on se vuodenaika jolloin kaipaan omaa pihaa. Sitä elämää ja niitä mahdollisuuksia, mitä se tarjoaisi.
Aamupäivät
portailla istuen. Iltapäivät puiden varjossa. Ja tälläiset lempeät loppukesän yöt, kun aika kulkee hitaasti. Tuntuu luonnolliselta sytyttää kynttilät ensimmäisen kerran kuukausiin. Juoda lasillinen hyvin kylmää. Ja huomata, että sisältä ulos, alusvaatteisillaankin, astuessa ei tunne vilua iholla.
Vihreän
talon pihalla oltiin eilen. Pilvi-hiiri haudattiin ja päälle syötiin suklaakakkua. Se olisi kelvannut hiirellekin. Onni, että on ystäviä joiden pihalla viettää iltapäivää. Puiden varjossa istuen.
hyrinää :)
VastaaPoistaOma piha on ihana. Kerrostaloon en muuttaisi enää mistään hinnasta. Tosin omassa pihassa on myös ne vaatimuksensa niin kuin pihatyöt, joita meillä ei pahemmin tänä kesänä ole harrastettu, ja se kyllä näkyy.
VastaaPoistaOnhan oma piha ihana, juuri kävelin tuolla alushameellani...on mulla kyllä yleensä jotkut muut vaatteet. Nyt on kivaa olla ihan pihalla!
VastaaPoistaSiitä minäkin haaveilen, juuri noista syistä ja vähän muistakin. Ehkä joskus...
VastaaPoistaKesällä ilman pihaa oleminen oli itsellekin ihan tuskaa, muina vuodenaikoinahan siitä on vain vaivaa ja työtä ;) Kesällä ihaninta on, että saa kahvikupposen kanssa astua ulos, ihailla kukkia hiljaisuudessa ja nautiskellä heräävästä päivästä - lasten vielä nukkuessa.
VastaaPoista