päivät on olleet kauniita. Auringon kilossa on lämmin istua. Neulon joutaessani lapasia. Viikonloppuna huomattiin, ettei miehellä ole yksiäkään. Hukka on vienyt jokaisen, kumma kaveri. Onneksi on lankaa ja puikot. Palmikoita pyörittelen.
Vauva
on kasvanut paljon. Hän ei ole enää vaan vauva, vaan Aurinko kenellä on oma luonne, rytmi ja tavat. Omia juttuja. Murisemista, papapaata ja seisomisjuttuja. Ja heittelyjuttuja. Parasta puuhaa hänestä on se, kun edessä on joku laatikko tavaraa täynnä, minkä voi sitten heittelemällä tyhjentää. Nyt kirjoitan yhdellä kädellä, toiseen hän taputtaa. 8 kk neuvolassa tyttö oli 11040g ja 75cm.
Olen
muuten herkkä asioissa, mitä tulee lasten koon arvosteluun. Tässä päivänä eräänäkin meinasi oikein kiehahtaa, kun Auringon isoa kokoa käytiin oikein kuorossa arvostelemaan.
Tiedättehän, että joillakin on tapana kommentoida vauvaa sanomalla, että ompas hän lihava, hyvin syönyt, miss makkara tai muuta sellaista. Minä en tykkää siitä!
Miksi vauvan painoa pitäisi sillä tavalla kommentoida, kun ei isoillekaan ihmisille niin sanota. En minä ainakaan sano kenellekään, että teillä on sitten leveä perä, vaikka olisi!
En tarkoita, etteikö voisi sanoa, että miten hyvin hän onkaan kasvanut, mutta se sellainen tyhjänpäiväinen nälviminen olisi hyvä jättää pois. Vauvat saavat olla sellaisia, kun ovat!
Joillekin on muuten sekin ihmetyksen aihe, että rintamaidolla ja kasvisruualla lapsi voi kasvaa +2 käyrillä!
.jpg)
Olen myös herkkä mitä tulee mihinkään lasteni arvosteluun :)
VastaaPoista"villi, liian villi, ylivilkas, ISO, pitkä, pidempi kuin meidän matti, valtavat jalat, hassut korvat, ompa ne tosiaan hassut..."
Niin....
joskus ei jaksa ymmärtää ISOJA ihmisiä, mitä ne ajattelee ja suustaan laukoo.
Jos ei ole mitään parempaa sanottavaa niin olisivat hiljaa.
ni.
ps. meillä 2veen suurta kokoa tarkkaillaan kokoajan, ei neuvolakaan jaksa ymmärtää miten menee pituus +2 "käyrällä", vaikka suvusta löytyy isopappa 2 metrinen...mutta pitäähän se nyt selvittää, miksi ihmeessä on noin pitkä! :/ Huoh.
pps. sinulla on valloittavan ihana blogi, kauniita kuvia, rauhallisen ja mukavan oloinen elämä :)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTotta puhut! Mullakin nousee savua korvista lasten mittojen puhumisesta... saan kuulla sanoja: laiha, pienikokoinen,ruipelo jne.
VastaaPoistaJa tyttö syö kuin poni ja kaiken mitä ikinä keksii antaa :)
Antaa arvostelijoiden sun muiden olla mitä on. Syvältä koko tollanen touhu! Meillä se on ollu toisin päin - ihmetellään eikö meidän neiti 1v8kk saa ruokaa tai syö mitään. Vieläkään kun ei ole mennyt se 11kg rikki - hyvästä ruokahalusta, tissimaidosta huolimatta. Ja pituus kun mennä huitelee yläkanttiin kuitenkin. No ei me vanhemmatkaan mitään pätkiä olla eikä isän puolen sukukaan. Mun suvusta löytyy pätkiäkin :D Jokainen ihminen - vauvasta lähtien on yksilö ja jokainen kasvaa omalla käyrällään (jotka nekin on ihan turhaa). Aurinko on kaunis, täydellinen, suloinen vauva! Kauniita päiviä koko perheelle :)
VastaaPoistaSamaa mieltä tuosta arvostelusta.
VastaaPoistaMeillä neuvola teki kauhean ongelman siitä että poika oli jo syntyessään pitkä. Joka ikisellä neuvolakäynnillä sai kuulla tuosta. Mitä sitten jos joku on pitkä?!
Minusta teidän Aurinko on valloittava :) yhtä hymyä. Tulee itsekin hyvälle päälle.
Ymmärrän hyvin tuon. Minä olen tytöistäni kuullut aina sen vastakohdan, että voi kuinka pieni ja laiha ja lyhyt ja kasvaako se ollenkaan jne jne. Kaikkein eniten ärsytti kuulla se anopin suusta.
VastaaPoistaPoika meillä taas oli ihan eri maata. Lapset vaan kasvaa eri tahtia, mitä siitä ihmettelemään.
Jep, tuo on ärsyttävää - niinkin päin, että ihmetellään pienuutta. Meillä esim. 5-vuotias on himpun verran yli metrin ja 15kg niin jopa kaikki luulee, että on joku 3-vuotias tms. Ja sitten verrataan ja "rehvastellaan" meidän oma on jo 20kg ja niin ja niin pitkä..plää plää, siinäpähän on. Kaikki on omia yksilöitään ja kun kasvaa niin kasvaa omaa tahtiaan, neuvolasta ainakin aina kehuvat että hyvin kasvaa omalla käyrällään. Ei ne ihmiset pahaa tarkota, mutta ku sitä samaa saa kuulla koko ajan niin pikkuhiljaa kyllästyttää.
VastaaPoistaLöysin tänne yhteisen blogiystävämme linkistä. :)
VastaaPoistaNiin tuttua on tuo lasten koon arvostelu. Itselläni toisin päin. Esikoiseni on aina ollut pieni, nyt lähes viisivuotiaana alle nelivuotiaan kokoinen. Kun hän oli yksivuotias, sain kommentteja, ettei lapsi saa tarpeeksi ruokaa. Ja nyt hyvässä leikki-iässä päiväkotikavereiden vanhemmat kummastelevat lapseni pieniä kenkiä tai lyhyyttä. Lapsi kuitenkin kasvaa tasaisesti omalla käyrällään. Tsemppiä siis! Sitähän eniten toivoo, ettei vertailu satu lapseen.
Ihania kuvia.
Mulla sauhuaa, kun mietin miten ihmiset osaavat olla suoraan sanottuna hanurista joskus noine kommentteineen. Ei ole mielestäni mikään puolustus, että ollaan ajattelemattomia, pitäisi pystyä ajattelemaan!
VastaaPoistaMeidän poika on aina ollut ikäisekseen pitkä, jalka on iso, ruoka maistuu jne. Ja sanomista on riittänyt, myös henkisistä asioista kuten siitä, miten leikkii, miten puhuu, miten se jo puhuu tuolleen vaikka on noin pieni. Ihan niinkuin se olisi joku huono juttu, kuin me jotenkin pakottaisimme lasta kasvamaan ja oppimaan asioita..
Ja ruokaa, tavallista ruokaa me syödään, puuroa aamuin illoin, herkkuja oikeastaan vaan mummolassa (ja niitä karkkeja haluaisin kokonaan välttää). Neuvolan th sitten kyselemään, että meneekö paljon herkkuja, eikä meinaa uskoa että lapsi syö oikeasti puuroa ja vihanneksetkin monesti ekana lautaselta. Oho, anteeksi tämä vuodatus, tämä aihe vaan avasi hanat. teidänkin Aurinko just niin ihana juuri tuon kokoisena ja näköisenä ja oloisena joksi on kasvanut ja kasvaa edelleen :) Voi kun osais sulkea korvansa noilta jutuilta.. Mutta kai sitä silti toivoo, ettei omia korviaan tarvis sulkea, vaan että ihmiset oppis käyttäytymään ja olemaan toisilleen kohteliaita ja ystävällisiä!
Se on teillä sitten niin kuin siskollanikin oli, että toiset antaa lapsilleen maitoa, mutta hän tuotti suoraan voita ja vauvat kasvoivat....Aurinkonne on niin ihana!
VastaaPoistaTunnistan tunteen, mulla on kaikella rakkaudella kaksi rimppakinttua ja yksi michelin. Jotenkin tämän nuorimman kohdalla on nyt alkanut ärsyttää painon korostaminen. En pahastunut vauva-aikaan, mutta nyt kun neiti alkaa jotain ymmärtää eikä edes enää ole niin pyöreä, tuntuu kurjalta jos siitä jää "leima otsaan". Siis olen itsekin ihastellut ja lämmöllä naureskellut pyöreyttä, mutta se onkin mun lapsi... ;)
VastaaPoistaMeidän vauvalle neuvolan täti töräytti,että sinä se olet ollut ainakin ruoka-aikaan kotona.Oli 2,5kk ja 6kg,57cm pitkä.
VastaaPoistaKaikesta huolimatta kävi jotenkin korvaan...
tanja
No sanos muuta! Mulla on monta kertaa kiehahtanut tämän aiheen takia. Yhdessä vaiheessa tuntui, että ihan jokainen sanoi "on ollut ruoka-aikaan kotona". Ja vaikka se nyt useimmiten on varmasti ihan hyväntahtoista höpinää niin alkaa se silti sapettaa kun joka tuutista kuule saman virren. Eikös se ole vaan hyvä asia, että lapsi kasvaa ja voi hyvin ja vauvalla vissiin kuuluu olla posketkin. Pahinta on kun tuntuu siltä, että noissa tilanteissa on pakko alkaa jotenkin selittelemään.. useimmiten menen kyllä ihan sanattomaksi..mitä siihen nyt sanoisi.
VastaaPoistaKerran yksissä juhlissa sain ensin kuulla tätä ruoka-aikaan kotona -jupinaa ja sitten kun imetin kerttua myöhemmin, tuli samainen äijä siihen kyttäämään ja selostamaan, että näyttää maito maistuvan. Uskomatonta.
Voi kun pystyisin suojelemaan Kerttua tältä ulkonäkö/paino-höpötykseltä..Kyseisen äijän tytär kun valitti eskari-iässä olevansa läski. Että näin, tervettä..
Aurinko on kuvassa niin suloinen! Ollaan muuten Espoossa joulusta uuteen vuoteen, jos tahtoisitte tavata meitä taas :)
Kurjaa tuollainen nälviminen.
VastaaPoistaMinua harmittaa vieläkin kun esikoiseni syntyi ja silloinen paras ystävättäreni sanoi, että hän ei ole ikinä nähnyt niin rumaa lasta.
Ei kaikki lapset ole yhtä pitkiä tai yhtä painavia. Lisäksi vauvat kehittyy eri asioissa eri tahtiin..
Törpöt aikuiset kyllä tölväisee muutenkin, "oletpa lihonut", "oletpa vanhentunut, en meinannut tuntea", "Oletko sairas kun olet niin huonon näköinen", "sulle ei tuo väri sitten sovi ollenkaan". Tässä muutamia omalle kohdalle sattuneita. :(
Piti vielä kertomani, että minun lapsuudessa murkkutyttöjä miehet kiusoitteli kyselemällä, joko nypykät/tisut on kasvaneet. Minusta se oli inhottavaa. Vieläkin melkein oksettaa ne katseet ja jopa koskettelut. Siis ihan julkisesti kylässä ollessa ja vanhempien silmien alla. Muka hauskaa. yök.
VastaaPoistaVoih, miten pinnalla tämä aihe on itselläkin. Meillä on "iso" poikavauva ja aina kun nähdään tiettyjä ihmisiä, nii ensimmäiset kommentit on että tekin ja teidän "pieni poika". Viimeksi sanoin jo, että ihan normaalien lasten käyrille se mahtuu, että ei ole mitenkään erikoisen suuri enää.
VastaaPoistaKiehahti heti kun luin tuon tekstisi.
Ihana tuo norsupuku, odotan meille postista samanlaista.
Meidän tytöt on ikäänsä nähden aika pieniä, varsinkin kuopus. Sitä sitten aina päivitellään eikä se tunnu mukavalta.
VastaaPoistaSamoin, mua suututtaa aina kun joku huomauttaa jotakin pienestä raskausmahastani. Ei kaikilla tarvitse olla mikään jumppapallo mahassa ja siltikin sieltä tulee ihan hyvänkokoinen vauva.
Itse oon päättänyt etten kommentoi kenellekkään mitään ulkonäköön liittyvää ellei sitten ole kehumista ja kaunista sanottavaa.
Minä en ole koskaan jaksanut ymmärtää käyrien tuijottelua. En sitä, että pitäisi pysyä jollain keskikäyrällä. kuinka tylsää ja kapea-alaista. Ymmärrän toki, että lapsen kehitystä pitää seurata, mutta...
VastaaPoistaTeidän Aurinko on todellinen aurinko.
Tuttuja juttuja viimeisessä kappaleessa! Viimeksi meinasi leuka tipahtaa, kun eräältä taholta kuulin, että "ei kai pojallasi ole kertynyt vähän mahaa?". Niin hän tosiaan on jo melkein puolitoista vuotias, täytynee ilmoittaa painonvartijoihin...
VastaaPoistaNiinhän nuo tuppaavat olemaan aina väärän kokoisia, niinkuin me aikuisetkin joidenkin mielestä. Minä tykkään kyllä että Aurinkovauva on sievä ja sopusuhtainen. Ihana norsupuku muuten, meillekin löytyi juuri kirpparilta isompi elefanttibody. Omaa poikaani on aina kehuttu lihavaksi (ja kehutaan edelleen kun pää on pyöreä ja posket isot), tyttöjen ruokinnassa taas olen epäonnistunut jos ohikulkijoita on uskominen... Itseäni ei häiritse, koen että olemme ihan sopivia kaikki. Ehkä moittijat eivät pidä omasta olomuodostaan :) Tänään oltiin 10kk neuvolassa, 70cm ja 7600g.
VastaaPoistaVähän jännitti kirjoittaa tästä asiasta. Että olenko hirveä niponiuhottaja, mutta ilmeisesti en!
VastaaPoistaheidi: Pitäisi oikeasti muistaa, että lapset on yksilöitä niin kuin aikuisetki. Toiset on pitkiä ja toiset lyhyempia. Jokainen on kuitenkin samanarvoinen!
Liina: Ennen varmaan nämä tälläiset "hyvin syöneet" lapset on olleet jotenkin parempia kuin ne ruipelot ja sitä on pitänyt päivitellä, mutta minusta enää nykyään ei tuolle pitäisi olla aihetta.
RuusuLiisa: Kyllähän minä tosiaan itsekin huomaan, että Aurinko on aika iso tyttö, ei sitä kenenkään muun tartteis mulle ikävällä sävyllä ilmoittaa. Ja meillä kummankin puolella on pitkiä ihmisiä, joten ei kai tuo mikän ihme ole jos lapsetkin on.
Meidän Tatti, keväällä 6v, on isompi kuin monet A1 koulun ekaluokkalaiset ja kyllä sekin saa ihmiset päivittelemään! Ja se on oikeastaan aika sääli. Kun lapsi on iso kokoinen oletetaan, että lapsi on vanhempi ja kenties käyttäytyy hieman eritavalla. Syntyy ikäviä väärinkäsityksiä yms.
Vauva kutsuu...vastailen myöhemmin lisää!
Meillä on myös useimpia ekaluokkalaisia isompi viisivuotias. Onneksi neuvolan täti totesi varsin varhaisessa vaiheessa, että tuon kanssa saa heittää käyrät romukoppaan, koska painoa ja pituutta tulee just niinkuin tulee eli pituutta paljon, painoa rauhallisemmin. Nyt kun allergiat hellitivät, alkoi painoakin kertyä.Mutta kyllä on monet itkut itketty, kun joidenkin mielestä lapsi on surkean laiha jne jne. No, niin on äitinsäkin...
VastaaPoistaJa nyt raskaanaollessa harmittaa, kun yhdeltä ihmiseltä tulee jatkuvasti aiheesta onpa sulla iso maha ehhehhe, onko siellä kaksoset? Juupa juu, sf-mitta alakäyrillä, mutta lapsi ihan normaalin kokoinen eli maha on todellisuudessa aika pieni... Muutenkin asiasta on saanut kantaa huolta, ei vaan jaksaisi kuunnella typeryyksiä.
Mutta Aurinko näyttää just ihanalta ja oikeinkin sopusuhtaiselta tytöltä. Miksi sitä, että lapsi kasvaa hyvin, pitää ihmetellä...?
Totta, on inhottavaa kun lasten kokoa kommentoidaan ilman mitään hienotunteisuutta. Joskus tuntuu siltä, että kun nainen tulee raskaaksi, hänen kehostaan tulee ihan kuin jotain yhteistä omaisuutta, jota kenellä tahansa on oikeus kommentoida ja jopa koskea! Puolituntemattomatkin saattavat kommentoida vauvavatsan kokoa ja sitä, miten ja mihin kohtiin painoa on kertynyt odottajan kroppaan! Ja kaiken kukkuraksi ne puolituntemattomatkin saattavat tulla taputtelemaan ja silittelemään sitä kasvavaa mahaa! Minä ainakin loukkaannuin odottaessani siitä taputtelusta, sillä mielestäni kellään ei ole oikeutta tulla koskemaan ilman lupaa. Enhän minä itsekään mene muina miehinä silittelemään kenenkään puolitutun mahaa ja ihmettele suureen ääneen, että miten tää maha on näin iso/pieni/alhaalla/ylhäällä. Ja myös se on outoa, että paitsi kasvavien lasten kokoa niin myös taitoja vertaillaan niin hanakasti. Hirveästi kysellään, jokos teillä istutaan tai kävellään ja montakos hammasta teillä nyt on tullut. Joskus niiden kysymysten takana on sellainen vähän arvosteleva sävy, ihan kuin kaiken kehityksen pitäisi tapahtua pienen elämässä todella nopeasti ja vaivattomasti! Ei kai kaikkien lasten tarvitse olla se oppikirjojen mallilapsi. Uskon, etä tulivat ne taidot sitten etuajassa tai myöhässä, niin aika on juuri oikea juuri tälle lapselle. Miksi kehityksessä pitäisi olla kiire? Minä ainakaan en tiedä yhtäkään aikuista, joka ei olisi ennen pitkää oppinut kävelemään, syömään, saanut kaikki hampaansa, jne. ;)
VastaaPoistaMemmu
täysin samaa mieltä vauvojen koon kommentoinnista! mulla menee muutenkin hermot kaikkien käyrien kanssa, kunhan kasvaa omaa tahtia niin se on tärkeintä!
VastaaPoistamaailman suloisin aurinkovauva<3
Olen aina inhonnut paino ja kasvukeskusteluja! Minä en koskaanmyöskään tykännyt, kun minulta kysyttiin onko lapseni kiltti? Miten hän olisi voinut olla tuhma? Olosuhteet vain vaihtelivat. Olen myös miltei kaikista vieraista tuntemistani lapsista samaa mieltä.
VastaaPoistaOnneksi murrosikäisistä ei enää kukaan kysy.
Entä aikuisten kiltteys /tuhmuus???
Ja tuo "lapsi on ollut ruoka-aikaan kotona"-fraasi on kaikista typerin!! Missäpä sitä vauva olisi muualla kuin kotonaan ruoka-aikana??!!
VastaaPoistaMeillä oli poika 2veen kasvu vähän rauhoittunut (oli laskenut +2 käyrälle), niin neuvolatäti kehui lasta jo ihan normaaliksi! Kiva...
Ihan totta! Ja mitä siellä kasvuseurannassa tehdään, ihmetellään lisää vai venytetään lasta?? Minun yksi ystävä kauhistelee vauvojen isoja päitä ja kyselee aina ekaksi päänympärystä. Se on siis lapsessani tärkeintä. Itse kehuu omaa lastansa kun on pienipäinen. Meitä on moneen junaan:)
VastaaPoistatuttu tunne täälläkin. Helmin ollessa vauva sain kuulla monen monta kertaa: on ollut ruoka-aikoina kotona- kommentin. Tai onpas isot, pulleat posket.. Tai miten jaksat kantaa, voimat kasvaa..
VastaaPoistavälillä marisin siskolleni että olisi joskus ihanaa kuulla vain että onpa suloinen vauva.. vaikka sen nyt tiesin kenenkään sanomattakin ;))
jokainen kasvaa tavallaan, hyvä niin <3
sitten ihmetellään miksi lapset päiväkodissa ja koulussa nälvii toisiaan. lieneekö kumma kun aikuisetkin voi olla niin pöllöjä joskus...
VastaaPoistaen tykkää. jokainen vauva kasvaa tavallaan, ja ihania ovat kaikki. musta on vaan hienoa jos on enempi persoonallisen näköinen, oli sitten suurisilmäinen, isomahainen, hörökorvainen taikka kuikelo.
on vaan hyvien käytöstapojen vastaista arvioida muiden ulkonäköä. höh.
Hei, eihän tuolla "ruoka-aikaan kotona" mitään pahaa tarkoiteta. Enemmänkin on kyse siitä, että ompas söpö pötkylä, ihan hyvässä mielessä sanottu varmasti useimmiten. En usko, että monikaan tarkoituksella nälvisi toisen vauvaa. Ei kannata olla niin herkkähipiäinen. Vauvan ihastelua se on minun mielestäni.
VastaaPoistaItse en loukkaantunut yhtään, kun neuvolassa aikoinaan sanottiin, että siinä pikkulintu syöttää käenpoikaa. Poikani oli hyvä syömään ja niin on vieläkin melkein parikymppisenä. Aikuiselle ja isommalle lapselle sanottuna tuo olisi ikävää, mutta vauvan kohdalla
melkeinpä kohteliaisuudeksi tarkoitettu, luulen niin.
Ihana Aurinko ♥ aivan täydellinen tuollaisena.
VastaaPoistaÄlytöntä arvostella vauvan kokoa. Tärkeintä, että vauva voi hyvin.
VastaaPoistaTuosta jonkun kommenteissaan kertomasta lapsen taitojen kyselystä. Minunkin tulee helposti kyseltyä tuollaisia, tai tuttujen kysellessä kuulumisia kerrottua oman vauvan viimeaikaisimpia kehitysaskeleita. Kysyessäni tarkoitus ei ole arvostella, ei vertailla, kunhan haen jutunjuurta.
voi että miten ihmiset jaksavat... eikö jokainen voi antaa vauvan olla omanlainen ihan niinkun aikuistenkin...
VastaaPoistameillä ihmetyksen aihe on ollut pitkään miten neiti voi kasvaa -2 käyrällä ja vähän alle... miten se on niin pieni, pitäisikö imeytymistä tutkia, miksi sitä ei ruoka kiinnosta, ja nyt miten se on niin pieni vaikka syö enemmän kuin se tai tämä...
no kun on motorisesti levoton, niin aktiivinen, tuohuava, herkkä virikkeille... ja kaikenlaista neuvoa on sitten saatu näihin "vaivoihin" joita neidillä on...
Onhan se kovin kiinnostunut maailmasta, ja harvoin paikallaan, mutta hei niin olen minäkin... onko tuo siis ihme, enemmän olisin huolissani jos olisin saanut toisenrytmisen vauvan ;D
onneksi läheiset eivät ole tätä tehneet, mutta hassua että niin pienestä jo alkaa se keskiverron tavoittelu, niin luonteessa kuin tavoissakin...
musta teidän Aurinko on niin ihanan ja tyytyväisen oloinen, ja sehän se pääasia on.
ihmiset voisivat joskus hieman miettiä just kuten sanoit, miltä tuntuisi jatkuvasti kuulla itsestään samantapaisia asioita, ja avata suunsa vasta sitten jos se olisi heistä ok.
ja taas aivan ihania kuvia, voi kun itsekin joskus oppisin :)
Jotkut ei vaan tajua miltä sanomiset kuulostaa ulospäin. Se on tyhmää, tuollainen arvostelu, jokainen on mitä on, vauvatkin.
VastaaPoistaIhana tuo karvalakki kuva tuolla alempana :)
Täytyy tunnustaa, että olen juuri sellainen ihminen, joka -kylläkin hyväntahtoisesti, kommentoi vauvojen kokoa. Varsinkin niitä suloisia makkarajalkoja ja pulleita käsiä, kun meidän lapset on kummatkin rimppakinttuja olleet vauvoina.
VastaaPoistaToivottavasti hyvä tahto kuultaa äänestäni, enkä kyllä usko kenenkään loukkaantuneenkaan. Mutta toki pitää miettiä millä lailla sanansa asettaa.
Jokaisella varmaan on jossain suhteessa "ääriesimerkkilapsia" ja kaikenlaiseen kommentoitiin tietysti tottuu. Meilläkin puhelias tyttö on usein "pikku vanha" ja se nyt ei ole mielestäni kohteliaisuus, mutten kyllä ole loukkaantunutkaan. Ei aina voi odottaa, että ihmiset osaisivat valita sanansa täydellisesti. Mikäli otetaan ihmisten kanssakäymiseen sellainen ehto, että mikäli et keksi parempaa puhuttavaa, ole hiljaa--ollaan aika lähellä sellaista suomalaista keskustelukulttuuria,jota en voi ymmärtää.
En näköjään ole ainoa! Kaikille en viitsi erikseen ruveta vastailemaan, mutta olen kyllä nyökytellyt täällä.
VastaaPoistaAnonyymille: En minä uskokaan, että kukaan tarkoittaa pahaa näillä sanomisillaan, mutta siitä huolimatta siitä saattaa pahoittaa mielensä. Tämä on aika herkkä kombinaatio, äiti ja vauva. Se mitä vauvasta sanotaan. Minusta tuo pikkulintu syöttää käenpoikaa on aika hauskastikin sanottu! Mutta tosiaan nuo "ruoka-aikaan kotona" on minutsa vähän kulunut juttu.
Ennen, kun ruuan saaminen on ollut kenties vähän mitä sattuu, vanhemmat/äidit onkin varmaan olleet toisella tavalla ylpeitä siitä jos vauva on ollut iso ja pulska. Ja varmasti on ollut niitäkin ketkä on lihottaneet niitä pirpanoitaan kermalla ja voilla.
Meillä ei ole tarvinnut, meijerini tuntuu lypsävän sellaista maitoa, että pikku-Aurinko kasvaa.
*
Minustakin on kiva kysellä, että osaako vauva istua, kontata, ryömiä tms, mutta en kyllä tee sitä missään nimessä arvostelevaan sävyyn. Se on vaan sellaista keskustelua vanhemman ja vanhemman välillä. Bussipysäkillä juttelen kenties samaan tyyliin säästä.
Viimeiselle anonyymille: Totta tuo, että sävy vaikuttaa! Sellainen nälviminen on minusta ärsyttävää! Mutta kyllä minä itsekin sössöttelen Auringolle siitä miten iso tyttö hän on, mutta hymyssä suin. En päivittelevään sävyyn. Siinä on se vissi ero.
VastaaPoistaJa vielä sitäkin piti sanoa, että on se minustakin hyvä, että asioista keskustellaan! Jokainen lapsi on tosiaan erilainen. Meillä on pitkiä, vähän ujoja, mutta tietyssä seurassa sellaisia jutun pieksiöitä, että välillä korvia kuumottaa, kun kuuntelee. Ja se on hyvä! Erilaisuus kunniaan! :)
VastaaPoistaOi, Aurinko on juuri ihana sellaisena kuin on!<3 Eihän hän muuten olisi hän..
VastaaPoistaT: Nina
Hyvä vaan että nostit tämänkin jutun esille! Vaikka tiedänkin lähes kaikkien "michelin-kommenttien" olevan yksinomaan hyväntahtoisia, tulee sitä herkästi silti sellainen olo, että on jotenkin puolustuskannalla.. sitä alkaa heti selittämään kuinka "omalla käyrällään kasvaa" ja että "ihan se on siinä +1 käyrällä ei sen enempää..". Joten kyllä, voi sanoa, että itsekin olen välillä pikkaisen herkkä näissä asioissa, vaikka se yleensä aina onkin erittäin hyväntahtoista vauvamakkaroiden ihastelua ja niille naureskelua.
VastaaPoistaMinusta ainakin lapsella saa olla vähän vararavintoa! Meillä 1,5 vuotias rikkoi juuri vasta 10 kilon rajan ja hän kun on sairastellut paljon niin sitä menee niin heikkoon kuntoon kun kipeänä ruoka ei maistu ja kun vararavintoa ei ole ollenkaan! Ole siis tyytyväinen lapsesi koosta äläkä välitä tuollaisista arvosteluista:-)
VastaaPoistaniin. eikös se joku viisas isä silloin aamuteeveessä sanonut, että hänen tyttärestään tulee anorektikko jos kouluissa hyväksytään yksi kasvisruokapäivä viikossa.
VastaaPoistatsiisus.
Ihan törröttäjä!
VastaaPoistaMä inhoan käyriä ja taulukoita. Neuvolassa katselen muualle ja kohauttelen olkiani moisille.
En ole vauvojen kanssa ollut herkkä mitä niiden makkarareisistä sanotaan, mutta mua on lähinnä ärsyttänyt "onko tuo tyttö vai poika"-kyselyt. Siis toki ärsyttää myös koko-kommentit, mutta en ole huomannut että niitä ikävään sävyyn olisi kommentoitu.
Meilläkin nämä niiiin erikokoisia.
Elias pieni, siro, muhun tullut. 2 seuraavaa enemmän isiä.
Itse olen ollut aina pienikokoinen ja saanut kuulla siitä niin paljon, että mua ahdistaa enemmän laihuus-kommentit, kuin ne "ompas iso vauva"-jutut.
Huomenna nähdään!!
Osuitpas asian ytimeen, sen kertoo 44 kommenttiakin! Antaa vauvojen olla sellaisia kun ovat!
VastaaPoistaHeh, tähän voin sanoa vain: onpa hienosti kasvanut vauva!
VastaaPoistaEn tiedä, miksi en oel törmännyt tuohon ongelmaan. Varmaan kiehahtaisin itsekin, jos kokisin, että joku arvostelee. Mutta kai olen niin ylpeä isosta pojastani; en olisi arvannut, että hän olisi näin iso.
Aatto oli melkein sman kokoinen kuin Aurinko, vähän pienempi, kun hänet mitattiin viikkoa alle 8-kuukautisena. 74 cm ja 9890 g.
Yrittäkää kestää kanssaihmisten kommentteja, suuri osa niistä tarkoittaa hyvää!
VastaaPoistaMutta myönnän, että kun seiskaluokkalaiseni pyydettiin toistamiseen terveydenhoitajan kontrolliin ja hänelle korostettiin, että on syötävä hyvin aterioilla ja muistettava välipalat, niin meinasin lähettää pojan isänsä kanssa hoitajalle, jotta hoitaja näkisi, että poika ja isä ovat samassa muotissa valettuja. Niistä ei syömällä tule sen painavampia, vaikka kuinka yrittäisivät...
Ymmärrän hyvin tunteesi. Meidän tyttö oli suunnilleen täsmälleen samoissa mitoissa samanikäisenä, ja loukkaannuin kovasti, kun terv.hoitaja totesi, että "eihän sua jaksa nostaakaan." Kuitenkin sitten 1-vuotisneuvolassa paino oli samassa edelleen, eli paino ei juuri siitä ollut noussut ja on ollut siitä saakka ihan sopusuhtainen. Piutpaut tuollaisille kommentoijille!
VastaaPoistaKoita jaksaa kommentit. Minua kommentoitiin äidin koristeluyrityksistä huolimatta: "Onpas siinä lihava poika!" Äiti on kertonut loukkaantuneensa kovasti, varsinkin kun olin ensimmäinen ja erittäin toivottu tyttö..
VastaaPoista