Hukkaamisen estämiseksi.

Äitiyskorttini

sai kannet. Ehkä se pysyy nyt paremmin tallessa. Toissailtana rymysin kangaslaatikolla, valkkailin kankaita ja eilen sitten ompelin. Tuon kotelon lisäksi yhden mekon ja makuupussikin sai uuden elämän toisenlaisella päällyskankaalla. Mutta nyt kuvassa tämä. Vaikka siksi, että olo on tänään hyvin, miten sen sanoisi, raskaana oleva. Aamukävelyllä kotiin päin tullessani olin melkein varma, että perille pääsen vaan vyöryen. Onneksi ei ollut mäkiä. Mukavaa tämä on kaikesta lyllertämisestä huolimatta. 30. raskausviikko on menossa ja ensi vuonna meillä on vauva.

*

Ohje noihin kansiin on mahtavasta Villapata kiehuu-blogista. Minulla ei ollut silitettävää tukikangasta, joten ompelin selkämyksen ja vuorin väliin askarteluhuopaa, jota käytin myös kahdessa pienemmässä taskussa. Ja vähän pitsiä piti kanssa laittaa, nekin on Mummon peruja.

Oikein ihanaa vuoden viimeistä päivää kaikille!

Vielä kupillinen teetä.

Kohta:

- juon kupillisen teetä, neulon samalla Haitulalle liiviä (kun lapsi kasvaa voi äiti tehdä itsekin vaatteita kerta materiaalia on.)

- annan Haitulalle vesivärit, sillä: "Nyt maalataan äiti. Äiti, maalataan!"

- puetaan ulkovaatteet ja kävellään ratikkapysäkille.

- jäädään pois Aleksilla ja mennään Akateemiseen kalenteriostoksille. Tämän pään kanssa ei kerta kaikkiaan voi olla ilman.

- haetaan isille partavaahtoa.

- tullaan kotiin ennen kuin isommat palaa Mummun ja Vaarin luota.

Tästä tulee varmasti ihan kiva päivä. Ulkona sataa, jotain.

Lahjaneuleita 4 - Cycling Aran.

Parempi

myöhään, kun ei milloinkaan. Otin ennen joulua itseäni niskasta kiinni ja tein tämän neuletakin valmiiksi, jotta sain puoliskonkin pakettiin jotain itse tehtyä. Neule on surullisen kuuluisa siitä, että se on maannut keskeneräisenä hyvin hyvin kauan. Mutta nyt se on valmis ja lämmittää. Joulun jälkeen se on nähty jo monesti miehen päällä, en olisi voinut saada parempaa kiitosta!

Cycling Aran

Ohje: Hello Yarn

Lanka: Gjestal Naturgarn No. 1

Puikot ja koukku: 7 mm

Muuta: Ohjeesta poiketen virkkasin reunoihin kerroksen kiinteitä silmukoita.

Lahjaneuleita 3.

Ystäväpariskunnan

paketeista paljastui pipot.

Marikan Ruususpipo

Ohje: SK 04/08

Lanka: SWTC Karaoke, kerä riitti

Puikot: 5 mm

Pekan peruspipo

Ohje: Omasta päästä

Lanka: Patons Classic Wool Merino

Puikot: 4,5 mm

Saman

perheen pikkuipana sai puolestaan pöllöliivin.

Pöllöliivi

Ohje: Prum-autopaita, kirjasta Anu Harkki; Puikoissa!

Lanka: One Zero, vajaa kolme vyyhtiä. Pöllöön nimetöntä mohairia Mummon varastoista.

Puikot: 5 mm

Koukku: 4 mm.

Lahjaneuleita 2.

Pienempääkin

kummipoikaa tuli lahjottua itsetehdyillä paketeilla. Paketista löytyivät pupu ja tossut.

Apupupu

Ohje: Anu Harkki; Puikoissa! tai pyörönä neulottaessa täältä

Puikot: 5 mm

Lanka: Jalat, kädet, pää ja huivi Drops Karisma, housut Zitron Loft ja paita nimetön villalanka Mummon varastoista.

Pikkutossut

Ohje: Novita kevät 2008

Puikot: 2,5 mm

Lanka: Angorilla pellava (jos en ihan väärin muista)

Lahjaneuleita 1.

Kummipojistani

vanhempi sai joululahjaksi huovutetut lapaset. Toivottavasti lämmittävät Savon pakkasissa.

Huovutetut lapaset

Lanka: Pirtin kehräämön hahtuva

Puikot: 4 mm sukkapuikot

Ohje: Ullasta

Äidin

joulupakettiin sujautin käsien lämmittäjät.

Mohairlämmittimet

Lanka: Nimetöntä vuosikerta mohairia Mummon jäämistöstä

Puikot: 4,5 mm

Ohje: 32 silmukalla aina oikein neuletta tasona 19 cm verran, toiseen sivuun sauma, johon sopivaan kohtaan reikä peukulle.

Joulukuun 24.

"Kuta pienempi on itse, sitä isompi joulu tulee. Kuusen sisässä joulu on suunnaton, se on vihreä viidakko jossa on punaisia omenoita ja surumielisen harmonisia enkeleitä jotka ompelulangan varassa pyörivät itsensä ympäri ja vartioivat aarniometsän sisäänkäytävää. Ja aarniometsä jatkuu äärettömiin lasipallojen sisässä, joulu on kuusen ansioista ehdottoman turvallinen asia."

Näiden Tove Janssonin Kuvanveistäjän tytär-kirjasta lainattujen sanojen myötä haluan toivottaa rauhallista joulua kaikille blogini lukijoille.

Rauhaa, iloa ja valoa.

Joulukuun 21.

 







 

Talvipäivän

seisaus. Päivä on täällä viisi tuntia ja neljäkymmentäyhdeksän minuuttia pitkä. Ollaan pakattu lahjoja paketteihin. Kuorittu perunat, porkkanat, lantut ja punajuuret. Laitettu leipätaikinat kohoamaan. Kirjoitettu kaupanlappuun puuttuvia juttuja. Ihasteltu kuusta. Haettiin se lähitorilta lauantaina ja eilen puettiin. Voi sitä koristeiden määrää ja jostain tuntuu lapset löytävän koko ajan lisää sopivia kuuseen laitettavaksi. Huomenna on joulujuhla, tänään illalla glögille ystävien luo.

Rauhallista jouluviikkoa.

Joulukuun 18.

Tämän

päivän pelastus on polvien alle ulottuva kelsiturkki, joka menee vielä nipin napin kiinni! Takki on aivan ihana ja pakkaspäivien pelastus. Rakkaustakki löytyi viime talvena Uffilta seitsemällä eurolla. Joka sentin arvoinen löytö.

Joulukuun 17.

Keittiön

ikkuna on koristeltu lumihiutalein ja voi miten mukavaa oli leikellä silkkipaperia! Lapset tekee omiin ikkunoihinsa toivottavasti tänään omat hiutaleensa. Haitulan kanssa tuota eilen iltapäivän valossa tehtyä projektia tehtiin. Tyttö istui minun sylissä ja opasti: "Äiti, leikkaa syän. Leikkaa tätti." Ja äiti leikkasi.

Tämän päivän ohjelmassa lääkäriä. Sokerijutut oli kohdallaan, rautavarastot onnettomat ja B12 arvotkin hieman liian alhaalla, siksi siis. Neuvolan lääkäri oli vaan sanonut, että käske Jonnan syödä rautaa ja B12-vitamiinia. Itse piti aikaa erikseen pyytää. Minä ajattelen, että olisi hyvä selvittää tarkemmin, mistä puutokset johtuu. Ehkä syy voi olla hyvin yksinkertainen. Vajaan yhdeksän vuoden aikana neljäs raskaus menossa ja lapsia on imetetty pitkään (onko minut imetty kuiviin?!)

Joulujuttuja pitää myös valmistella tänäänkin, mutta se on vaan mukavaa. Taustamusikkina Spotifystä löytyneet muutamat Irina Björklundin laulamat joululaulut.

Joulukuun 11.

Joulukorttipaja

alkaa olla loppusuoralla. Kortit on tänäkin vuonna itse tehdyt, joskin hyvin simppelit. Enää muutama osoitteen tarkistus ja postimerkit kuoriin. Kerrankin olen ajoissa!

Joitain muitakin jouluaskarteluja olisi kiva tehdä. Niistä lisää sitten jos saan jotain aikaiseksi! Vaaleanpunainen laukku on hihnaa vaille valmis. Vielä täytyy Tatin lahja neuloa, sitten alkaa itse tehdyt lahjat olla aika paketissa.

Joulukuun 10.

Aamu

alkoi terveyskeskuksen laboratoriossa sokerirasituskokeessa. Että se litkun juominen tyhjään mahaan on kamalaa. Huomenna saan sitten tulokset, pitää nyt toivoa, ettei niissä olisi mitään. Tällä viikolla on jokaiselle päivälle ollut jotain tk-menoa. Maanantaina vanhempi tyttö sai raudat, tiistaina minä kävin neuvolassa (voisin sanoa muutaman valitun sanan jälleen terveydenhoitajani suhtautumisesta matalaan hemoglobiiniin. Niin rumaa oli puhe, että itkien lähdin sieltä pois. Kun minähän en hänen mielestään kiusallani vaan syö niitä apteekin rautavalmisteita vaan käytän niitä luontaistuotteita, jotka eivät hyödytä mitään. Olin itse erimieltä ja niin oli lääkärikin. Kun maha ei kestä muuta kuin luontaistuotteita niin niitä on parempi ottaa ja nestemäiset imeytyykin helpommin.) keskiviikkona oli sitten Haitulan 3-vuotis tarkastus tuon edellä mainitun terveydenhoitajan luona. Mies onneksi lähti mukaan. Eilinen kyllä sujui ihan hyvin, mutta on kyllä myönnettävä, että hampaankolossa on melkoisesti ylimääräistä koskien tuota kyseistä henkilöä. Voi voi. Haitula onneksi kasvaa ja kehittyy hyvin.

Joulukin

lähestyy. Enää kaksi viikkoa aattoon. Kuvassa pieni vilautus Haitulan joululahjasta, siitä tulee laukku. Tykkään niin neuloa hahtuvasta!

Joulukuun 9.

Oma

Haitulani täyttää tänään kolme! Syntymäpäivän kunniaksi haastattelin hieman neitiä. Tässä teille hieman pienimmäisemme ajatuksia.

Mikä on sinun lempikirja? Keijukirja.

Lempipuuha? Prinsessapuu.

Aarre? Prinsessa-aarre.

Lempilaulu? Alkaa laulaa itse keksimäänsä laulua: "Prinsessessaa-aa-aaa-aa-aaa-aaa..."

Mikä sinusta tulee isona? Prinsessa.

Kivoin paikka? Öööö, mmmm...maja.

Mikä on inhottavinta? Kun Leevi otti multa auton.

Mikä on mukavinta? Leevi.

Mistä vauvat tulee? Mun mahasta.

Mitä tykkäät tehdä eniten? Tykkään piirtää ja teen läksyjä.

Mikä on inspiraatio? PÖYTÄ!

Mistä nautit? Pelata meijän kotona prinsessapalapeliä.

*

Näihin haastatteluihin minut innosti joskus Liivia. Kiitos hänelle.

Joulukuun 7.

Kirjoitin

listan muistikirjaani. Otsikoin ytimekkäästi: Mitä Jonna tahtoo. Listassa on neljä kohtaa ja kaikki siitä löytyvät jutut ovat sellaisia, jotka ilostuttaisivat minun elämääni, mutta mitä ilman pärjään loistavasti.

Ensimmäisenä listalla on nahkaiset tai mokkaiset sormikkaat.

Seuraavaksi listalla lukee muistikirja, pieni viivoilla ja vähän isompi ilman viivoja. Tämä täytynee toteuttaa lähiaikoina, koska entiset täyttyvät hurjaa vauhtia.

Kolmanneksi listalla lukee mortteli.

Neljäntenä valkoinen sohva.

Uskon täysin, että nämä kaikki on toteutettavissa jonkun ajan kuluessa. Kiire ei tosiaan ole.

Voisin lisätä tuohon listaan vielä yhden kohdan, siinä lukisi Lokki. Tässä tapauksessa kysymyksessä on se Yki Nummen valaisin eikä mikään höyhenpeitteinen lintunen...

Viime viikolla oltiin siellä suuressa sinikeltaisessa etsimässä hyllyä olohuoneen seinään, sellaista ei kylläkään löytynyt, mutta valaisin löytyi. Lokkia se ei kyllä ole nähnytkään. Asiansa ajaa tuo Knappakin, valaisee oikein hyvin ja sehän valaisimen päätarkoitus kuitenkin on.

Mutta jos minä joku päivä rikastun niin en epäile hetkeäkään sijoittaa rahojani Lokkiin, siinä yhdistyy sen valaisun lisäksi niin monta muutakin seikkaa. Muotoilu ja kotimaisuus esimerkiksi.

Joulukuun 2.

Illalla

ennen nukkumaan menoa avasin ensimmäisen pussin adventtikalenteristani. Dankeschön yrttiteetä. Vähän niin kuin kiitos tästä päivästä. Aamupalalla Alles liebe. Tällä ajatuksella uuteen päivään.

Kaikenlaista muutakin tänään. 25. raskausviikko on täynnä. Naisten joulumessut alkavat Wanhassa Satamassa ja iltapäivällä matkustan Kuopioon. Menee myöhään iltaan ennen kuin äidin kotimökin valot toivottavat tervetulleeksi.

Huomisen teepussin jätän miehelle ja itse toivon pakkassäätä, ulkoilemaan tekisi mieli.

Joulukuun 1.

Rakastan

joulua ja sen odotusta. Rakastan aamulla innoissaan kalenterille hipsuttelevia pikkuvarpaita ja riemun kiljahduksia. Helmi-tonttu on jättänyt kirjeen ja kartan.

Tämän aamun yllätys löytyi olohuoneen nurkasta, sinne oli ilmestynyt salaperäinen ovi ja silkkipaperiin kiedottu paketti, jossa oli hunajakeksit pienille. Lapset ovat varmoja, että tuon oven takana asuu meidän oma kotitonttu ja ovi näkyy vaan joulukuussa...

Rauhallista joulun odotusta!