Tänään
olen saanut ihanaa postia. Mai lähetti haalarin Taistolle! Se on suloinen. Tykkään noista väreistä tosi paljon, lempivärejä.
Olen saanut myös ajan Haikaranpesän synnytyssuunnittelukeskusteluun ja neulonut vauvalle villasukkia. En tosin tiedä, miten sukkaprojektin käy, pelkään langan loppuvan kesken. Jos jollain siis pyörii nurkissa ylimääräisenä Jitterbugia Sahara-värissä pienikin määrä niin minä voisin ostaa pois tai vaihtaa johonkin. Kokonaista vyyhtiäkin saa tarjota.
Lapset
on olleet tänään aika ihania. Tytöt istuivat vierekkäin nojatuolissa ja isompi luki pienemmälle ääneen sarjakuvia. Minä kuuntelin sohvalla korvatarkkana. Lukemaan oppineen innostuneisuus on ihanaa seurattavaa.
Tyttö on ilokseni myös löytänyt kirjaston ja käynyt lainaamassa sieltä jotakin kirjoja. Tapani Baggen kirjoittamat on kuulema lemppareita. Jonkun mangasarjiksenkin lainasi, en ole kyllä kysynyt kuinka sen lukeminen edistyy. Manga on minulle ihan vierasta enkä oikein ymmärrä siitä mitään. Pitäisi varmaan tutustua.
Tatti puolestaan jatkaa kirjoitusharjoituksiaan ja piirtelee jatkuvasti. Tänään piirsi pullon, väritti sen punertavaksi ja pyysi neuvoja, kuinka glögi kirjoitetaan. Kahta viimeistä kirjainta ei edes tarvinnut kertoa, kun poika osasi itse. Kirjaimet ja kirjoittaminen siis kiinnostaa valtavasti. En vaan oikeasti tiedä, mitä loppujen lopuksi ajattelen siitä, että vajaa viisi vuotias on niin innoissaan hommasta. Oppiikohan tuo lukemaankin kohta? Ehtisi nimittäin myöhemminkin.
Mitä taas Haitula... Kiipesi kaapille hakemaan kynsilakkani ja hyvin omatoimisesti lakkasi sormensa, kätensä ja keittiönpöydän. Hän kuulema osaa ihan hyvin itsekin. Mitenkähän en ole vieläkään oppinut ei hiljaisuus monilapsisessa perheessä tietää aina jonkinlaisia ikävyyksiä. Onneksi on kynsilakanpoistoaine!
Ihanaa viikonloppua!
.jpg)
Samoin sinulle!
VastaaPoistaMeilläkin hiljaisuus on yleensä hyvin epäilyttävää, eikä turhaan, vaikka lapsia onkin vain yksi. Ihanaltahan tuo päiväsi kuitenkin kuulostaa!
Kivan näköinen body ja hyvältä näyttää villasukat. Toivotaan että lanka riittää. Huomiseen :)
VastaaPoista(niin ja aika liikuttava tuo Haitula...)
Mimmi: Ihana päivä on ollutkin. Nyt odottelen, että mies saa nukutettua Haitulan, sitten katsotaan ehkä joku leffa. Siihen saakka silppuan lehtiä...
VastaaPoistaTirpana: Se on itse asiassa puku, ei vaan kuvassa näy! Täytyy ottaa vaaka käyttöön ja punnita paljonko lankaa on mennyt, luulen vaan, että ei tule riittämään.
Ihanan omatoimisilta kuulostavat lapsesi...Meilläkin tyttö oppi 5-vuotiaana lukemaan ja kirjoittamaan, ja olin ensin vähän huolissani, mutta minkäs teet. Nyt hän on ensimmäisellä ja onni ihanan opettajan, ei ole turhautunut kouluun, vaan tykkää siitä, vaikka osasikin valmiiksi jo lukea ja kirjoittaa. Haitulan kynsilakkaseikkailu oli hauska episodi, näin sen silmissäni :) Yritin aiemminkin vastata, mutta taisin jotenkin kämmätä. Iloista viikonloppua!
VastaaPoista:)
VastaaPoistaKynsilakka rules.
nykyään noin puolet koulutulokkaista ainakin meillä osaa lukea ihan sujuvasti. Ei se ole ongelma ekalla, etteikö tekemistä ja lukemista olisi. ainoa mitä kollega sanoo tuosta "itseopiskelusta" on se, että tavurajat on hankalammin hahmotettavissa omatoimiopiskellen kuin koulussa tankattuna... eli jos haluaa alkutaivalta helpottaa niin rytmitellä sanoja ja rallatella.
Siitähän on suuri ilo kun lapsi oppii lukemaan, kokonaan uusi maailma avautuu!
VastaaPoistaPoikani tasan 4v. on todella kiinnostunut harjoittelemaan miten mikäkin sana kirjoitetaan. Osaa jo lukea muutamia helppoja sanoja. Meidän suvussa ollaan oltu kaikki aikaisiessa, minä opin viisivuotiaana, veljeni oli 4v.
Niin ja piti sanomani että miksi siitä aikaisesta lukemisentaidosta on ihmiset huolissaan? Höpö höpö nykypäivänä ettei koulussa huomioitaisi niitä jo osaavia, etteikö saisi haastavampia tehtäviä. Meidän aikanahan se oli eri juttu!
VastaaPoistaLöysin juuri blogiisi. Aivan ihania, herkkiä kuvia ja kauniita käsitöitä!
VastaaPoistaPalaan varmasti!
Meidänkin piti mennä Haikaranpesään kuopusta "hakemaan", mutta siinä kävikin niin, että vesien menon jälkeen synnytys ei käynnistynytkään itsestään ja jouduttiin tavalliselle osastolle. Ihan tyytyväinen olin siihenkin, mutta harmitti silti kovasti, kun en osannut yhtään tuollaista odottaa.
VastaaPoistaMeidän tyttö oppi juuri tuossa 4,5-vuotiaana lukemaan ja sitä ennen vähän myös kirjoittamaan. Hirveän kiinnostunut on ollut lukemisesta ihan 1-vuotiaasta asti. Hirvittää, miten iso tyttö hän onkaan jo.
Ihanaa viikonloppua!
Kirjailijatar: Kynsilakkaepisodi oli kyllä aika mielenkiintoinen vaan tarvitaanhan noita kokemuksia kosmetiikan ihmeellisen maailmaan. Varmaan melkein jokaiselle sattuu joskus joku ylilyönti ;)
VastaaPoistatikru: Esikoistyttö osasi lukea joten kuten ennen kouluun menoa. Nyt kakkosella homma on vasta muuttunut sujuvammaksi, mutta huomaan yhä edelleen, että varsinkin kirjoittamisessa ne kaksoiskonsonatit hakee paikkojaan tosi paljon ja välillä tuplavokaalitkin. Olen miettinyt, että ehkä johtuu osittain just siitä, että lukemaan on opittu omalla tavalla.
Hyvä vinkki tuo rytmittely! Täytyy kaivaa Tatin kanssa lorukirjat naftaliinista.
Laura: Juu, onhan se lukemaan oppiminen hieno ja uusia maailmoja avaava juttu. Olen kuitenkin huolissani siitä, mitä lukemaan oppinut joutuu melkein tahtomattaan lukemaan. En hirveästi välitä siitä, että kahdeksan vuotias lukee kaupassa lööppejä, mutta se että viisi vuotias joutuisi samaan saa minut melkein ahdistumaan! Toki hommassa on hyvätkin puolensa, mutta jotenkin tämä näkökulma painaa minun vaa'assa eniten.
Koulujutuista en niinkään olisi huolissaan, sillä jos kaikki menee suunnitelmien mukaan menee myös Tatti steinerkouluun ja siellä tuo lukemaan opettelukin on hieman erilaista, kun "tavankoulussa".
frost: Tervetuloa! Kiva, kun jätit kommenttia!
Pauliina: Minä olen synnyttänyt nuo nuoremmat Haikaranpesässä ja siksi olisi nytkin enemmän kuin kiva päästä sinne. Katsellaan!
Meillä poika oppi ensin kirjoittamaan ja heti perään lukemaan (todellakin se meni näin päin) jo kolmevuotiaana. Viisivuotiaana hän luki viisikot ja kuusivuotiaana tähtien sodat ja michael chrichtonin Dinosauruspuiston ja ekalla Tolkienia. Koulussa tätä ei huomioitu mitenkään ja mielestäni lapsi jopa taantui ensin vähän. En koskaan opettanut häntä lukemaan, mutta vauvana hän istui sylissäni kun luin Hesaria ja näytteli kirjamia lehdestä, jolloin tietenkin aina sanoin, mikä kirjain on kyseessä. Nyt poika on jo lukiolainen ja tämän kevään abi. Voisin sanoa, että vasta lukio on tuntunut hänestä mielekkäältä, kun yläaste ja varsinkin alakoulu olivat hänellä monestakin syystä tuskaisia.
VastaaPoistaSilti en yrittäisi estää lasta oppimasta lukemaan. Mikä maailma siinä lapselle avautuukaan, kun hän pääsee itse tutkimaan kirjoja. Vaikka paljon olen lapsilleni lukenutkin vuosien varrella, en koskaan olisi voinut lukea niin paljon kuin lapseni halusivat.
Minusta lasten oppimista ei saa estää. Kaikki sujuu paljon paremmin silloin, kun lapsella on itsellään innostusta asiaan.
t.Piia
Ikävä kyllä ei nyt ole saharaa tarjolla, toivottavasti saat jostain.
VastaaPoistaTykkään myös tuosta hirvipuvusta.
Meillä täyshiljaisuus tarkoittaa sitä, että joku on tutkimassa löytyisikö jostain herkkuja.
Ikävä kyllä ei ole saharaa tajolla:)
VastaaPoistaTuosta kirjoittamaan ja lukemaan oppimisesta ei tarvitse ollenkaan olla huolissaan. Vaatiihan se vanhemmilta valppautta esim. juuri noiden lööppien kanssa, mutta jos lapsi oppii itsestään, se tulee luonnollisesti. Meillä nuorempi oppi 4-vuotiaana lukemaan ja kirjoittamaan vanhemman "peesissä". Kukaan ei häntä opettanut, herkkyys äänteille ja kirjaimille oli huipussaan silloin ja olosuhteet otolliset. Ei siihen muuta tarvita:) Suutuksissaan työntää nenäni eteen lapun, johon on kirjoittanut: "en puhu sinulle enän ikinä". Ja seuraavaksi oven alta tulee lappu: "olet maailman rakain äiti".
Sanojen rytmittely on hyvä tapa oppia tavutusta, esim. "taputtamalla" sanat. Ja pitkät vokaalit ja kaksoiskonsonantit oppii sitten ihan vaan harjoittelemalla. Suomen kielen kanssa olemme onnekkaita, kun opeteltavia asioita on niin vähän, verrattuna esim. englannin kieleen.
Minä opin lukemaan 5-vuotiaana sarjakuvista ja elin vähän aikaa sellaista vaihetta, jolloin osasin lukea sujuvasti mutten kirjoittaa juuri ollenkaan. Huvittavaa kyllä, muistan harjoitelleeni kirjoittamista omatoimisesti niin, että kirjoitin paperille sanan siten kuin voisin kuvitella sen kirjoitusasun olevan, ja sen jälkeen luin mitä olin kirjoittanut, korjasin, luin ja korjasin uudelleen. Kouluun mennessä tavutukset, loppukohdennukset, kaksoiskonsonantit ym. olivat täysin hallussa ja minulla olikin alaluokilla helppoa ja, no, tappotylsää.
VastaaPoistaMielestäni on ehdottomasti parempi opetella lukemaan silloin kun sille on herkkyyskausi, sillä se voi mennä ohi ja sitten myöhemmin oppiminen voi olla huomattavasti hankalampaa. Lisäksi ainakin omasta kokemuksestani voin sanoa, että aikaisin lukemaan oppimisesta on hyötyä myöhemmin kielentajun kannalta, sillä tietyt asiat ovat tällöin jo "rutiinia" ja uuden omaksuminen ja tietojen soveltaminen on nopeampaa.
Haalari on iki-ihana!
VastaaPoistaEi se haittaa, vaikka oppisi 5-v lukemaan. Esikoiseni oppi 4-vuotiaana kirjoittamaan ja lukemaan. Jonkin verran pyrin kontrolloimaan, mitä tuolloin luki. Koulu sujuu nyt ekalla luokalla hyvin. Opettaja tarjoaa sellaista opiskeltavaa, mikä motivoi lasta.
Hahaa, sen on oppinut jo yksilapsinenkin että kun on ollut kokonaiset kaksikymmentä sekuntia hiljaista niin pitää jo juosta :D
VastaaPoistaMulla ois sulle vieläkin se kangas Sireltä... Millonkas saisin sen sulle asti? Meiltä alkaa tila loppua ton ipanan takia. ;)
VastaaPoistaVoi kun oliski mahollista, laittaisin omanikin steinerkouluun. Esikoinen nyt ekalla ja just oppinu lukemaan. "Seuraava" just 5v ja paljon kiinnostuneempi kirjaimista ym. kun esikoinen ikinä :) niin ne on erilaisia. Ihanaa lukea odotuksestasi ja siihen liittyvistä jutuista, itelläni kun taitaa olla krooninen vauvakuume. Onnea odotukseen ja tulevaan.
VastaaPoistaIiihania peuroja.. niin söpö kangas.
VastaaPoista