kulkee varjosta aurinkoon.
Välillä itkettää, sitten naurattaa. Kunnes itkettää taas. Ja naurattaa.
Meillä on (pieniä) ongelmia huoneiden siistinä pysymisen kanssa ja sisarrakkauskin kukoistaa välillä vähän väärällä tavalla.
Mutta onneksi enemmän on niitä hetkiä, kun kaikki neljä puuhaa jotain omiaan muutaman neliön sisällä tyytyväisenä. Ja kun köllitään kaikki sohvalla läjässä saman peiton alla. Hengitetään samaa ilmaa.
Kotiäitinä pystyn seuraamaan hetkiä, olemaan läsnä ja katsomaan. Arvostan tätä hommaa valtavasti. Myös sitä, että rinnalla on ihminen, joka arvostaa ja mahdollistaa tämän. Että saan tehdä ja olla näin. Että voin purkaa kesken päivän ajatuksiani tekstiviestillä vaikka ja tiedän hänen lukevan ne. Ajattelevan siinä hetkessä meitä.
Tuntuu, että näiden omieni kanssa minä osaan ollakin.
Vieraat lapset voi olla hankalampia. Tai ei välttämättä vieraatkaan, mutta sellaiset tutut. Ei osaa lukea puolesta sanasta, katseesta tai vartalon asennosta.
Jotkut on kaikkien lapsien kanssa heti samalla viivalla. Minulta se ei onnistu. Eikä tarvitse. Niitäkin arvostan paljon, ketkä osaavat. Minusta taito olla lapsen kanssa on hieno. Taito olla ihmisten kanssa on hieno. Sillä sama se on, että onko ihmisellä mittaa 50, 100 vai 180 senttiä.
Tatti
sai sukkansa. Minä viime yönä vähän paremmat unet. Nyt menen koettamaan, mikä on ensi yön saalis.
Että voikin ihminen olla väsynyt.
Huomenta, toivottavasti sait hyvät unet ja perjantaistanne tulee aurinkoinen.
VastaaPoistaKotiäitinä olo on minullekkin elämäni parasta aikaa kaikkine iloineen ja haasteineen, tietoinen valinta esikoisen syntymästä asti. Kiitollinen myös:)
Mukavaa pakkasen kirpeää perjantaita!
Kotiäitinä olo oli ihanaa aikaa. Minä aina kuvittelin, etten viihdy kotona yhtään päivää äitiysloman jälkeen, mutta tosiasiassa olin onnellinen, kun minulla ei ollut paikkaa johon mennä kun loma päättyi, vaan sain jatkaa lasten kanssa kotona. Kun sitten lähdin töihin esikoinen oli ekalla luokalla ja nuorimmat 4 ½ -vuotiaita. Ja meille kotiin tuli hoitaja, joka oli ihana ratkaisu. Silti joskus ajattelen, että olisin halunnut olla kotona kauemmin, mutta silloin se ei ollut taloudellisesti mahdollista.
VastaaPoistaHienoa, että sinä pystyt olemaan vielä kotona! Hyvää viikonloppua!
Väsymys on katala kaveri. Vaikuttaa kertyessään kaikkeen; tekee hommista jotenkin niin nihkeitä. Kovin väsyneenä en osaa olla edes lasten kanssa, se taito katoaa ja minusta tulee kovin mykkä tai sitten hermoni palavat turhan sukkelaan. Toivottavsti teillä ropisi kovasti tunteja yöllä unilaariin. Hienot sukat! Jei!
VastaaPoistaIhana teksti.
VastaaPoistaVäsyneitä täälläkin, J kipeä.
Minäkään en osaa olla muiden lasten kanssa luontevasti. Puhunkin jotenkin ihan oudosti. A taas kuuluisi musta päiväkodin sedäksi :D
Kotiäitinä olemisesta en vaihtaisi päivääkään pois, edes niitä vaikeimpia. Kyllä tämä vaan on arvokasta aikaa.
Hyvää viikonloppua ja parempia ja pidempiä öitä!
KATA: Suhteellisen hyvät yöunet takana. Tietenkin oli niitä normaaleja yösyöttöjä, mutta muuten vauva ja äiti nukkuivat hyvin.
VastaaPoistaSari: Minä olen miettinyt kovasti, että mitähän kummaa teen sitten, kun lapset ovat kasvaneet isommiksi. Uusi vauva ei ole ratkaisu :D Haaveita ja toiveita on tietenkin, mutta on vaikea uskoa, että osaisi jotain näiden äitivuosien jälkeen. Itseasiassa tämä on ainoa työ mitä olen tehnyt.
outi: Minulla on vielä sellainen tapa, että haluan sitä omaa aikaa iltaisin, joten vaikka väsyttäisi kekkuloin silmät ristissä kuitenkin jonkin aikaa hereillä lasten nukahdettua.
Eilen edistin taas omaakin sukan vartta vähän lisää, hitaasti mutta varmasti syntyvät!
minja: Tauteja on liikkeellä! A muuten sopisi loistavasti lastenhoitajaksi! Ura siitä niin ei ole yötöitä! ;)
VastaaPoistaMinä oisin mieluusti lopun ikää kotiäitinä, se on tärkein työ mitä olen tehnyt. Taloudellinen tilanne ei vain anna loputtomiin mahdollisuuksia, katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, onneksi saa olla taas hetken kotona kun vauva syntyy. Ainakin vuoden siis.
VastaaPoistaMeillä mies on se tarhansetä, vielä jokin aika sitten se oli sitä ihan virallisestikin :)
Omaa aikaa varastin minäkin, ihan puoliunessa kudoin, kuinka sattuikin, sukkaa miehelle mutta uni voitti. Toivottavasti saat levättyä!
Väsymys on kyllä inhottavinta mitä tiedän. Pahinta kai se, että ei edes tiedä, koska seuraavaksi saa täydet unet. Itse ainakin heräilen useastikin, vaikka lapsi vahingossa nukkuisikin läpi yön.
VastaaPoistaOnhan tämä kotona olo mittavan arvokasta, mutta on ollut myös varsin opettavaista. Tästä kertyy varmasti rutkasti työelämän taitoja, näin uskon!
Kiitos Jonna enkelikelloideasta.
VastaaPoistaMinusta on hienoa, että voi ja saa olla kotiäiti.
Väsymys on kyllä kamalaa. Toivottavasti niitä hyväunisia öitä näkyisi sielläkin päin.
VastaaPoistaMä kuulun sit taas niihin ihmisiin, jotka tulevat yleensä lasten kanssa toimeen. Etenkin niiden muiden lasten kanssa. Perhepäivähoitajan lapselle tulee lastenhoitajan koulutus luontaisetuna. Tuo oma kyllä välillä aiheuttaa pelihousujen repeytymistä pahemman kerran...
Ja kyllä, minä tykkän myös olla kotona. Kovin pullantuoksuinen ja reipas kotiäiti en silti kyllä ole, siivoamistakin inhoan. Mutta silti jotenkin olo on sellainen, että tämä on minun lapseni ja haluan hoitaa hänet itse kouluikäiseksi. Saa nähdä, miten kakkosen kanssa käy, jossain vaiheessa ihmisen kai pitäisi ehtiä töitäkin tekemään ennen eläkkeelle siirtymistä...
Vilppumaan Erika: Onneksi vauva on pääsääntöisesti nukkunut kuitenkin ihan hyvin. Mitenkä väsynyt on sitten jos vauva ei nuku?! Kaikki sympatiat heille, jotka joutuu valvomaan enemmän. Vaikka ei ne sympatiat taida paljon lämmittää.
VastaaPoistaMutta tosiaan viime yö oli jo parempi.
Liina: Ihan varmasti lasten kanssa oleminen opettaa monia taitoja, mitä työelämässäkin tarvitsee.
HeidiHelmiina: Niin onkin!
Kati: Minäkään en ole mikään kodinhengetär, enkä kyllä pullaltakaan tuoksu. Ainakaan niin usein kuin pullahirmu-Tatti tahtoisi :D
Meillä on teinit kaksostyttäret ja odottelemme, milloin se kaksosten välinen yhteys herää taas henkiin...:)
VastaaPoistaTsemppiä sinulle! Itse koen eläväni kotiäitivuosia jälleen nyt, kun olen vuorotteluvapaalla. Ja nautin! Vaikka välillä valvonkin kuuta...
t. Jaana
Nautin kotona olosta mutta tarvitsen välillä työtäni. Arvostan kumpaakin kun saan paloja kummastakin. Tiedän, olen ahne. Mutta parempi äiti näin. En myöskään ole hyvä muiden lasten kanssa. Olen niitä naisia jotka luulivat etteivät tee lapsia koskaan. Ah, kun olin niin ihanan väärässä. Jos olisin nuorempi, tekisin neljännen. Nyt on kuitenkin hyvä.
VastaaPoistaKiitos näistä ajatuksista!
VastaaPoista