19.2.2010
Pesä.
Tein
unipesän Taisto-vauvaa varten.
Edellisessä elämässään, kirpputorilta löytynyt, kori palveli pitkään keskeneräisiä neuleitani, vaan nyt on paljon parempi.
Lakana on äitini vauva ajoilta, tyyny minun. Aurinkoisen villapeiton ostin viime keväänä kirpputorilta, tietämättä sen lopullista sijoituspaikkaa silloin. Pehmo-otuksen voitin joskus Tilli Mössönpojan arpajaisista.
Tähän pesään vauvan on sitten hyvä nukahtaa. Laskettuunaikaan enää vajaa neljä viikkoa aikaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
kauniita unia Taistolle tuossa ihanassa pesässä <3
VastaaPoistaKaunis pesä. Elän jännityksellä mukana näissä viimeisissä viikoissa.
VastaaPoistaOn ihana pesä <3
VastaaPoistaMä olen laittanut tuon pinniksen valmiiksi, mutta rupesin sitten miettimään että oisko pitänyt ensimmäisiin viikkoihin vuorata tuo yksi iso kori. Tuntuu niin hurjalta laittaa alle neljän kilon paketti isoon pinnikseen :D Tosin, jos käy kuten viimeksi, niin vauva nukkuu kainalossani eikä omaansa juuri käytä.
Hyviä loppuodotusviikkoja <3 Loppusuoralla jo!
Oi miten suloinen pesä. Meillä on samanlainen aurinkoviltti, peräisin äitini minua odottaessaan saamasta äitiyspakkauksesta muistaakseni. Kovassa käytössä on.
VastaaPoistaVoi miten suloinen pesä :) Meidän lapsetkin on nukkunut vanhassa pyykkikorissa ensimmäiset hetkensä. Kyllä sinulla on jännittävät ja ihanat ajat, vähän tulee haikea olo. Omista odotuksista on jo niin kauan aikaa, että on melkein unohtanut sen olotilan. Miltä se oikeasti tuntui...
VastaaPoistaSuloinen turvallinen pesä. Tuo viltti on kuin aurinko.
VastaaPoistaNiinkuin moni muukin niin minäkin jännitän täällä, nämä valmistelusi nostavat tunnelmaa päivä päivältä.
VastaaPoistaMimmi mainitsee kommentissaan äitiyspakkauksen filtin, ja se minulle tuli heti mieleen kun kuvasi näin. Tuollainen filtti oli pakkauksessa vuonna 1977. Tai siis ainakin juuri tuon värinen ja kuvioinen.
Ihana pesä =) Vauva näkee tässä paljon kauniita unia.
VastaaPoistaTuossa on kyllä vauvan hyvä pötkötellä.. Tiedättekö siis että poika on tulossa?
VastaaPoistaTuo peitto on ollut äitiyspakkauksessa ainakin heillä jotka ovat syntyneet huhtikuussa 1979 ;) Leppoisia viimeisiä odotuksen hetkiä!
VastaaPoistaVoi miten suloinen pesä, sinne voisi itsekin nukahtaa,(jos mahtuisi)
VastaaPoistaAurinkoinen tunnelma, ihana.
Ihana pesä, ja kiva on ollut seurata vatsasi kasvua!
VastaaPoistaNämä viimeiset viikot ovat minulla olleet aina jotenkin niin jännityksen täyttämiä, kun on odotellut, että milloin ja miten lähtö tulee!
Mikäs sulla on fiilis?
Mukavaa rentoa viikonloppua!
Mirka: Jonkinlainen kapalovaate pitää vielä keksiä nukkumishetkiin. Ainakin isommat on huitoneet ja heiluneet niin mahdottomasti, että alkuvaiheessa kapalo on ollut ehdoton, jotta uni ei katkeaisi koko ajan niihin säpsähdyksiin.
VastaaPoista14a4:n Hanna: Jänniä aikoja nämä kyllä on. Minulla on aika levollinen olo kuitenkin.
minja: Niin, minäkin luulen, että vauva nukkuu pääosin minun kainalossa, mutta varmaan on sellaisiakin hetkiä, että joku muu nukkumapaikka on hyvä olla olemassa. Minä en ainakaan uskalla jättää vauvaa vahtimatta meidän isoon sänkyyn nukkumaan, ettei isommat ryntää vahingossa päälle. Heistä meidän vanhempien sänky on oiva kuperkeikkojen tekemispaikka.
Mimmi: Olen kyllä tosi iloinen tuosta aurinkoviltin löytymisestä. Meillä on myös minun vanha viltti, se on sellainen vähän tylsä. Toiselta puolelta vaaleansininen ja toiselta valkoinen.
Kirjailijatar: Minusta tämä odottaminen on joka kerta yhtä jännää. Vaan rehellisyyden nimissä on kyllä sanottava, että tästä raskaudesta olen ehkä osannut kuitenkin nauttia kaikista eniten. En varmaan stressaa ihan yhtä helposti kuin aiemmin ja osaan kuullostella eritavalla itseäni. Ja vauvaa.
himalainen: Aurinko hyvinkin! Aloin neulomaan vauvalle ihan yksiväristä keltaista peittoa. Minusta tuntuu, että kevään lapsi tarvitsee keltaista. Minä tarvitsen myös, vaikka olenkin syntynyt syyskesällä.
KristiinaS: Raskauden viimeisissä viikoissa on kyllä ihan erityinen tunnelma.
Outi: Niin toivotaan!
Merja: Taisto on työnimi :) Näin alkuraskaudesta unen, jossa synnytin vauvan ja kerroin hänen olevan Taisto. Siitä saakka masuvauvaa on kutsuttu Taistoksi, Taisto-Unelmaksi ja ihan itse minä mielessäni puhun herneestä. Palkoni, kun kasvaa yhdellä pienellä vielä.
Jenni: Kiitos paljon!
Solen: Tänään on ollut ihan keltainen tunnelma tuosta ulkona pyörivästä myräkästä huolimatta.
Nonna: Jännittäväähän tämä on. Minulla on aika mukava olo, en ole mitenkään tuskastunut ainakaan vielä tähän mahakumpuun. Oikeastaan tahtoisinkin, että vauva pysyisi vielä ainakin muutaman viikon yksiössään. Olisi sitten varmasti ihan valmis syntymään.
Turvotus on kyllä jotain ihan kamalaa, jalat on ihan pallot. Nilkkoja ei erota.
Pakkauksesta 1976 on myös löytynyt kyseinen viltti, eivät ole tainneet vaihtua siihen aikaan niin usein :) meilläkin ollut kovassa käytössä, laatu ihan eri luokkaa kun nykyään.
VastaaPoistaPesää minäkin kaipaan tuolle kohta 2 vuotiaalle, vauvankaipuuni kasvaa kasvamistaan. On mukava elää näissä hetkissä mukanasi!
Ihana pesä. Meillä tyttö nukkuu kainalossa. Aluksi oli tarkoitus nukkua päivällä omassa laatikossa, mutta keltaisuuden vuoksi oli nukutettava ikkunan ääressä parisängyssä päivällä, joten oma laatikkopeti jäi täysin käyttämättä.
VastaaPoistaSuloista.
VastaaPoistaKun aikanaan järjestelin vauvalle petiä ja muita tavaroita (muuten vasta tasan laskettuna päivänä, sitä ennen en suonut asiolle ajatustakaan) olin jotenkin hämilläni. Nyt osaisin nauttia.
Voi mikä suloinen turvapesä! :)
VastaaPoistaPesä näyttää ihanalle. Ja minun silmääni tosi kotoisallekin ;)
VastaaPoista