"Pa,pa."

 

Minusta
on tullut sellainen, että puen sellaiset vaatteet päälle, jotka tuntuu mukavilta.
Laitan sellaiset kengät jalkaan, jotka tuntuu hyvältä. Näyttää minusta hauskoilta.
Jonkun mielestä lapikkaat ei ole kaupunkikengät lainkaan. Minusta ovat. Ainakin pakkasella. Tarkenee ilman, että varpaat paleltuu.
Minusta on tullut sellainen, että viihdyn paremmin väljässä kuin ahtaassa. Tykkään enemmän muutamien ihmisten läsnäolosta, kuin väenpaljoudesta.
Pidän kuitenkin siitä tunteesta, että voin hukkua ihmismereen niin, että välttämättä kukaan muu kuin vieressä seisova ei tiedä kuka minä olen. Mutta taas toisaalta tykkään olla keskellä tyhjää melkein yksin. Voisin kuvitella asuvani saaressa.
Pidän siitä tunteesta, kun minun rakas pitää minua kädestä. Laittaa ehkä kätensä siitä lanteilleni tai olkapäälleni.
Se tunne on ihana, kun vauva nojaa päänsä minua vasten. Käpertyy kiinni.
Tuntuu hyvältä sanoa yhteen ääneen, että tämä paikka on kaunis ja se kahvila tyhmä kaikesta hehkutuksesta huolimatta.

*

Ennen
saunaa ripustetaan yhdessä jouluvalo ikkunaan samasta naulasta kuin viime vuonna. Etsitään sopivan mittainen jatkojohto. Mietitään, koska voitaisiin joulusiivota. Sitten saunotaan. Istutaan lauteilla kolmestaan vihreävalkoisen liinan päällä ja vauva läpsyttelee vettä kauhasta.
Yritän nukuttaa vauvan, mutta ei hän nukahda. Tullaan olohuoneeseen katsomaan valoa ikkunassa. Vauvaa osoittaa lamppua ja sanoo: "Pa, pa. Pa, pa." Se on vaikka, kuinka mones kerta tänään.
Sitten hän nousee seisomaan vasten pöytää.
Aurinko siis nauttii äidin ja isän jakamattomasta huomiosta. Isommat yökyläilee.

Porvoo oli hyvä tänäänkin. Ostin niin kauniin lahjapaperin, että sille on löydettävä kehys.