Syksyn väri.

Parin

päivän neulomisen tulos on tässä. Valmistui pieni nuttu Taistolle.

Lanka on Araucanian Magallanesia, sitä meni muutama metri vajaa vyyhti 60 cm neuleeseen, 5 mm puikoilla neuloessa. Mittoja on katsottu Puikoissa!-kirjan Raitanuttu nuttuselle ohjeesta.

Rakastan tämän vuodenajan värejä!

Neulominen tuntuu hyvältä. Seuraavaksi vuorossa tiskirätti.

20 viikkoa.

Uskon,

että hiljaisista iltapäivähetkistä nauttii vielä keväälläkin. Kun sohvalla nukkuva pieni Haitula on isosisko ja minä uuden ihmeen äiti. Toissapäivänä juteltiin, miltä tulevaisuus vaikuttaa. Että miltä se tuntuu, että ihan pian ollaankin neljännen lapsen vanhempia ja perheessä on jälleen vauva. Arki muuttuu kuitenkin toisenlaiseksi.

Vai muuttuuko?

Oli helppo katsoa miestä silmiin ja melkein yhteen ääneen sanoa, että ei se pelota. Tuntuu hyvältä.

Pitää luottaa itseensä ja toivoa, että lapsella on kaikki hyvin. Sillä se on tärkeintä. Että kaikilla on hyvä olla.

Tänään täyttyy 20. raskausviikko. Maha kasvaa ja Taiston liikkeet tuntee satunnaisesti jo vatsan päältäkin. Olen miettinyt paljon, että kumpi hän on. Tyttö vai poika. Raskaus on ollut erilainen, kun kolme edellistä. En pysty päättelemään mitään siitä. Vaan kyllä tuokin seikka selviää. Sitten, kun aika on.

Eilinen Hesari kertoi, että raskaina olevia aletaan ensi viikosta alkaen rokottaa sikainfluenssaa vastaan. Minun ajatukset rokotuksesta ja taudista vaihtelee koko ajan.

Tänään Hesari kertoi, että noin neljän viikon kuluttua koko Suomi sairastaa. Miten paljon rajumpi on raskaana olevan tauti kuin raskaana olemattoman? Onko hyvä ottaa rokotus vai ei? Mitä jos ottaa, mitä jos ei?

*

Nyt paistaa aurinko pilvien raosta ja olohuone, missä istun, värjääntyy oranssiksi syksyn täyteläisestä valosta. Ikkunasta näkyvän puiston lehdet ovat vähentyneet. Puiston takana kulkeva tie näkyy. Julkisivun puoleinen remontti on valmis. Illalla ostetaan kanerva parvekkeelle, kasataan pöytä ja tuolit.

Kirpputorilla.

Sunnuntai

alkoi kirpputorilla. Kävelymatka aamupalan jälkeen jäähallille ja penkomaan. Kotiin kannoin ainakin tälläisiä:

- tilkkupeiton, 3 e (huippulöytö!)

- säkillisen öljypastelleja, 1 e

- Ruskovillan pienen silkkimyssyn Taistoa varten ja villaisen neulelakin Haitulalle, 1 e

- 56 cm vauvanvaatteita läjän, 3 e

- Boobin imetysmekon ja neljä imetyspaitaa, 23 e (huippulöytö!)

- ison peilin halliin, 8 e

- vyön isommalle tytölle, 1 e

Kyllä kirpparit on sitten loistavia paikkoja! Tilkkupeitosta ja noista imetysvaatteista olen tosi tosi iloinen.

Tänä iltana.

Pukea

lämmintä ylle. Neuloa villaa ja puuvillaakin, joulu mielessä. Ikävöidä ihan vähän, kun toinen on jälleen yöreissussa. Sytyttää ehkä muutama kynttilä, lämmittää keitto ja syödä.

Katsoa sitten kellosta, että joko nyt voisi mennä nukkumaan. Ja kerta ei ihan vielä niin keksiä sitten jotain.

Muistella jo kulunutta päivää. Että kyllä tämäkin on ollut hyvä päivä kaikesta väsymyksestä huolimatta. Miten tänään väsyttääkin niin? Minua ja lapsia. Onneksi ollaan niin väsyneitä, ettei ääntäkään jaksa korottaa. Kunhan on.

Oli hyvä tavata ystävää, antaa mukaan se keltainen neulottu tiskirätti. Miettiä, että siellä minne hän lentää on aurinkoa kunnolla talvellakin. Meri lämmin uida. Täällä joka päivä vähän pimeämpää. Vaan nyt sentään tuoksuu välimereltä, edelliseltä kohdemaalta, kun kädet saa pestä ystävän tuomalla oliivisaippualla.

Nyt sytytän ne kynttilät.

Syksy on hyvä.

Lokakuu

on lämmin ja muistoja täynnä.

Väistämättä mietin, että Mummolla olisi pian ollut syntymäpäivä enkä minä ole sytyttämässä hänen haudalleen silloin kynttilää. Ajattelen kyllä häntä täällä sittenkin.

Ajattelen minä muutakin, en suruja vaan iloja. Niin kuin tuota kasvavaa masua ja Taistoa, jonka liikkeet tuntuvat selvemmin.

Eilen herätessäni oli valo sellaista minkä yhdistän joulun odotukseen. Join rauhassa aamuteetä ja kuuntelin hiljaista nukkuvaa taloa.

Iltapäivällä olimme metsässä. Tatti ei meinannut uskaltaa hypätä polulle pieneltä kiveltä ja Haitula juoksenteli eteenpäin kunnes taas huusi muita mukaansa. Ei nähty metsän eläimiä ei, mutta illalla kotiin tullessa kävelytiellä juoksi rotta.

Oranssia.

Oranssi

on väri mihin en kyllästy kai koskaan. Vihreä on toinen. Varsinkin ne murretut sävyt noista väreistä puhuttelee minua.

Koska talvivaatesäkit on vielä muuton jäljiltä teillä tietämättömillä niin laitoin puikot viuhumaan ja neuloin hattusen lämmittämään. Kyllä nyt taas kelpaa, eikä palella.

Lanka on Shibui knitsin Baby Alpacaa (jos en ihan väärin muista), puikot hattua neuloessa oli 3,5 mm. Lankaa kului vajaa vyyhti, lopuista aloin neulomaan tuollaista kapeaa huivia. Saa nähdä miten nopeasti valmistuu.

Hattu on ihan tuollainen peruspiponen, ilman mitään sen kummempia ohjeita tehty. Kukan olen neulonut joskus vuosia sitten nyt se löysi arvoisensa paikan.

Näihin tunnelmiin, hauskaa viikonloppua!

A.

Melkein

joka päivä jaksan narista ja kitistä. Että milloinkahan tämä koti mahtaa olla valmis. Tai milloin nämä tavarat mahtavat olla edes joten kuten paikallaan. Läjät on sitkeitä, kun ne muodostuvat. Vaan onneksi on yksi nurkka, joka on valmis. Tuossa parvekkeen oven edessä. Ehkä jo loppuviikosta parvekkeelle saa kantaa pöydän ja tuolitkin. Ja laittaa ne muutamat kanervat ja lyhdyt.

Eilen illalla näpräsin vähän. Liimailin nappeja tuollaiseen valmiiseen kirjaimeen. Haitula laittoi sen tuohon kynnykselle ja sanoi: "Tässä on aaa."

A on alkuvoimaa. A on lapset. A on aurinko. A on energiaa täynnä.

Kastemekko.

Pakkasin

viime viikolla kastemekon ja siniset nauhat. Lähetin Kuopioon pehmeää postia. Lauantaina veljenpoikani sai siellä nimen.

Mummo on ommellut tuon mekon minun syntymän jälkeen. Ensimmäisenä siinä on kastettu minut. Sitten myöhemmin veljeni ja muutama serkkunikin. Omat lapseni on kastettu siinä myös ja nyt tosiaan tuo suvun nuorin J. Lasteni ensimmäinen serkku!

Mummo kirjaili eläessään mekossa kastettujen nimet kastepäivineen helmaan ja nyt äitini jatkaa sitä perinnettä. Seuraava nimi tulee taas minun nimen päälle, sitten keväällä.

Katsotaan poiketaanko A-linjasta, unessani vauva sai nimittäin nimen Taisto. Eikä minulla todellakaan ole hajuakaan asustaako mahassani tyttö vai poika. Taisto kuitenkin.

*

Tämä postaus muuten sopii tähän päivään loistavasti - nuorimman kummipoikani ristiäisistä on tänään vuosi. Onnea kummin aarteelle!

Kauluri.

Jatkan

erittäin yksinkertaisten neuleiden linjalla. Kauluri valmistui nopeasti 8 mm puikoilla, lanka on jotain Malabrigon, merinoa muistaakseni ja vyöte on luonnollisesti kadonnut... Yksi kerä tyhjennettävien laatikosta tuhottu.

Tykkään aikalailla muuten kuvissa vilahtavista olohuoneen kivisistä leveistä ikkunalaudoista ja koko seinän kokoisista ikkunoista. Vielä kun julkisivuremontti valmistuisi ja pääsisin nauttimaan puistomaisemista täysin siemauksin. Enää joitakin viikkoja tällä puolella taloa.

Uudessa kodissa sydämeni on valloittanut tuon ison ikkunaseinän lisäksi kalanruotoparketit ja takka. Sijainti on myös loistava ja kyllähän sekin on aika mainiota, että aamulla silmät avatessa näkyy vain taivasta. Ei edes puiden latvoja.

Iloista uutta viikkoa.

Muutamat lapaset (ja Haitulan kuperkeikka).

Haitulan

lapaset ovat nyt valmiit. Tälläisillä pienillä neuleilla on hyvä palata taas neulovien kirjoihin. Punasävyiset lapaset on neulottu Patonsin Classic Wool Merinosta 3,5 mm puikoilla. Sinisävyiset ovat puolestaan Colinetten Skyta ja nekin on neulottu saman kokoisilla puikoilla. Haitula tykkää enemmän punaisista, niihin pitäisi kuulema saada vielä kukkia. Lapasten valmistuttua neiti sanoi: "Äiti tee mulle huivi," joten mikäs tässä auttaa. Takaisin sorvin ääreen.