25.2.2010
Koteloitumisvaihe.
Tutkailen
itseäni tarkemmin. Katson käsiä, jalkateriä, reisiä. Yritän kurkkia navan alapuolelle, onko tullut raskausarpia. Varpaiden kynsien leikkaaminen saa puhkumaan. Poskipäät kuivuu ja yritän saada kädet kuntoon. Muistan kuoria ja rasvata.
Ei pissata enempää kuin normaalisti. Ei huimaa eikä väsytä kummemmin. Yöt nukun melko hyvin. Heräilen välillä tarkistamaan ketä vieressä nukkuu. Silitän lähimpänä nukkuvan poskea. Vaihdan asentoa ja nukun sitten uudestaan.
Iltaisin en saa luettua kuin sivun tai pari. Muumilaakson marraskuu oli liian harmaa, se jäi kesken, joten aloitin ystävän tänne unohtaman pokkarin. Milloinhan saan luettua loppuun?
Vauvaa liikkuu rauhakseen. Kun sivelen mahaa hän pyöräyttää itseään. Tökkää jalalla. Ihan kuin yrittäisi kertoa jotain.
Kuullostelen ja olen hyvin turvoksissa.
Sitten kohta mietin hädissäni, että pärjätäänkö me nyt varmasti. Onko kaikki oleellinen valmiina täällä. Kurkkaan vauvan hyllyjen verhojen taakse ja mietin, että onko vaatteet ja vaipat hyvässä järjestyksessä. Käytännöllisesti.
Tarvitseeko jotain lisää. Liivinsuojia on kahdeksan paria, niitä täytyy ommella. Kankaita onneksi on valmiina.
Ja yhtä nopeasti kuin huoli tuli, se painuu pois.
Tänään
neuloin iltapäivällä keittiössä vauvalle tossua ja kuuntelin pitkästä aikaa Jippua. Join hämähäkkiteetä.
Myöhemmin päästiin valmiiseen ruokapöytään ystäville ja jälkiruuaksi syötiin ihanaa porkkanakakkua. Saatiin jokaiselle pala mukaan. Huominen alkaa makeissa merkeissä.
Tykkään miettiä ruoka- ja juomajuttuja. Kirjata niitä ylös. Syöminen on niin iso ilo.
On
vähän sellainen olo, että voisin kehrätä kotelon itseni ympärille, perhosen tavoin. Tulla ulos sitten pienen toukan kanssa.
En kaipaa kauas kotoa, nämä nurkat tuntuu hyvältä.
Hyvältä tuntuu myös, että ympärillä on hyviä ja välittäviä ihmisiä. Niiden kanssa voin jakaa tätä koteloitumisvaihettani tietäen, että he ymmärtävät, vaikka en ehkä sano montaa sanaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
tosi kaunista tekstiä! :)
VastaaPoistaKiva lukea fiilistelyäsi heti aamulla! Päivä lähtee hyvin käyntiin.
VastaaPoistaOikein mukavaa kotelopäivää ja ihanaa vapaata viikonloppua!
ps. Onko tuo eka kuva teiltä kotoa? Kivan näköinen tuo "patjanosa"!
Koteloidu vain, ja pianhan toukka jo tuleekin.
VastaaPoistaMeilläkin on Muumilaakson marraskuu luettavana. Luen ääneen lapselle, aika tummaa tavaraa on. Lapsi sanoi yksi ilta, ettei ymmärrä siitä hölkäsen pöläystä. Sanoin, että otetaan sitten joku muu, niin lapsi "ei ei, mä tykkään silti kuunnella sitä".
Sun blogi on tosi mukava. :) Kirjoitat kivasti, ja jotenkin "rytmität" tekstin niin että sitä on mukava lukea. Tunnelmallista. :)
VastaaPoistaIhana, ihana teksti. Niin kuvaava ja osuva.
VastaaPoistaIhanan seesteiseltä kuulostat, kuulostaa siltä että kaikki on valmiina vauvaa varten... myös mielentila. Sniif, vähän tuli haikea mieli, minä en tuohon tilaan enää pääse (enkä kyllä oikeasti haluakkaan).
VastaaPoistaVoimia viime päiviin ja tsemppiä synnytykseen!
Kiitän kauniista tekstistÄ.
VastaaPoistaJOtenkin niin eri maailmasta kuin missä itse nyt olen.
Ekakuvan jouset seinÄllä on niin hieno!
Myöhästyneet onnittelut raskavoitumisen johdosta. Rauhallista odotuksen jatkoa!
VastaaPoistaNautihan pokkarista! En tarvitse sitä tänne, nappaan mukaani sitten seuraavalla kääntymisellä. Kesäkohteeksi varmistui muuten Montenegro, Budva ja kausi alkaa 22.5. Lentoja ei vielä ole buukattu eli en tiedä kuinka pitkään olen Suomessa, mutta Taiston ehdin kyllä näkemään.
VastaaPoistaTsemppiä turvotukseen ja nauti kotelosta, se puki sua mahan kanssa =)
Minäkin pidin tästä tekstistäsi kovin. Niin kaunis ja levollinen,vaikka siinä pienistä huolistasi kerroitkin. Ja ihana vaaleanpunainen valo sopi tekstiin kuin nenä päähän:)
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua teille,nauttikaa pienestä "lomastanne" :)
Hyvää koteloitumista, se kuulostaa parhaalta.
VastaaPoistaJa kauniit kuvat, tuo vaaleanpunainen hohde on suloinen.
Niin herkät kuvat, mikä valo. Sellainen, mistä itselle tulee ihan satumainen olo. Siis että eihän tuollaista valoa ole kuin saduissa.
VastaaPoistaMuumilaakson marraskuu saa minut itkemään, vaikka kaunis kirja kaikesta huolimatta.
Kiitos kauniista tekstistäsi.
Ihanat kuvat ja vaaleanpunainen valo.
VastaaPoistaMinustakin on kivaa miettiä ruoka-asioita. Päätin juuri että leivon joka perjantai jotain makeaa. Lapsista se oli hyvä idea :)
Voi että miten upeat värisävyt kuvissa, ja kuvat muutenkin kauniita! Koteloitumisvaiheesi kuulostaa rauhalliselta ja seesteiseltä, sitä täytyy tehdä mikä tuntuu hyvältä.
VastaaPoistaKoteloituminen kuulostaa hyvältä. Vaikka täällä ei toukkaa odotetakaan, olisi silti mukava koteloitua ja tulla esiin hehkeänä, sitten kun ilma olisi samanlainen.
VastaaPoistaodotan malttamattomana milloin se teidän vauva päättää tulla, jänskättää jo täällä :)