviä ja välittäviä ihmisiä. Niiden kanssa voin jakaa tätä koteloitumisvaihettani tietäen, että he ymmärtävät, vaikka en ehkä sano montaa sanaa.

Keltaista mielessä.

Toastin
uusi kuvasti putosi luukusta viime viikolla. Olen täysin hurmaantunut siinä olevista keltaisista asioista. Noista kengistäkin, vaikka epäilen, että minun isossa jalassa näyttäisivät melko hullunkurisilta. Mutta kauniit ovat.
Tänään kurkkasin myös Vero Modan uutta Very-mallistoa netissä ja sieltä silmään iski keltainen silkkimekko.
Oi voi. Kevät on mielessä. Ja kevätvauvalle puikoilla keltainen peitto.

Tänään
on ollut mukava päivä. Rauhallinen tunnelma.
Taisto-vauva on ollut aika rauhakseen, mutta nyt yötä kohti tuntuu meno vähän yltyvän. Venyttelee ja työntää päätään. Minä silittelen mahaani ja nautin siitäkin huolimatta, että kroppa on turvoksissa ja istuessa tuntuu siltä, että vauvan pää on jalkojen välissä ihan kunnolla.
Huomaan huokaavani syvään, pehmeän huokauksen. On hyvä olla. Eilen lääkäri sanoi hemeglobiinien nousseen niin hyvin, että niiden puolesta ei pitäisi olla mitään esteitä Haikaranpesään pääsyn suhteen.

Isompi tyttö lähti eilen hiihtoloman viettoon Mummun ja Vaarin luo. Isi sai tekstiviestin, missä neiti kertoi polkeneensa Mummun kuntopyörällä 11 kilometriä. Taitaa tyttö urheilla äidinkin puolesta. Hyvä sekin.
Ollaan jo keskellä viikkoa. Ylihuomenna pienemmätkin suuntaa Mummun ja Vaarin luo ja me saadaan se haaveilemani oma viikonloppu miehen kanssa. Että odotan! Ohjelmassa on aamiainen ystävien kanssa, oikeastaan muuta ei ollakaan suunniteltu. Mennään ihan fiiliksen mukaan ja ollaan vaan.

Tänään alkoi 38. raskausviikko.

Sunnuntaina
piipahdettiin koko sakki kirpparilla. Löytyi vauvaa varten tuollainen ihastuttava kirjoneule eurolla ja sitten muutamat pienet pul-kuoret, joita lähdettiin etsimään. Ja muutama harso parillakymmenellä sentillä.

Tänään
aamulla kävin pyörähtämässä neuvolan lääkärillä. Vauva on laskeutunut ja painoarvioksi lääkäri heitti 3400g. Tänään on viikkoja kasassa 36+6. Huomenna syntyessään meillä olisi täysiaikainen vauva.
Jotakin aiemmasta poikkeavaa tuo ihmisentaimi mötkyää mahassa, välillä huomaan irvisteleväni, kun tuntuu niin imelältä. Vaan kyllä nämä kestää, kypsytelkööt paikkoja ihan kunnolla. Vaan vielä ei ole mikään kiirus syntyä. Jos viiden viikon sisällä kuitenkin.

Järjestelyä.

Edelliselle 
viikonlopulle suunniteltu huoneiden vaihto siirtyi eiliseen. Nyt on tytöt vallanneet oman tilansa olohuoneen vierestä ja me miehen kanssa siirrytty asunnon perimmäiseen nurkkaan, isoimpaan makuuhuoneeseen.
Pientä päänvaivaa tämä projekti on kyllä tuottanut. Kapea, pitkä ja seiniltään rikkonainen huone ei ole helpoin järjesteltävä. Miettimään joutuu ja jotenkin minusta tuntuu, että joitakin juttuja saatetaan vieläkin joutua siirtelemään.
Vaan tälläiset muutokset tekee kyllä hyvää. Huomaa uusia asioita omasta kodistaan. Niin kuin että uusi makuuhuone on aika viileä verrattuna entiseen. Ja sinne tuleva valo pehmeämpää.

Lapset jo nukkumassa ja uunissa paistuu leipä. Syön sitä tuoreena jonkun palan ja painun pehkuihin.
Vaan nyt menen ja nostan jalat kohti kattoa. Turvottaa taas.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Hahtuvapeitto.

Vauvan
sänkyyn valmistui suojaksi hahtuvasta peitto. Uitan tämän vielä lanoliinissa ja sitten, kun sänky kasataan niin laitan patjan ja petarin väliin suojaamaan mahdollisilta pissavahingoilta. Myöhemmin tämä palvelee varmaan oikein loistavasti myös pulkassa pepun lämmittimenä.

Hahtuvapeitto
lanka: Pirtin kehräämön hahtuva, kaksi kokonaista kiekkoa.
puikot: 6 mm pyöröt
ohje: Omasta päästä. Alkuun luotu 190 silmukkaa, neulottu helmineuletta niin kauan kuin hahtuvaa riittää. Tuloksena reilun metrin pitkä ja reilu 50 cm leveä peitto.

Eväät.

Aamulla:
Lasillinen vettä. Kurkistus pakkasmittariin ja mahan yli vedettyjen sukkahousujen päälle leggingsit. Ulkona valuvat silmät.
Aamupala täpötäynnä olevassa kahvilassa. Saatiin kuitenkin paikat. Minä istuin upottavaan nojatuoliin ja lastasin lautaselle ruispatonkia, vaaleaa leipää. Juustoa, kurkkua, tomaattia. Hunaja- ja vesimelonia. Teetä, omena- ja appelsiinimehua. Mysliä, jugurttia ja mansikoita. Lisää teetä ja mehua.
Kaiken kruunuksi pala juustokakkua, mansikoita ja lisää melonia. Hyvän asennon etsimistä tuolista täpötäydellä vatsalla.

Iltapäivällä: 
Kaupungin viimaisia katuja eteenpäin kävelemällä. Miten Punavuoressa voi tuulla niin kylmästi? Lämmittelyä muutamassa lastenvaatekaupassa. Ja sitten ystävän tarpeiden täyttämistä. Shampoota, hoitoainetta ja deodoranttia maailman naiselle. Huomenna hän taas lentää. Siellä minne hän menee on ainakin 40 astetta lämpimämpää kuin meillä, autiomaatakin.
Bussilla kotiovelle. Keinussa lasten kanssa, Tatin kanssa on hankala olla sylikkäin. Haitula mahtuu paremmin. Mies sylittelee isomman tytön kanssa.
Sitten syödään taas. Miehen tekemiä pikkuleipiä sekä teetä.

Alkuillan hämärissä kynttilän valossa:
Paahdettua ruisleipää kurkulla ja juustolla. Eiliseltä jäänyt vohveli mansikkahillolla. Vettä.

Saunan päälle:
Mustaviinimarjamehua. Vettä. Teetä ja tuoreita teeleipiä.

Saldo:
Ei ole nälässä tarvinnut tänäänkään olla ja ihanan ruuan syöminen hyvässä seurassa on elämän melko suuria iloja.

On ollut hyvä viikko, monta kaunista ja lämmintä hetkeä. Ja nyt on hiihtolomakin.

Pesä.

Tein
unipesän Taisto-vauvaa varten.
Edellisessä elämässään, kirpputorilta löytynyt, kori palveli pitkään keskeneräisiä neuleitani, vaan nyt on paljon parempi.
Lakana on äitini vauva ajoilta, tyyny minun. Aurinkoisen villapeiton ostin viime keväänä kirpputorilta, tietämättä sen lopullista sijoituspaikkaa silloin. Pehmo-otuksen voitin joskus Tilli Mössönpojan arpajaisista.

Tähän pesään vauvan on sitten hyvä nukahtaa. Laskettuunaikaan enää vajaa neljä viikkoa aikaa.

Ylipolven sukat.

Lupasin
itselleni, että alan pitää ipanat sukissa. Aloitin hametyttö Haitulasta ja neuloin hänelle ylipolven sukat. Haitula veti sukat jalkaan ennen kuin ehdin päätellä langanpäitä ja ilmoitti olevansa nyt niin kuin Peppi Pitkätossu.

Ylipolven sukat
ohje: oma pää (alussa 48 s, nilkkaan kavennettu niin, että joka puikolla 10 s)
lanka: Noro Kureyon Sock
puikot: 2,5 mm
muuta: Varpaissa kokeilin Tarjan oivasti ohjeistamaa silmukointia neulomalla, kokeilen toisenkin kerran!

Lankaa jäi vielä aika mukavasti jäljelle, saa nähdä mitä siitä keksin. Yksi idea on jo, mutta seuraavaksi puikoille jotain ihan muuta!

Ompelus.

Haitula
venyy kuin heinänkorsi kesällä. Vaatteet käyvät pieneksi. Äidin kangaskaapit on liian suuret suhteutettuna olemattomaan ompelumäärään ja kivoja ohjeitakin on kertynyt. Tämän yhtälön valossa päätin rohkaista mieleni ja kokeilla ommella lapselle takin pieneksi käyneen tilalle.

Ohje
löytyi viime syksyisestä Ottobre Desing-lehdestä ja kaikki värkit omista varastoista. Kangas on Marimekon puuvillaa, välissä on fleeceä ja vuori on kirpparilta löytynyttä kangasta, jonka luulen olleen edellisessä elämässään päiväpeitto. Ohjeesta poiketen jätin taskun pois.
Projektin edetessä ompelukoneeni hajosi ja jossakin vaiheessa tuntui, että minun täytyy ohjelmoida aivoni insinöörimoodiin, jotta saan hihat ommeltua oikein. Kuitenkin lopputulos miellyttää niin lasta kuin minuakin! Suuremmilta purkamisiltakin vältyttiin.
Ehkä uskallan ommella jatkossakin muutakin kuin vaippoja ja kestositeitä.

Hyviä ompelukone kokemuksia otetaan myös mielellään vastaan! Haluaisin kunnollisen pelin hajonneen tilalle.

Ihanaa Ystävänpäivää!

Keittiö on kodin sydän.

Meillä
on keittiössä pieni pöytä. Kun muutettiin ajateltiin, että ihan aamupalapöydäksi keittiöön hommataan tuollainen. Vanhassa kodissa keittiössä ei ollut tilaa millekään pöytäviristykselle ja tämä tuntui hyvin mukavalta vaihtoehdolta. Ihan jokaisella ruokailulla kaikkia tavaroita ei tarvitsisi kantaa huoneesta toiseen. Toinen, isompi, pöytä parkkeerattiin halliin.
Viime viikkoina hallin pöytä on saanut toimia kaikkea muuta kuin ruokapöytänä. Sen äärellä on kyllä ommeltu, piirrelty, viikattu vaatetta ja tehty kaikkea muuta, mutta ei syöty.
Ruokailun aikoihin koko perhe survoutuu tuohon pieneen tilaan keittiöön. Kantaa hallista yhden lisätuolin. Sytyttää ehkä kynttilän pöydälle ja lasipurkkiin ikkunalaudalle. Syö siinä.

Keittiössä on ihan erilainen tunnelma. Aikalailla kivempaa syödä ikkunan äärellä kuin hallissa jonka läpi vain kuljetaan huoneesta toiseen. Vaikka ei se huono huone ole, siellä on esimerkiksi takka ja seinällä lasten maalauksia. Vaan takkapuut on huoltoasemalta ostettuina turkasen kalliita, tulta ei viitsi ihan joka päivä polttaa. Ja kaupungissa kun ollaan mietitään vähän niitä hiukkaspäästöjäkin. Syödään siis keittiössä, kun siltä tuntuu.

Lähiaikoina halliin päätyy varmaan hiukkasen isompi ruokapöytä ja se olisi tarkoitus maalata jollain pirteällä värillä piristämään tuota läpikulkutilaa. Nykyinen pöytä jää silloin hieman ylimääräiseksi, mutta olen minä jo sellaista pohtinut, että mitä jos sen kantaisi sitten olohuoneeseen suuren ikkunan alle. Siinä sitä nimittäin vasta kelpaisikin ruokailla!

Tänään syötiin taas keittiössä. Lounaalle lämmitin eilisen illan tähteet. Kasvissosekeittoa, jonka seassa oli kikherneitä. Sitten vähän pullamössöleipää paprikalla ja juotavaksi vettä. Pähkinöitä. Maha tuli täyteen.

Ihanaa viikonloppua!

Keltaista ilmassa.

Puuroisen
pääni kera olen harrastanut tänään kädentöitä, hyvin pieniä ja vaatimattomia ajatustöitä. Kerännyt tavaroita, pyyhkinyt tasoja ja raivannut pyykkivuoria. Miettinyt mattopesulan järjestämistä kylpyhuoneeseen.
Mieli on keltainen. Keväinen.
Haitula matkii helikopterin ääntä. Isommalla tytöllä ja Tatilla on oma salasana.

Huomenna alkaa viikonloppu. Meillä taitaa alkaa pieni muutto-operaatio. Tytöt ja me vanhemmat vaihdetaan huoneet päittäin. Mietin sellaistakin, että olisiko nyt oikea hetki hakea se maalipönttö ja maalata toisen huoneen seinät uudelleen.

Noita lintuja olen värkkäillyt myös tässä kaiken muun ohessa. Arvaatteko mitä niistä syntyy? Tai mihin niiden olisi tarkoitus päätyä?

Keskiviikko.

Aamun
neuvolakäynnin jälkeen hilasin luuni ja lapset hetkeksi leikkipuistoon. Aurinko paistoi ja tuntui keväältä. Linnut sirkutti. Lapset läpyttelivät kakkujaan. Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku.
Minä lyllersin Haitulan luota Tatille ja sitten toisin päin.
Lyllersin, siksi, kun eilen satuin vähän kompuroimaan junasta pois noustessa. Jalka lipsahti ja ilmeisesti joku paikka revähti. Seisaaltaan oleminen tuntuu melkoisen ikävältä. Kävely on ollut koko päivän sitä, että jokaisen askeleen kohdalla miettii, että miten nyt, ettei vihlaisisi mistään. Toivottavasti menee pian ohi.
Onneksi vauva voi hyvin, liikkuu kunnolla. Työntää jalkaansa oikeaan kylkeen ja työntää pyllyään rintojen alapuolella.
Lisäksi viime yönä puski kunnon flunssan päälle. Varmaan sitä samaa, mitä mies poti viikonloppuna.

Päivän ilostuttaja on tuo aurinko. Kyllä siitä nautti vällyjenkin välistä.

Nukkasukka ja pallomaha.

Tatti-poika

tykkää iloisen värisistä vaatteista ja lämpimistä varpaista. Tein hänelle joululahjaksi vihreät villatossut hahtuvasta Käspaikan ohjeella. Ne on olleet jalassa melkein päivittäin. Ovat sen näköisetkin. Nukkaiset. Poika pukee aamuisin itse päälleen. Hyvin hitaasti. 

Vaatteet on aina vähän miten sattuu. Nurinpäin. Kun ei hän kuulema muista katsoa sitä lappua. Sukatkin on makkaralla. Aluskalsarit roikkuu vessareissujen jälkeen puolessa reidessä vetäen päälimmäisetkin housut mukanaan. Työmiehen hymy vilkkuu vaan. 

Minulta 

loppuu kohta sopivat vaatteet. Maha kasvaa silmissä ja melkein jokainen pusero on joko liian lyhyt tai vatsankohdalta piukea. Edustuskelpoisia housuja ei ole yhtiäkään. Kuljen pääosin leggingseissä ja trikoohameissa. 

Kenkiä on yhdet sopivat, takkeja kaksi. Toisessa näytän kyllä aikalailla makkarankuoreen survoutuneelta, mutta pidän sitä silti. Lämmittää kivasti. 

Liikun hitaasti, mutta tykkään kuitenkin tästä olosta ja näistä muutoksista kehossani. Ne tuntuu luonnollisilta. Olisi kummallista pysyä täysin entisellään, kun sisällä kasvaa uusi lapsi. 

Tiedän, että jossakin vaiheessa ikävöin taas vauvamahaa.

Olen päättänyt kuitenkin, että kun vauva syntyy ja ihan vähän sutjakoidun ryntään vaatekauppaan ostamaan sopivat farkut ja farkkuhameen, sillä farkkuja minulla on oikeasti ikävä!

Tatti kuvasi minua eilen, kun neuloin sukkaa Haitulalle. "Mä äiti haluun, että sun maha näkyis kokonaan tässä kuvassa." 

Näkyyhän se.

Viime yönä näin unta, että synnytin vauvan kotona. Yhdellä ponnistuksella. Siinä se pieni makasi sängyssä jalkojeni välissä ja tuijotti minua tumman sinisillä, viisautta täynnä olevilla silmillään. Huomenna laskettuun aikaan on viisi viikkoa. 

Viikon luontoääni.

Sunnuntai
on mennyt hommia hoidellessa. Iltapäivällä istuin hetken nojatuolissa huilimassa ja päivittelin nenäänsä niiskuttavalle miehelle, että miten tuntuu, että koko ajan pitää tehdä jotain ja silti missään ei näy tulosta. Pyörremyrskyt pyörii vaan. Mies totesi, että ajatteleppa jos ei tekis mitään. Niin.

Haitula ja mies ovat vähän puolikuntoisia. Kumpikin kulkee silmät vetistäen, nenät vuotaen hommissaan. Köllivät välillä. Niiskuttavat. Viikon luontoääni. Minä heräsin aamulla päänsärkyyn, joka onneksi meni aamiaisella ohi.
Olen neulonut vauvan sänkyyn suojapeittoa hahtuvasta ja uittanut villavaatteita lanoliinissa. Kädet tuoksuu lampaalta.
Tekisi mieli irtokarkkeja, mutta pysyn kovana enkä mene ostamaan. Istun sohvannurkkaan niiskuttavan kainaloon ja alan katsoa elokuvaa. Eilen nähtiin Public Enemies, tänään jotain muuta.

Rauhallista sunnuntai-iltaa.

**

 

Yksitoista (edit: kaksitoista)
vuotta sitten syntyi pikkuveli. Olin ylpeä isosisko ja kerroin aamulla koulussakin. Matikan opettaja halasi.
Seuraavana päivänä näin ensimmäisen kerran Titanicin. Kotsan opettaja päästi tunnilta ihan vähän aikaisemmin, että ehdin kolmen näytökseen. Varmaan samasta ryhmästä oli muitakin menossa sinne. Kun Jack hukkui tuntui, että pitäisi itkeä, kun kaveri vollotti vieressä silmät punaisena. Jatkoi parka itkuaan vielä kotimatkallakin.

Tänään
neljännen lapseni laskettuunaikaan on 41 päivää.
Haitulan kanssa lasketaan yhteen ääneen neljään ja minä jatkan sitten kymmeneen. Haitula tulee kuuden kohdalla mukaan ja toistaa perässäni.
Rakennettiin sadan palan palapeli ja siitä puuttui kolme palaa.
Sukissa kavensin joka kahdeksas kerros kaksi silmukkaa.
Lounaalla syötiin tiistaina keitetyn tomaattikeiton tähteet ja porkkanasämpylät. Jälkiruuaksi omenat. Haitula otti omenan keinuun ja kiikutteli itseään. Sitten alkoi leikkimään fabulandeilla ja selvästi harjoitteli samalla ässää. "Tää posshu on litali ja she menee linnaan taishtelemaan, shit she shaa shen oman viitahepoplinshesshan."
Perheen miesväki palaa illan ja yön mittaan maailmalta.

Hellällä palavalla sydämellä.

Pieniä
lämpimiä hetkiä. Haitula istuu sylissä, pitää kiinni kädestä. Hieroo nenäänsä vasten omaani. Nenä on kylmä, ääni hiljainen ja hieman tumma. Jännitän. Eihän tule kipeäksi.
Ollaan sylikkäin. Ei ole kiire minnekään.
Kuunnellaan tytön lempilauluja. Paukkumaissin Hellällä palavalla sydämellä ja Vuokko Hovatan Sikojen rakkautta. Lauletaan mukana, että hellällä palavalla sydämellä rakastan minä sinua. Sitten mennään ja lämmitetään keittoa. Möngitään ruuan jälkeen peittojen sisään ja kun isosisko tulee kotiin leivotaan sämpylöitä.
Ihan rauhassa tänään.

Pöydältä.

 

Muutamissa
blogeissa on esitelty viime päivinä laukun sisältöä, minusta niitä kuvia on ollut hauska katsoa. Ajattelin esitellä oman laukkuni, mutta siitä olisi tullut hyvin tylsää laukkussani ei ollut tällä hetkellä kukkaroa kummempaa. Päätin siis vilauttaa teille työpöytäni ennen kuin siivoan sen.

Pöydällä on:

- tietokone
- kamera, joka on piuhalla kiinni tietokoneessa
- puhelin
- isomman tytön MP3-soitin
- kolme tyhjää teekuppia (kaksi keltaista, yksi vihreä)
- tyhjä myslikulho
- oliivirasvapurkki (tyhjä)
- jäätelöpurkki (tyhjä)
- kaksi muumilusikkaa
- yksi keskeneräinen neule (norosukka)
- musta villalankakerä
- korvakorut
- rintakoru
- hiuspompula
- penaali
- mittanauha
- chibi
- tikkarintikku ja lätkäliiga-karkkipaperi
- muistikirja
- kalenteri
- postikortti
- huuliharppu
- toiset korvakorut
- Haitulan leluastia
- tulostettuja neuleohjeita läjä
- Neuleita kullannupulle-kirja
- Koukussa virkkaukseen -kirja
- nettipankkitunnukset
- kaksi mustaa kynää
- sakset
- postimerkkejä
- lehtileikkeitä läjä
- mainoslehti
- langanpätkiä (valkoista puuvillaa ja vihreää villaa)
- kirje Kelalta
- pistaasipähkinän kuorenpuolikas
- muovinpala

Mitä näistä voisi päätellä?
Kun istun tietokoneella niin syön tai juon aina jotain! Ei, en minä aina. Ainoastaan iltaisin, kun lapset nukkuu possuilen ja syön olohuoneessa. Neulon samalla, kun teen jotain enemmän tai vähemmän tähdellistä tietokoneella.
Eilen postista tuli Taistolle Pikku Varpunen blogista tilattu Varpuslelu. Se on ihana ja sekin on tässä pöydällä. Nyt tavarat paikoilleen ja lounasta perheelle.

Mustaa villaa.

Helmikuu
alkakoon näillä. Kaulassa on viime vuoden puolella valmistunut Lohikäärmehuivi ja päässä tänään valmiiksi saatettu Mariomyssy. Rouva on kalpea kuin lakana ja iloinen näistä lämmittimistä. Pakkaset jatkuu.

Mariomyssy
Ohje: Jatta soheltaa-blogista
Lanka: Asa Gjestal Spinneri, Naturgarn no. 1
Puikot: 5mm sukkapuikot
Muuta: Nyt ei pitäisi päätä paleltaa eikä pipon kiristää. Ja mies saa käyttää rauhassa omaa mustaa hattuaan, en ole nyysimässä sitä koko ajan omaan käyttööni.

Lohikäärmehuivi
Ohje: Sisäinen villapaita-blogista (pdf)
Lanka: Asa Gjestal Spinneri, Naturgarn no. 1
Puikot: 8mm pyöröpuikot
Muuta: Loin silmukoita reilusti enemmän, varmaan parisen sataa kaiken kaikkiaan, koska halusin huivin jonka voi kietoa kaulaan monen monta kertaa. 
Huivi on valmistettu silmällä pitäen anopilta saatua Marimekon kukonaskel-kuosista villakangastakkia. Takki on ihana, pehmeä ja siihen mahtuu mahakin. Käytössä se (ja huivi) on vaan ollut harmittavan vähän, sillä takin kanssa sopivat saappaat alkoivat ottaa vähän aikaa sitten pohkeista kiinni... Oi ihana raskaus, oi ihanaakin ihanemmat raskauskilot! 
No, tulee se talvi ensi vuonnakin.