Uuteen kuuhun.

Aion
istua nyt hetken ja neuloa. Kohta käyn laittamassa leivän uuniin, tuoretta aamuksi. Ehkä iltapalaksikin. Nostan jalat ylös, turvottaa.

Aamulla kävin kirpputorilla. Lunta oli tullut taas yön aikana lisää. Kuljin hitaasti ja hengittelin aamuista Helsinkiä ihan rauhassa.
Löysin kuvassa näkyvien vauvan vaatteiden lisäksi huopikkaita lapsille. Miehelle kirjan. Vaan en vieläkään niitä juomalaseja joita kaipailisin kovasti, täytynee poiketa alakerran vanhan tavaran kaupassa.
Iltapäivällä oltiin uimahallissa Haitulan kanssa.

Helmikuu
alkaa sillä, että puoliso lentää työmatkalle Saksaan. Tatti pakataan tiistaina Mummun ja Vaarin luo kyläilemään. Tyttöporukka saa siis pitää kodin pystyssä keskenään.

Näillä eväillä, ja sillä tuoreella leivällä, uuteen viikkoon ja kuuhun.

109.

On

tullut se aika, kun lounaan jälkeen viimeistään tekee mieli heittäytyä hetkeksi pitkäkseen. Joka päivä. Lepuuttaa selkää, jalkoja. Silitellä vatsaa ja hymyillä hikkaavalle vauvalle. Lukea muutama sivu Tapio Koivukarin Saaristolaissaagaa eteenpäin. Sain sen joululahjaksi ja olen edennyt vasta toiseen kirjaan. Verkkaista on. 

Alussa tuntui, että moni asia meni ohi, kun oli niin paljon tuntematonta, mereen liittyvää, sanastoa. Ja se raumanmurre.

Makuuhuoneesta on saatu raivattua tavaroita. Mies ompeli viikonloppuna verhot hyllyjen eteen. Tykkään niistä ja noista kaapinovista ainakin.

Tuuli huutaa ikkunan takana. Seitsemännessä kerroksessa asuessa ulkona oleva sää vaikuttaa sisätilan lämpötilaan valtavasti. Tänä aamuna palelsi. Monta kerrosta villaa ja huiveja kaulaan. Kuumaa vettä mukiin.

Maha on pyöreä keltainen kumpu. Vielä näkyy varpaat. Hemoglobiini on noussut muutamassa viikossa sataan yhdeksään. Ehkä pääsen Haikaranpesään, kun aika on.

Keskiviikon saldo.

Pohdintaa.
Että miten aamut saisi rullaamaan paremmin. Koululainen liihottelee omissa maailmoissaan eikä tunnu kuulevan (kuuntelevan) ohjeita joita hänelle annetaan. Syö, pue, pese hampaat, pue ulkovaatteet. Tarkista repusta bussikortti ja kotiavaimet. Kännykän voisi myös ottaa.
Yhdeksän aamua kymmenestä päätyy kilpahuudantaan. On kiire jo! Ovet paukkuu ja jokaisen naama on kuin sitruunan syömisen jäljiltä.
Inhoan noita. Pitääkö herättää lapsi puolta tuntia aiemmin? Auttaako sekään?

Sylihetki.
Haitula painaa päätä vasten rintaani heti aamupäivällä. "Äiti, laula mulle." Ja äiti laulaa.

Siivoushetki.
Tatti siivoaa oman huoneensa ennen asioille lähtöä nopeasti. Jos kyseessä olisi ollut lemmikki niin tästä olisi pitänyt palkita. Reipas poika sille tuulelle sattuessaan.

Kaupungilla.
Tuulee lujaa, on kylmä. Pakkanen saa yskimään.
Lähdettiin ostamaan hennaa ja spelttijauhoja. Ostettiin myös hunajakeksejä, rikottuja ohrasuurimoita ja kuivattuja aprikooseja. Ruohonjuuri on kiva kauppa. Ja tämän viikon ruokalista on näiden jälkeen hieman selvempi.
Käytiin katsomassa muutaman vaatekaupan alehyllyjä. Ei siellä mitään ollut.

Kotona taas.
Lapset selaa karttakirjaa ja nauravat sivulle, jossa on parsakaalin näköinen vuori. Otsikkona Maapallon ihmeet.
Minä juon hämähäkkiteetä, kysyn tekstiviestillä mitä kuuluu. Ihailen pilven takaa möllöttävää punaista aurinkoa.

34. raskausviikko on alkanut.

Toinen baktus.

 

Tatti

sai oman baktushuivinsa viimein käyttöön. Olin lupaillut hattua samasta langasta, mutta kun puikot ja minä emme löytäneet yhteistä säveltä niin ajattelin, että parempi, että on edes pehmeä huivi kaulaa lämmittämässä. Purin mokoman pipontekeleen ja laitoin langan häpeämään jämälankakoriin. Ehtiihän tuota myöhemminkin.

Baktus

ohje: Strikkeliseltä

lanka: Fleece Artist Casbah (81% merino, 9% kashmir, 10% nylon)

puikot: 3mm tai 3,5 mm

muuta: Hurjan riittoisa ja ihana lanka! Eikä kuulema pistele.

Hyvä perjantai.

 

Tänään

olen saanut ihanaa postia. Mai lähetti haalarin Taistolle! Se on suloinen. Tykkään noista väreistä tosi paljon, lempivärejä.

Olen saanut myös ajan Haikaranpesän synnytyssuunnittelukeskusteluun ja neulonut vauvalle villasukkia. En tosin tiedä, miten sukkaprojektin käy, pelkään langan loppuvan kesken. Jos jollain siis pyörii nurkissa ylimääräisenä Jitterbugia Sahara-värissä pienikin määrä niin minä voisin ostaa pois  tai vaihtaa johonkin. Kokonaista vyyhtiäkin saa tarjota.

Lapset 

on olleet tänään aika ihania. Tytöt istuivat vierekkäin nojatuolissa ja isompi luki pienemmälle ääneen sarjakuvia. Minä kuuntelin sohvalla korvatarkkana. Lukemaan oppineen innostuneisuus on ihanaa seurattavaa. 

Tyttö on ilokseni myös löytänyt kirjaston ja käynyt lainaamassa sieltä jotakin kirjoja. Tapani Baggen kirjoittamat on kuulema lemppareita. Jonkun mangasarjiksenkin lainasi, en ole kyllä kysynyt kuinka sen lukeminen edistyy. Manga on minulle ihan vierasta enkä oikein ymmärrä siitä mitään. Pitäisi varmaan tutustua.

Tatti puolestaan jatkaa kirjoitusharjoituksiaan ja piirtelee jatkuvasti. Tänään piirsi pullon, väritti sen punertavaksi ja pyysi neuvoja, kuinka glögi kirjoitetaan. Kahta viimeistä kirjainta ei edes tarvinnut kertoa, kun poika osasi itse. Kirjaimet ja kirjoittaminen siis kiinnostaa valtavasti. En vaan oikeasti tiedä, mitä loppujen lopuksi ajattelen siitä, että vajaa viisi vuotias on niin innoissaan hommasta. Oppiikohan tuo lukemaankin kohta? Ehtisi nimittäin myöhemminkin.

Mitä taas Haitula... Kiipesi kaapille hakemaan kynsilakkani ja hyvin omatoimisesti lakkasi sormensa, kätensä ja keittiönpöydän. Hän kuulema osaa ihan hyvin itsekin. Mitenkähän en ole vieläkään oppinut ei hiljaisuus monilapsisessa perheessä tietää aina jonkinlaisia ikävyyksiä. Onneksi on kynsilakanpoistoaine!

Ihanaa viikonloppua!

Muodonmuutos.

Teekupissa

tänään: Valkoinen Helmi. Isoon kuppiin kahdeksan helmeä, päälle kiehuvaa vettä. Ja kun hetken odottaa näyttää kuin mukin pohjalla lilluisi pitkäjalkaisia hämähäkkejä.

Peilistä katsoo tänään: Turvoksissa oleva nainen, joka toivoo sormet ja varpaat ristissä, että hemoglobiini nousisi yli sadan. Hän haluaa samaan paikkaan synnyttämään kuin viimeksi ja sinne pääsemiseksi rajn täytyy ylittyä.

Ulkona tänään: Pakkasta hieman alle kaksikymmentä. Ensimmäinen kerta moneen päivään ulkona. Ei siellä kauaa voi olla, mutta hetki tekee hyvää.

Toive.

Katson
ympärilleni toisella tavalla kuin hetki sitten. Silloin hämärä tuntui hyvältä ja tummana ikkunassa roikkuvat verhotkin sopivilta. Nyt puhaltaa joku toinen tuuli. Haluan valoa, haluan vaaleutta. Vaan ihan eniten haluan vapaapäivän.

Vapaapäivän lapsista. Kai tälläisen toiveen voi sanoa ääneen?

Suunnitelma.

Kun
joka huoneessa on joku homma kesken on vaikea tarttua niistä yhteenkään.
Puhuin, että keskiviikko voisi olla hyvä siivouspäivä. Mies ottaisi lapset, veisi vanhimman meripartioon ja tekisi pienempien kanssa jotain jossain sen ajan ja minä siivoaisin täällä. Kuullostaa suunnitelmalta. Vaan suunnitelman toteutumiseksi on tehtävä jo tänään jotain. Lattioiden pesuun ei ehdi puolessatoista tunnissa jos joka huoneessa on sotkua. Järjestelemään käy tieni siis.

Operaatio: Villahousuja vauvalle.

Pöydällä
on läjä villalangan loppuja. Puikot, neula ja hahtuvaa kerittynä. Läjä vaippahousuja. Projekti on lähes loppuun saatettu. Vielä uupuu lanoliinikylvetys housuille. Niin ja se tärkein, pöksyjen käyttäjä.
Villavaippahousujen tekeminen on aivan ihanaa! Vauvalle neulominen on aivan ihanaa!
Nämä pöksyt ovat valmistuneet joulun jälkeen, lukuunottamatta sinisiä, jotka neuloin jo ennen kuin Taistosta oli aavistustakaan.

Siniset

Ohje: Villapöpät, Ullasta.

Puikot: 5 mm sukkapuikot

Lanka: Pirtin Kehräämön hahtuva

Raidalliset

Ohje: Oma pää

Puikot: 4,5 mm sukkapuikot

Lanka: Pirtin Kehräämön hahtuva

Ruskeat

Ohje: Oma pää

Puikot: 4 mm sukkapuikot

Lanka: Pirtin Kehräämön hahtuva

Muuta: Selvästi isommat kuin muut pöksyt. Koko lienee M, kun muut ovat S-kokoa.

Ruskeakirjavat

Ohje: Oma pää

Puikot: 4,5 mm sukkapuikot

Lanka: Zitron Loft resoreissa, vaippaosassa Pirtin kehräämön hahtuva

Vihreät pitkälahkeiset

Ohje: Villapöpät, Ullasta

Puikot: 4 mm sukkapuikot

Lanka: Pirtin Kehräämön hahtuva

Vaaleanpuna-valkoiset pitkälahkeiset

Ohje: Ulkomuistista neulottu, Ruskovillalta löytyy ohje

Puikot: 4,5 mm pyöröpuikot

Lanka: Pirtin Kehräämön hahtuva

Eiköhän

näillä ja jo ennestään olemassa olevilla pöksyillä alkuun päästä. Parhaan mallin löytyessä voin sitten laittaa taas puikot suihkimaan!

Taiston vaippa-asiat alkavat olla aika mallillaan, vielä hommaan yhdet Pul-kuoret ja jonkun pätevän yövaipan.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Tässä ja nyt.

Istua

muhkeana hämärtyvässä iltapäivässä ikkunan äärellä. Täynnä.

Käsi hakeutuu seuraamaan nahan alla tapahtuvia liikkeitä ja hymy nousee kasvoille väistämättä. Nämä on niitä meidän kahden juttuja. Minun ja Taiston.

Kaulassa huivi, joka valmistui eräänä iltana, kun hetki oli rauhallinen ja seura mukavaa. Lankana alpakkaa ja puikkoina neljä milliset. Hyvä huivi. Vähän pidempikin voisi olla.

Tekee mieli uutta lankaa.

Vieläkin väsyttää.

Kun

puolisko on poissa useamman päivän ja hoitaa itse kaiken kotona väsyy. Tai minä ainakin väsyn. Väsyin.

Mies on nyt takaisin, mutta minulla on kunnon uupelo. Viikonlopun suunnitelmissa taitaa siis olla kaikenlaista laiskaa. Arjen pyörittämistä, yksinkertaista neulontaa, kirjoittamista. Yhdet syntymäpäivät, mutta se on sellainen kiva omajuttu.

Päiviäkin varmaan lasken. Seuraavaan miehen ulkomaan reissuun on pari viikkoa ja silloin mies on vielä pidempään poissa. Se on helmikuun alkua ja sen jälkeen ei kuulema lähde enää ulkomaille ennen vauvan syntymää. Toivottavasti ei ihan pian vauvan syntymän jälkeenkään.

Vaan kaikesta matkustelusta huolimatta on työ miehelle ja koko perheelle parempi kuin edellinen. Työviikot eivät kuitenkaan veny ylitöiden vuoksi älyttömyyksiin niin kuin vanhassa. Meille molemmille on tärkeää, että vanhemmat on läsnä lasten arjessa.

Lasken,

lasken päiviä vaan... Maaliskuuhun on vielä aikaa. Vaan masuvauva Taisto ei kuulema olekaan jättiläinen (niin kuin, vaikka Tatti oli) vaan hieman keskivertoa pienempi.

Sisätautilääkärikin kutsui luokseen huonojen veriarvojen takia. Syitä selvitellään siis. On se hb sentään vähän noussut.

Jos

tämä väsymys on sitä tylsää arkea, niin on tässä kuitenkin hyvin paljon kaikkea kivaakin. Lapset, ystävät. Nuo toissailtana Haitulan leikkejä seuratessa neulotut lappuset, mukinaluset, ilostuttaa myös. Tekevät teehetkistä pehmeämpiä.

Lankakorissa on kaksi nöttöstä vähemmän. 20 silmukkaa, 4,5 mm puikot ja korkeutta sen verran, että hyvältä tuntuu.

Yksinkertainen neulonta on parasta. Earl Grey-tee herkkua ja mantelit korvaavat suklaapalat. Kyllä näillä jaksaa.

Smimfem?

Väsyttää.

Eilen illalla valvottiin Haitulan kanssa, myöhään nukutut päiväunet saivat unihiekan pysymään silmistä poissa. Se tarkoitti, ei hetkeäkään omaa ennen nukahtamista. Tatti könysi kohta viereen viereen.Valui alaspäin ja nukkui sitten jalkopäässä poikittain. Önisi. Tahtoi isin muumityynyn. Rauhottui viimein. 

Mitä sitten? Unta, unta! Ehei, turha toivo! Möyrintää ja potkimisia. Pään lykkimistä vasten virtsarakkoa. 

Voi pieni Taisto, melkoisen yön valitsit pyörimisillesi. 

Aamulla vauvan pylly tuntui vasemman kyljen alapuolella, illalla se oli vielä oikealla. Vaan hyvin mahtuu ilmeisesti vielä hyörimään ja pyörimään, nyt voisin laittaa teemukin keskelle mahaa pyllyn päälle lepämään.

Haitula 

nukkuu kello viiden päiväuniaan, minulla ei ole sydäntä herättää. Nukkukoot, kun nukuttaa. Otetaan sitten illalla isi yhdessä vastaan. Tai mitä iltaa se yksitoista enää on, yötä.

Sytytin kynttilät, keitin kupillisen oikein mustaa teetä. Nyt olisi se kahvinjuomisen hetki jos kahvia joisin. Tatti makaa mahallaan lattialla, selaa kirjoja. Piirtää liiduilla kuvia paperiin. Koneita. Yhden nimi on SMIMFEM? Kuulema se tekee lyhtyjä. Valoja iltaan.

Isompi tyttö on linnottautunut tyttöjen huoneeseen leikkimään. Vaikutti ärhäkältä, antaa hänen siis leikkiä kaikessa rauhassa. 

Tänään ei tarvitse mennä partioon. Koska äiti ei jaksa lähteä viemään. 

Äiti selaa muistikirjaansa ja suunnittelee jotain tulitikkuvirityksiä luomien väliin. Olisipa nyt se eilen mainitsemani kirja selattavana eikä ainoastaan muutamaa mainoksesta leikattua kuvaa liimattuna muistikirjan sivuille. 

Iltaruuaksi syödään kaurapuuroa. Arvon vielä kiisselin keittämisen kanssa. Jaksaisikohan tuota?

Tiistaina.

Olen

neulonut vauvalle villavaippahousuja ja huomannut, että se rutiini, joka minulla oli pöksyjen neulomiseen oli vaikka reilut kolme vuotta sitten on kadonnut. Tuhkana tuuleen. En ilmeisesti millään voi käsittää miten pieniä ne pienet ovat. Enkä muistaa millä silmukkamäärillä silloin neuloin. Onneksi tämä harjoittelu ei ole turhaa, kaikki neulomani housut ovat varmasti sopivia jossain vaiheessa. Seuraavaksi, heti kun löydän sopivat puikot jostain, neulon raidalliset pitkälahkeiset. Siihen saakka jatkan isomman tytön neuletakkiprojektin eteenpäin saattamista. 

Neuletakkiprojekti kyllä sai todellista tuulta alleen, kun selailin hieman lisää ystävän perjantaina mukanaan kiikuttamia kirjoja ja tänään hänen näyttämäänsä Sanna Vatasen Jämälangasta-kirjaa. Jotain on saatettava loppuun, että viitsii aloittaa uutta. Ja uutta on saatava aloittaa sen kummempia vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole. 

Tänään.

Ajatuksia
tänään aamupäivällä:

- en uskaltaisi varmaan tehdä talonmiehen hommia. Keikkua kahdeksan kerroksisen talon katolla lunta luomassa yhden köyden varassa.
- pitäisi hokea jotain kivaa sanaa useammin, ottaa mallia perheen pienimmästä, joka tänään aamupäivän aikana hoki hokemistaan mm. Tuutikki, Tuutikki, Tuutikki, Tuutikki. Kunnes vaihtoi sanaa. Seuraavat hokemiset kohdistuivat sanoihin tiekarhu ja jääkarhu. Aika kivoja sanoja.
- ihailen sinnikkyyttä, jolla neljä vuotias toivoo pääsevänsä päämääräänsä. Tässä tapauksessa saavansa palan suklaata.
"Jos mä lasken sataan!" 
"Ei. Nyt ei tipu palaakaan." 
"Jos mä kuitenkin lasken ja sun mieli sitten muuttuu?" 
Poika pääsi kai yhteentoista, kun ymmärsi katseestani tai jostain, että ei taida hyödyttää. Suklaata ei todellakaan tipu palaakaan, vaikka päällään seisoisi.
- neuleen viimeiset kerrokset valmistuu hitaasti.

Iltapäivällä
käytiin paperikaupassa ja ruokakaupassa Haitulan kanssa pulkalla. Ruskeaan kassiin pakattiin kalenteri ja kaalia. Paprikaa ja tomaattimurskaa. Kalenteri keittiön kaapin oveen ja ruuat kaappiin. Tiedän, mitä meillä seuraavina päivinä syödään.
Tyttö makasi kotimatkan x-asennossa pulkassa lampaantaljan päällä ja katseli taivasta. Sanoi likaiseksi värjäytyneitä lumipalloja talvikiviksi.
Mies on Hollannissa gaalaillallisilla hienoissa vaatteissa, minä nautin hetken hiljaisuudesta ennen nukkumaan menoa yöpuvussa ja märässä tukassa. Yöllä saan varmasti yhden tai kaksi vierustoveria kuitenkin. Ja he jatkavat öisin siitä, mihin päivällä jäivät. Nukun kevyemmin kuin aiemmin.

Näin 
on hyvä olla. Tykkään lumikuorutteisista puista ja ikkunassa roikkuvasta valosydämestä. Ei ole kiire purkaa sitä pois. Eikä pakkasenkaan tarvitse lauhtua. Talvi on hyvä.
Tuntuu siltä, että tähän paikallaan olemiseen ei pysty nyt kyllästymään.

Ohjeenpoikanen.

Mohairliivi

Tarvikkeet:
Vyyhti Mohair Fioria, 5 mm puikot, 4 mm koukku ja ompeluneula.

Etukappale:
Luo 60 s ja neulo ainaoikein neuletta. 8 kerroksen välein kavenna molemmista reunoista 1 s neulomalla 2 o yht. Kun jäljellä on 46 silmukkaa niin neulo näillä silmukoilla vielä 20 krs.
Tee sitten kavennukset kädenteitä varten. Päättele työn molemmissa reunoissa 6 s, puikolle jää siis 34 silmukkaa. Neulo näillä vielä 12 kerrosta. Seuraavalla kerroksella neulo 8 s, päättele keskimmäiset  18 s ja neulo seuraavat 8 s oikein. Neulo sitten molempia olkaimia 22 krs ja päättele silmukat.

Takakappale:
Neulo kuten etukappale, mutta kädenteiden kavennuksien jälkeen neulo 22 krs. Tämän jälkeen neulo 8 s ja päättele 18 keskimmäistä silmukkaa ja neulo 8 s. Neulo olkaimia vielä 12 krs:ta ja päättele.

Kokoaminen:
Ompele sivusaumat ja olkaimet. Huolittele kädentiet ja pään aukko virkkaamalla niiden ympäri 2 kerrosta kiinteitä silmukoita. Lisäksi koristeeksi voi virkata kukkasen ja ommella sen rintapieleen kiinni muutamalla pistolla. Tässä liivissä käytetyn kukkasen ohje löytyy Katriina Leppäsen Virkattua-kirjasta.

Muuta:
Tällä kaavalla sain sopivan neuleen 3-vuotiaalle n. 100 cm pitkälle Haitulalle. Lisää kuvia näet täällä tai Flickrissä. Itse käytin neuloessa apuna Haitulalle sopivaa puseroa ja mallailin keskeneräistä työtä siihen. Valmis liivi ei ole kovin pitkä, mutta venynee aavistuksen käytössä. Liivi on varmasti hyvä myös kokoa pienempää vaatetta käyttävälle lapselle.
Käsialani on melko normaali, joten kannattaa valita pienemmät puikot, mikäli neulekäsiala on hyvin löysää.

Kysymyksiä saa esittää ja kertoa, mikäli tätä ohjeentapaista käyttää.

Ilot.

Tänään 
olen iloinen kirpputorilta löytyneistä verhoista ja tyynyliinoista. Tykkään noista tyynyliinan kirjoituista kukista ja linnuista valtavasti. Lapset myös. Tekivät sopimuksen, että toinen verhoista menee Tatin huoneeseen ja toinen tytöille. Tyynyliinat saa Tatti.
Iloitsen myös päiväunista ja leffavalinnasta. Katsottiin Once koko perheen kanssa. Isompi tyttö mietti, että eikö ne päähenkilöt muka oikeasti ole tyttö- ja poikaystävä, kun viihtyvät niin hyvin yhdessä. Vaan ei. Toisinaan on parempi vaan rakastua ja jättää siihen. Rakastumisen tunne on itsessään jo niin ihana.
Falling Slowly soi päässä varmaan lopun viikonloppua. Jos olisi piano pimputtaisin laulun a-osaa sydämeni kyllyydestä (muuta en osaisi) ja hoilaisin laulua täysin rinnoin.
Iloinen olen myös kasvavasta villavaippakasasta. Kohtapa niitä ei enempää tarvitsekaan. Yksi raksi ruutuun taas vauvahankinnoissa.
Seuraavaksi iloitsen valmiista ruuasta, aurajuustopastaa pinaatilla ja cashewpähkinöillä sekä illan saunavuorosta.

Iloista lauantain jatkoa!

Liivi.

Iltapäivisin
olohuoneessa on käsittämättömän kaunis valo. Haitula istuu ikkunalaudalle ja katsoo täältä ylhäältä avautuvia maisemia. Alhaalla ajavia henkilöautoja, busseja. Ambulanssin äänen kuullessa juoksee kiireen vilkkaa ikkunalle ja yrittää nähdä edes vilauksen.

Touhukkaan aamupäivän jälkeen tyttö puki hetkeksi päälleen hänelle neulomani liivin. Se näyttää juuri sellaiselta kuin kuvittelin. Sopivalta pehmoiselta talvivaatteelta pienelle. Ja hyvin Haitulamaiselta.

Liivi
Ohje: Omasta päästä, paitsi kukan ohje Katriina Leppäsen Virkattua-kirjasta
Lanka: Vajaa vyyhti Mohair Fioria (50% mohair, 50% merino) Vihreästä vyyhdistä
Puikot: 5 mm
Koukku: 4 mm

Makuupussi.

Taistoa
varten on tullut ommeltua tälläinenkin. Päällystin vanhan, paljon pestyn, äitiyspakkauksen makuupussin tilkuista ommellulla kankaalla. Jospa lämmittäisi nyt vähän paremmin, kun kangasta on kerros enemmän.

Haitula leikki tänään Taisto-leikkiä, niin kuin hän itse asian ilmaisi. Hoisi nukkevauvaa, työnteli rattaissa ja laittoi sitteriin istumaan.
Jossain vaiheessa jännitin, että kuinkahan perheen kuopus suhtautuu uuteen tulokkaaseen, mutta aika lupaavalta vaikuttaa. Onneksi.

30.

Huomenna
alkaa arki. Tyttö menee kouluun. Tämä päivä onkin mennyt tiristessä, naristessa, vinkuessa ja vanhempien hermoja kiristellessä. Vinkuvinkuvänkyvänky. Pitänee koettaa ymmärtää, onhan se taas iso juttu palata kouluun ihanan pitkän loman jälkeen. Ehkä vähän jännittääkin. Eikä äiti saanut neuletakkia valmiiksi koulujen alkuun, vaikka lupasikin...

Joulukuusi on vielä purkamatta, mutta muuta on kyllä tehty. Kaiveltu kaapista vauvan tavaroita. Kaksi pienintä kokoa vaatteita aseteltu hyllyille. Vaippojen kanssa sama homma. Vielä muutama pieni juttu uupuu.

10 viikkoa laskettuun aikaan.

Pohdintaa.

Ajatuksissa on:

- käydä koluamassa muutama kirpputori, silmällä pitäen juomalaseja ja kattilaa kynttilähommia varten. Pienet teekupit löytyi jo!

- ommella punaisen hyllyn eteen makuuhuoneeseen verhot.

- järjestää muutama paikka asunnosta läjättömäksi.

- neuloa rätti vessan ja kylpyhuoneen pesuun.

Näiden lisäksi mietin:

- masuasukas Taistoa, hänen vuorokausirytmiä mahassa.

- tarvitaanko Taistolle oma sänky vai nukkuukohan tämäkin vauva vain perhepedissä?

- voikohan hamppulangasta neuloa kestovaippoihin lisäimuja?

- missä vaiheessa Weledan imetysteetä kannattaa alkaa juomaan?