Puuvillaneuletakki Haitulalle.

Ohje: Top down garter stitch yoke vest pienin muokkauksin (hihat)

Lanka: Rowan handknit cotton

Puikot: 4 mm

Tämäkin neuletakki tuli tarpeeseen ja lankaa oli kiva neuloa. Haitulakin tykkää! Kaulukseen virkkasin muutaman kerroksen kiinteitä silmukoita.

Idean neuleeseen nappasin 100% rain -blogista. Tuo blogi inspiroi muuhunkin. Tutustukaa ihmeessä!

Aamupäivällä.

Heräsin.

Nousin ja palasin samantien uudelleen sänkyyn. Pyörin, luin jokusen sivun kunnes nukahdin taas. Ennen nukahtamista mietin, että jos jonkun pienen toiveen saisin toteutettua niin haluaisin osata englantia niin, että lukisin sitä sujuvasti. Olisi hyvä myös uskaltaa puhua sitä. Kirjoittaakin.

Lukeminen ja kirjoittaminenhan kulkevat käsikädessä. Puhuminen opettaa kirjoittamaan. Ilman todellisia keskusteluja ei synny kirjoittaessakaan kunnollisia dialogeja.

Keskustelut kertoo ihmisestä paljon.

Lapset ja mies puuhailivat siinä ihan äärellä. Minä nukuin enkä kuullut unen läpi mitään. Aurinko paistoi kuumasti suoraan sänkyyn ja herätti. Niin lämmin.

Pyörähdin parvekkeella. Söin aamupalaa. Soitin Tehosekoitinta ja luin. Kesken on Stephen Kingin Kirjoittamisesta - Muistelma leipätyöstä. Luen myös sivun silloin tällöin Merette Mazzarellan Täti ja krokotiili -kirjasta.

Mazzarellan kirjaan on ollut vaikea tarttua Mummon poismenon jälkeen. Ystävyys, muistot ja suru, niistäkin Mazzarella kirjoittaa niin osuvasti, että väännyn vinoon. Surun tullessa viikko sitten luin Mazzarellan kirjaa ja takerruin yhteen ajatukseen.

"Mitä sinä olet olen minäkin ollut / mitä minä olen olet sinäkin oleva." Noista sanoista muistan Mummon ja minun suhteen. Luultavasti aina.

Aamulla

kirjoitin mustakantiseen vihkoon ylös viime aikoina luettuja kirjoja. Puoli vuotta on kulunut näissä merkeissä:

- Siri Hustvedt; Amerikkalainen elegia

- Boel Westin; Tove Jansson - Sanat, kuvat, elämä

- Philip Pullman;

Kultainen kompassi

Salaperäinen veitsi

Maaginen kaukoputki

- Monica Ali; Brick Lane

- Merette Mazzarella; Juhlista kotiin

- Juuso Westerlund, Antti Helin; Karaokekansa - Tarinoita laulun voimasta

- Anna-Leena Härkönen; Ei kiitos

- Annie Hawes;

Extra Virgin

Kypsä poimittavaksi

Calabrian perintö

- Regine Deforges;

Musta tango

Silkkitie

- Manuel Vicent; Matissen morsian

Mitä kesä on?

Kesä

on loma. Kesä on sitä, kun lapsi katkaisee apilan ja ojentaa sen minulle. Ja minä litistän sen mustakansisen kirjani väliin, jotta kesän jälkeen muistaisin ne kukkaset.

Kesä on muovisia tuoleja ja badenbaden patjoja. Bikineitä, uimapukuja, vettä. Auringossa otettuja nokosia. Luettuja kirjan sivuja, toisiin maailmoihin sukeltamista.

Kesä on päähän jääviä ajatuksia. Lauseita.

Kesä on valokuvia.

Kesä on naarmuja, haavoja ja hyttysen puremia.

Kesä on puuvessoja, sarjakuvia ja juorulehtiä, jotka ei ole yhtään sen parempia aurinkoisella säälläkään.

Kesä

on alastonuinteja. Kimppasaunoja. Pitkiä iltoja, jolloin mieli on haikea ja onnellinen yhtä aikaa.

Kesä on lauluja. Taivas on sininen ja valkoinen ja Lapissa kaikki kukkii nopeasti. Käyn ahon laitaa minä ilman paitaa. Letkis, täällä tunnetaan.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.

Minä täällä hei.

Eilinen
ja tämä päivä on tullut vietettyä laiturin nokassa. Välillä olen pulahtanut mereen. Tyyntä on ollut, iltaa kohti tuuli on hieman yltynyt vaan tässä olen yhä. Jaloissa on aurinkoihottumaa.Tämä on loma.

Toissa yönä oli tullut neljä puhelua, en ollut kuullut. Herättyäni soitin.
Olen käsitellyt suruni pehmeään pisteeseen, en ole itkenyt paljon. Olen helpottunut ja ikävissäni.
Mummoni on nukkunut pois.

21.10.1931 - 22.06.2009

Juhannustaikojen aikaan.

Viime

yönä näin unta Papastani. Unessani Pappa ja minä istuttiin pelikortit kourassa. Pappa neuvoi minulle, kuinka korteista voidaan ennustaa. Meidän kanssa oli kaksi tai kolme muuta miestä joille Pappa ennusti ja minä katsoin vierestä ja yritin ymmärtää sitä logiikkaa, joka kussakin kortissa Papan mukaan oli.

En tiedä onko pappa oikeasti osannut ennustaa, mutta pelikortit kourassa hän on ainakin viihtynyt. Ainakin yhden valokuvan perusteella.

Yllä oleva kuva löytyi Mummon asunnon tyhjentämisen yhteydessä. Pappa on vasemmasta alareunasta katsottuna toisena. Ja hän näyttää hämmentävän paljon veljeltäni, tai veli näyttää häneltä.

Jään nyt miettimään untani itsekseni ja jahka päästään perille juhannuksenviettopaikkaan kerään sen seitsemän erilaisen kukan kimpun. Laitan ne maljakkoon. Taioille ei ole tarvetta.

Rauhallista juhannusta.

Tänään on hyvä päivä...

pakata. Eilen ostettiin kymmenen pahvilaatikkoa. Kuorin keittiön ja tyhjennän punaisen astiakaapin. Kannan työhuoneelle pinoksi. Sitten toivon ja odotan.

Pakkaan myös kolmen lapsen ja kahden aikuisen tavarat reilun viikon reissulle. Pieni sympaattinen laina-auto kiidättää perhettämme ympäri Suomea.

Ei lopu hommat kesken. Onneksi aurinko paistaa, voi pakata valossa. Toinen kupillinen teetä vielä.

Sokerihiiri.

Kello

tulee kaksi iltapäivällä, sokerihammasta alkaa kolottaa. Joinakin päivinä kolotus siirtyy tunnilla tai parilla eteenpäin, vaan päiviä ilman sokerihimoa ei tunneta. Sokerihimot iskiessä ei ole karkkien voittanutta. Kourallinen ja taas jaksaa.

Inhoan tapaani. Toisinaan sinnittelen, poljen jalkaa ja yritän keksiä jotain muuta. Pahimmassa tapauksessa laitan miehelle viestiä, että tuo jotain karkkia töistä tullessaan minulle. Välillä ilokseni tekee sitä ihan pyytämättäkin.

Yhdistän tämän fiiliksen täysin väsymykseen. En nälkään, koska tuntia tai paria aiemmin olen syönyt lähes poikkeuksetta lounaan.

Onnistuisiko sitä pääsemään sokerihiiren iltapäivän herkkuhetkestä eroon? Jos oikein yrittäisi? Turvautuisikin lankakaapin herkkuihin karkkikipon sijasta.

Ei muuten tunnu pätkääkään siltä, että ylihuomenna olisi juhannus. Siirrettäisiinkö kuukaudella?

Matto vaan.

Joskus

ajattelin, että räsymatot on ikäviä. Samanlaisia, kun kaikilla muilla.

Myöhemmin olen kuitenkin onnekseni ymmärtänyt, että se onkin juuri räsymatto, joka tekee kodistani kodin. Kotini on meidän perheen näköinen ja jokainen meille kudottu matto on meidän näköinen. Meille tehty.

Meillä ei ole yhtään ostettua räsymattoa, ei kirpparilta löydettyä, vaan kaikki ne ovat Mummoni käsieni kautta kulkeneet.

Joskus Mummo kyseli, että mittee väriä laetetaan. Muistan pyytäneeni punasävyistä ja kerran sinisempää. Kaikista ihanimpia ovat kuitenkin ne, jotka Mummo on kutonut oman päänsä mukaan.

Nyt

lattialla olevista matoista voin kertoa jotain. Muutakin kuin sen kuka ne on tehnyt.

Joukossa on selvästi ostettuja kuteita, vaan myös Mummon vanhat pussilakanat. Ne jotka olivat Mummon leveässä sängyssä melkein aina. Ne oli pehmeäksi kuluneet ja niissä oli valkealla pohjalla hentoja eri ruskean sävyisiä kukkia.

Viikonloppuisin Mummo heitti peitot ja tyynyt päiväksi tuulettumaan pihalle. Nosti sisään sänkyyn mennessään. Viileisiin lakanoihin oli ikävä mennä nukkumaan, mutta tuoksu oli ihana.

Tuu tänne Mummon kaenaloon nukkumaan, Mummo pyysi ja minä menin. Mummo antoi käden, silitti. Käsi tuntui pehmeältä käteeni. Siihen oli hyvä nukahtaa.

Kissa nukkui Mummon toisella puolella aina ja kehräsi. Mummo kuorsasi. Minä kuulema potkin ja puhuin unissani.

Lattialla

oli Mummon itsensä kutomat matot. Yksi niistä matoista on nyt täällä meillä, minun kotona. Se on ohueksi kulunut. Rakas, vaikka on matto vaan.

Lomasuunnitelmia.

Miehen

loma alkaa ensi viikolla. Se tarkoittaa toisin sanoen viittä yhteistä viikkoa koko perheelle. Ollaan suunniteltu muutamia reissuja, mutta muuten ohjelma on vapaa ja fiiliksen mukaan toteutettavissa. Se on parhautta!

Minulla on kuitenkin pieniä suunnitelmia ja haaveenpoikasia, joita voisin mahdollisuuksien mukaan työstää. On myös yksi aika iso toive - niin iso, etten taida ääneen tohtia sanoakaan. Vinkkaan vaan vähän. Se liittyy kotiin.

Mutta sitten se toinen. Se on sellainen aika mukava ja kevyt asia ääneenkin sanottavaksi... Jos saisin mahdollisuuden neuloa. Neuloa ihan kaikessa rauhassa, aloittaa uusia töitä ja saattaa niitä vanhoja valmiiksi.

Toivelistan poikasenkin voisin jakaa.

- Pieni Tomten-takki, jolle kulle pienelle

- Pebble-liivi, Haitulalle ehkä

- Löröttävä ohut ja lämpöinen myssy ihan minulle itselleni

- Liivi, sekin minulle itselleni

- Isommalle tyttöselle puuvillainen neuletakki

- Slipoveri Tatille, jos siihen niitä pöllöjä taikoisi

- ruskea hattu Haitulalle

Listan

saisi jatkumaan, vaikka loputtomiin. Haaveita ja ideoita riittää. Myös lankakaappini nitkahtelee liitoksistaan, joten tuollainen maaninen neulonta tekisi sillekin varmasti hyvää. Viime viikolla, kun Haitula päätti perustaa lankakaupan olohuoneemme yhteyteen laskin kaappini yhden lokerikon langat ja meinasin lentää pyllylleni. Viisi ja puoli kiloa. Viisi ja puoli kiloa ihania lankoja ja siellä kaapissa ne köllöttelee tyytyväisinä vieri vieressä! Ja tosiaan noita lokerikkoja on kolme. Eli yhteensä sitä lankaa niissä on jo 15 kiloa. Herranpieksut sentään.

Ja kaiken lisäksi kaikki ei edes ole siinä. Täällä on ainakin neljä muuta korillista lankaa. Työhuoneella puolestaan majailee valtava kori, joka syö sisuksiinsa pienen lankakaupan sekin. Ja kaikki puuvillat on vielä erikseen muissa koreissa.

Jos siis edes kilon tai pari saisin neulottua. Ainakin paksummilla langoilla se voisi onnistua sutjakastikin! Ja kun edes ajattelen hurjia neulomismaratooneja, joita minulla lomalla olisi edes teorissa mahdollisuus kokea, alkaa rinnassani pampailla hurjaan tahtiin. Maaninen neuloja nainen on päässemässä irti!

Jos

kuitenkin rauhottuisi... Loman pääasiana on kuitenkin lomailla, eikä tuhota lankavuoria. Voisin minä kyllä myös maalata ja ommellakin vähän.

Ja syödä mansikoita, suukotella, halailla ja lähteä eväsretkelle. Haaveilla lisää.

Ja neuloa ja neuloa.

Kesän peitossa.

Tänä

viikonloppuna on tehty ainakin seuraavia: Oltu yökylässä ja nukahdettu sohvalle. Herätty matkustamaan pieni matka paikallisjunalla. Istuttu raitiovaunussa heräilevässä Helsingissä. Syöty aamiaista ja neulottu.

Kävelty halki Punavuoren. Piipahdettu lankakaupassa ja kirjakaupassa. Ajeltu metrolla kotiin. Hoidettu Haitulaa, Tattia ja kummipoika Tiitiä. Aloitettu uusi neule. Neulottu ja katsottu elokuvaa.

Herätty hikinen lapsi kainalossa. Luettu aamunlehti rauhassa. Huomattu sunnuntain-liitteessä muutama hieno kuva. Kipitetty Haitulan kanssa työhuoneelle hommiin. Ommeltu tilkkutäkin tekelettä taas vähän eteenpäin. Väännelty korun tapaisia. Maalattu. Huomattu, miten Haitula nauttii väreistä, pensselistä, omasta vesikiposta ja väreistä. "Mun!" ja "Mii maaiijaa. Tättä Myy ja Mamma ja Pappa. Muumitätti.*"

Todettu, että mies taitaa hienosti keittiön laittamisen. Rakentaa palapalalta vanhasta päivitettyä versiota. Katseltu vaatteita, syöty. Juotu jääteetä ja teetä.

Istuttu tässä ja mietitty, että kun tytöt nukahtaa katson elokuvan. Alkavaan viikkoon ja juhannukseen näillä eväillä. Onhan tuota melkoisesti tullut, yhdeksi viikonlopuksi.

* Haitula-Suomi: Minä maalaan. Tässä on Myy ja Mamma ja Pappa. Muumipeikko ja pyrstötähti.

Harmaana päivänä.

Harmaan

puhelun jälkeen. Ajatukset ja mieli matalana. Nypin parvekkella kasveista kuolleita kukintoja. Mietin kastelenko vai en. Kastelukannu putosi jo aikaa sitten lattialle ja hajosi. Nokan irtosi liitoskohdasta.

En ole muistanut ostaa uutta. En ole muistanut mitään. Miten muistaa joku kastelukannu jos unohdan aamupäivällä tapaamani ihmisen nimenkin. Eikä minulla todellakaan ole harmainta aavistustakaan, mikä se nimi voisi olla. Lähimuisti pätkii.

Liikaa univelkaa. Ehkä asioita liian paljon.

Kannan kukille vettä useimmiten kannuissa. Pelkään, että lasinen kannu lipeää otteestani. Särkyy sirpaleiksi jalkoihini. Muovipullosta vettä kaataessa kuuluu vääränlainen ääni ja vesi ei leviä kasvin juurelle niin kuin tahtoisin.

Keksin ja kannan pesuvadissa vettä parvekkeelle. Kastelen kukat ja muutamat yrtit tummansinisellä muovikauhalla. Nostan kauhakäden ylös. Annan veden valua hitaasti.

Kastuu ne näinkin.

*

- Ensi perjantaina ollaan tulossa.

- Ei varmaan jaksa niin kauan. Lääkitystä on lisätty jo niin paljon, että enempää ei voi antaa. Vaikuttaa jotenkin keskushermostoon. Hengitys voi pysähtyä.

- ...

- On sillä ne viikset. Keuhkoissa on kanssa nestettä. Hengittäminen on hankalaa.

- Kipuja on koko ajan.

- Toivoo, että pidettäisiin kädestä kiinni.

- Hyvä, että huonekaveri on vanha tuttu.

- Oli siltä kysytty, että tahtoisiko toiseen huoneeseen. Ei halua. Haluaa olla siinä Mummon kanssa.

- Ei pelkää kuolemaa. Eihän sitä kyllä tarvitse pelätä.

- Oli yöllä sanonut ääneen, että ota minut Kauko mukkaan.

*

Istun

parvekkeen tuolille. Takapuolen alla on lampaantalja. Nostan jalat vasten parvekkeen kaidetta.

Mummo on nähnyt jo Papan. Ei tässä enää kauan mene.

Kesäkuussa on...

hyvä laittaa kokeileva kotikeittiö pystyyn. Kaivaa kaapista mehujauhepusseja (Kool Aid) ja jämälankakorit esiin. Iso kattila. Kauha ja huuhteluvettä. Sekoitella jauhe lämpimään veteen, heittää vyyhdittyjä lankoja sekaan. Hämmästellä, haistella ja hihitellä.

Langan kotona värjäys piristää harmaankin päivän!

Kuvassa oleva lanka on entistä valkoista Novitan seitsemän veljestä-lankaa. Se on värjätty Mango- ja Orange-nimisillä jauheilla.

Kuvassa oleva kortti puolestaan on löytö. Se löytyi siivouksen yhteydessä avaamattomasta kirjekuoresta. Sängyn alta. Luoja tietää, miten se sinne on joutunut.

Kiitos lähettäjälle, vaikkakin muutama kuukausi myöhässä.

*

Meillä vietetään kesälomaa täysin siemauksin, joten blogin päivittelytahti voi hiljentyä (tai olla hiljentymättä).

Nauttikaa myös aurinkoisten päivien odottelusta!