on niin hyvä olla. Värit on syviä. Tuuli raikas ja viileä. Auringossa tulee helposti kuuma.
Keskustelen puistossa neuleasioista, jonkun toisen äidin kanssa, hetken. Sanon sitten hei. Menen toiselle laidalle puistoa.
En jaksa olla kovin kauaa sosiaalinen. Luulen, että se on merkki siitä, että ympärillä on tarpeeksi hyviä ihmisiä. En kaipaa uusia. En ainakaan jaksa etsiä niitä.
Uskon, että tärkeän ihmisen tunnistaa heti. Sen seurassa viihtyy ja voi olla hiljaa tuntematta oloaan vaivaantuneeksi.
Juttelen lasten kanssa ja olen sitten taas ihan hiljaa. Kuuntelen heidän leikkejä ja neulon. Mietin, että talvella ei voi neuloa puistossa. Olen nauttinut lämpimillä säillä siitä puuhasta valtavasti. Minun hetki puikkojen ja villojen kanssa. Nautin näistä hetkistä. Valosta, käsien tekemästä työstä ja omasta hiljaisuudesta kaupungin taustaäänillä.
Haitula kerää kannuun "juulilaisia". Pieniä ruohotupsuja, jotka ovat kasvaneet hiekkaan. Tatti pyytää alkuvauhtia keinussa. Vauva nukkuu.
Ylihuomenna on syyskuu.
PS. Kiitos meiltä molemmilta, eräille heti tärkeiksi tulleille, postintuomista. Tiedän, että luet/te tämän. Kiitos.
<3 <3 <3 <3
VastaaPoistaSinäkö siis olit tänään töölöläisessä leikkipuistossa :) No, olisi ollut hauska törmätä, mutta olin siellä sellaiseen aikaan puolilta päivin, etteivät lapsiperheet taida silloin ulkoilla. Muistaakseni. Ja ehkä se oli eri puistokin.
VastaaPoistaMutta valo on niin kaunista tähän aikaan vuodesta. Ja kuten sanoit, värit ovat paljon syvempiä.
Eilen oli ihana syksyinen ulkoilupäivä. Kaunis, mutta jo ihanasti syksyn tuntua. Tekee mieli lähteä kameran kanssa liikkeelle. Ehkäpä tänään...
VastaaPoistaMusta tuntuu ihan epätodelliselta että ylihuomenna on VASTA syyskuu, kun ilmojen puolesta on jo tuntunut ihan lokakuulta.
VastaaPoistaNuo saappaat on hienot!
Mukavia puistoiluilmoja teille päin=) Tekee mieli kutoa koko ajan, kun on niin syksyinen olo.
VastaaPoista