on se väri mihin en kyllästy kai koskaan. Kotona nälkäni täyttää olohuone, jota hallitsee oranssi sohva ja nojatuoli. Eilen olohuone sai pöydänkin. 50-luvun huonekalu istuu 50-luvun asuntoon paremmin kuin hyvin.
Tänään oranssia näkyy myös pienimmän bodyssä, minun hameessa ja hiuksissani. Oranssi taitaa olla voimavärini.
"Kaikki tietävät, että keltainen, oranssi ja punainen herättävät ajatuksia ilosta ja rikkaudesta."
Delacroix
Oranssi kuuluu minunkin lempi väreihini nykyään... :) Jännää että ennen oli lähestulkoot inhokkini, nyt haluan ripauksen iloiseksi mausteeksi joka paikkaan.
VastaaPoistaKaunis "uusi" pöytä ja vanha nojatuoli! Kukkakimppu on ihana!
Olen pari kertaa käynyt nyt lukemassa blogiasi ja onpa se hyväntuulinen ja ihana, omanlainenkin! Tykkään :)
Kirsi
Minulle oranssi on taas aika vaikea väri,liian voimakas jotenkin..yhtään oranssia vaatetta ei ole,en osaa käyttää sitä. Olen kyllä alkanut pitämään siitä (ennen suorastaan inhosin) ja sen eri sävyistä ja sitä on alkanutkin nyt ilmestymään kotiimme..pieninä ripauksina se näyttää oikein kivalta.
VastaaPoistaPöytä on ihana!
minun voimaväri on ehdottomasti violetti,väri josta olen pitänyt niin kauan kuin pystyn muistamaan. oranssikin on kaunis,minulle kausiluontoinen. kaunis olohuone teillä
VastaaPoista-s-
Mahtava nojatuoli!
VastaaPoistaMinä tykkään noista kolmesta: keltaisesta, oranssista ja punaisesta. Mutta punaiseen sohvaan olen umpikyllästynyt.
Minusta on mahtavaa löytää 50-luvun asuntoon saman ajan huonekalu – siinä tosiaan huomaa, miten mainiosti niiden mittasuhteet sopivat yhteen. Tämän päivän huonekalut tuntuvat näihin koteihin auttamattoman suurilta! Tosi kaunis pöytä, ja oranssikin.
VastaaPoistaOranssi on upea.Minulle tärkeä tällä hetkellä, rauhoittuu kyllä kesää kohti, tiedän. Kaunis pöytä!
VastaaPoistaTäydellinen pöytä!
VastaaPoistaOranssista olen tykännyt viimevuodet kovasti, aina se ei ole mitenkään näkynyt kotonani tai päälläni, mutta esim. ihailemissani kuvissa kyllä. Keltainen on vaikeampi väri minulle. Tiettyihin senkin sävyihin olen nyt tykästynyt.
VastaaPoistaOranssia pitäisi aina olla edes pikkuisen! :)
Upea tuo teidän tuoli, ja nuo kynttilälyhdyt tuossa pöydällä myös. Huomaan, että oranssia hiipii vaivihkaa meillekin, vaikken siitä aiemmin ole erityisemmin pitänyt. Varsingin auringonvalossa oranssi on todella kaunis ja voimaannuttava väri.
VastaaPoistaMinä huomaan aina keväisin kerääväni keltaisia ja oransseja asioita ympärilleni. Se on tosiaan voimaannuttava väri.
VastaaPoistaIhana pöytä ja kimppukuva on vieläkin ihanampi!
Minä en osaa ollenkaan olla oranssin kaveri. Meillä on kyllä olohuoneessa astiakaappi, jota voisi kutsua oranssiksi...
VastaaPoistaJa olohuoneeseen ostin minäkin vanhojen tavaroiden liikkeestä 50-luvun sohvapöydän vuosi sitten. Vähän samanlainen kuin teidän, vinot jalat tosin.
On kiva, jos voi saada jostain väristä voimaa.
Kaunis pöytä ja aivan ihana nojatuoli!
VastaaPoistaMinäkin pidän oranssista. Se on ihana väri. Valitettavasti se vain riitelee ihonvärini kanssa niin pahasti, että en osaa sitä itselläni käyttää. Mutta onneksi olen saanut lapsen, jolle oranssi sopii ihan tajuttoman hyvin. ;)
Oranssi... se ON oranssi!!! Ja ihana, aina!
VastaaPoistaOranssi on minunkin lenpivärejä. Nyt se hehkuu olkapäässäni auringon muodossa ;)
VastaaPoista