alkoi ihanalla aamiaisella. Mies teki teeleipiä ja isommat tytöt (ajatella Haitulakin on nyt iso tyttö!) kattoivat pöydän. Ulkona tihkutti. Pöydän ääressä meidän koko perhe. Pienin omassa korissaan ja sitten isin sylissä. Tuntuu hyvältä. Siltä, että tämä perhe on nyt kokonainen.
Vauva on ihana. Isommat sisarukset eivät ainakaan toistaiseksi ole osoittaneet mustasukkaisuuden merkkejä. Isoin kertoo miten hän saa vauvan itkun rauhoittumaan silittelemällä pienen vatsaa. Haitula ihmettelee sitä napaa. Ja Tatti... Tatti vaan on. Hän ei ole oikein sanonut juuta eikä jaata koko vauvasta. Hän leikkii ritareillaan, legoillaan, kuuntelee satukasetteja ja kutsuu vauvaa pikku-A:ksi.
Huomaan, että istuessani lösötän äärettömän huonossa ryhdissä. Vatsalihaksista ei ole tietoakaan ja enää vauva ei ole masussa pitämässä ryhtiä kurissa. Vedän napaa sisään ja oikaisen selän suoraksi.
Kirjoitat niin kauniisti.
VastaaPoistaOn varmaan ihana tunne huomata, että nyt perhe on kokonainen ♥.
Mulle tuli heti mieleen, kun olin kymmenen ja nuorin siskoni kannettiin kotiin. Minä ja kaksi muuta melkein revittiin se vauva kun oli niin kova kisa, että kuka saa pitää ja hoitaa.
VastaaPoistaJa kun vauva nukkui käytiin salaa tökkimässä se hereille, kun oli niin tylsää kun se nukkui. Minä luonnollisesti vanhimpana sain eniten hoitotehtäviä tai ainakin vaativampia ja olin siitä kovin ylpeä.
Ihania herkkiä hetkiä teille sinne!
Kuulostaa ihanalta aamulta. Ja kauniisti kirjoitit "perhe tuntuu kokonaiselta". Minä en ole varma oman perheeni kokonaisuudesta, siis että kaipaanko vielä neljättä lasta. Voi olla, että kaipaankin.
VastaaPoistaKokonainen perhe :)
VastaaPoistaMullakin ois ryhdissä parantamista. Niska ja olat vetreiksi, selkä suoraksi, käsivarret kuntoon. Mistäköhän alottais...
Onnea vielä kerran! Kiitos että kirjoitat.
VastaaPoistaSe on jännä, miten jossain vaiheessa perhe todellakin tuntuu kokonaiselta :)
Onnea valtavasti uudesta ihanaisesta! Olen vieraillut sinun blogissa usein ja on kiva lukea juttujasi =)
VastaaPoistaLause kokonainen perhe osui suoraan sydämeen koska saman tunteen koin pian tasan kaksi vuotta sitten kun neljäs lapsemme syntyi ♥
♥kaikkea ihanaa teidän perheelle♥
Nyt vasta kävin kurkkaamassa! Onnea ihanasta pikkuisesta! <3
VastaaPoistaNyt vasta kävin kurkkaamassa! Onnea ihanasta pikkuisesta! <3
VastaaPoistaSe on kyllä jännä tunne tuo kokonaisuus ... siis kokonainen perhe.
VastaaPoistaMä luulen, että se tunne on mulla nyt.Oli heti kun poikanen syntyi, mutta jäin vähän odottelemaan, että se ehkä väistyy myöhemmin.Ei ole vielä väistynyt.Sellainen tunne, niinkuin ystäväkin sanoi tänä iltana, että hyvä kun teitte tuon kolmannen vielä.
Ja ennen poikasta oli vahva olo, että joku perheestä puuttuu.Nyt ei ole.Ainakaan vielä.
Oikein paljon onnea tyttären johdosta! Täällä luin kyyneleet silmissä synnytystarinasi, ja voin eläytyä täysin tuohon. Ihanan herkkää aikaa teillä, onnea ja voikaa hyvin.
VastaaPoistaHipsu: On se, hieno tunne!
VastaaPoistaLiivia: Minä toivon kyllä tosi kovasti, ettei nuo keksi ruveta herättelemään vauvaa kesken unien :D
Annika: Minä kaipasin Haitulan jälkeen vielä tosi paljon lasta. Jossain vaiheessa oikein koski, kun ajattelin, että perheen lapsiluku voi olla tässä. Jokaisesta sitä on tietenkin onnellinen, mutta se että rinnan alla oli vielä tunne, että ainakin kerran vielä raskaana, imettää ja saada pieni.
Neiti Nimetön: Minä yritän vaan muistaa kulkea mahdollisemman ryhdikkäänä. Jahka synnytyksestä kuluu hieman pidempään niin sitten vatsalihaksille vähän vahvistusta myös.
villapeikko: Minulle se tunne tuli tosi vahvana. Hieno tunne kertakaikkiaan.
joponen: Jostain olen joskus lukenut, että tosi iso osa naisista haluaisi neljä tai viisi lasta, mutta monet jäävät siihen kahteen järkisyistä. Tiedä häntä onko lukemassani toden häivääkään.
kikkas: Kiitos!
aurinko ja kuu: Minäkin mietin, että uskaltaakohan tätä ajatusta edes sanoa ääneen. Mitä jos mieli muuttuukin?
Amyrlin: Kauniita aikoja nämä on.
Oikein paljon onnea ihanan tyttövauvan johdosta. En oo päässy muutamaan päivään koneelle.
VastaaPoistaSä kirjotat jotenki niin sydämeen käyvästi, että taas mä itkin ku luin näitä kirjoituksia. Niin paljon tunteita ja jotenki kovin herkkiä tarinoita synnytyksestä ja elosta vauvan kanssa. Kaikkea hyvää arkeen vauvan kanssa. Tuun taas käymään, lukemaan ja "itkemään" :)
Ihania aamuhetkiä!
VastaaPoistaMuistan kun nuorimmainen oli syntynyt, olin ihan herkkänä kaikesta, mitä ympärillä oli. Kun tulimme pojan kanssa kotiin, oli vielä joulu, ja se kaikki ympärillä oleva tuntui jotenkin niin lämpimältä. Ja minä itkin kun kuusi kaatui, en siitä harmituksesta, vaan siitä, että meidän perhe oli niin muuttunut. Pikkuisista tyttöpirpanoistani oli tullut yhtäkkiä isosiskoja, sitä oli vaikea uskoa.
VastaaPoistaMuistan hämärästi nuo omat ensimmäiset päivät. Ne on niin erilaisia, enää ei pysty oikeen palaamaan niihin kuin jotenkin ihan hämärällä tunteen tasolla. Se lämpö, symbioosi, pelko, onni ja kaikki yhdessä. Kaikkea hyvää teille!
VastaaPoistaIhanasti kirjoitettu. <3
VastaaPoistaJa ryhtiongelma täälläkin. Raskausaikana vaan ne olemattomatkin vatsalihakset hävisivät jonnekin ja vauvaa syöttäessä ryhti on lyssähtänyt vielä pahemmin. :( No ei voi muuta kuin koettaa tiedostaa ongelma - vatsa sisään, rinta ulos ja selkä suoraksi.