Omakuvatiistai 2.

Arjessa
on pystyttävä hymyilemään, vaikka mieli on maassa. Läheisen sairaus tönii minua vinoon.
Siis päätä ravistelen. Siinä menee sen verran sekaisin, että on pakko nauraa! Edes hetki.

Tänään.

Tuntui
hyvältä herätä, kun oli kerrankin malttanut mennä nukkumaan ihmisten aikaan.
Ja tuo valo ulkona, se on kuin sairas taikatemppu. Vaikuttaa niin paljon. Shokeeraa.
Tämä yhtäkkinen kirkkaus harmauden jälkeen väsyttää, mutta aamut ovat helpompia. Paljon helpompia.
Pitää repiä kaikki irti tästä energiapommista. Yhtälöstä, joka muodostuu tarpeeksi pitkistä yöunista ja valoisasta aamusta.

Vaihdoin
sänkyyn uudet lakanat. Ensimmäiset ihan valkoiset ja pellavaiset. Auttaakohan nekin heräämiseen?
Ulkona on lunta.
Lämpimän ja kylmän liitossa on jotakin hyvin suomalaista. Useimmalle tulee mieleen kai sauna ja sieltä alasti hankeen kirmaavat ihmiset. Minulle, ainakin tänään, lämmin herääminen ja seinän takana kevättalven aamu.
Nuokin vastakohdat täydentävät minusta toisiaan.

Valosta
huumaantuneena olen rallatellut koko aamun mielessäni Kirsi Kunnaksen runoa tietämättä edes miksi. Ja mistä se tuli mieleeni juuri tänään.
Tänään on juuri oikea aika/ muurahaisen lentää kuuhun/ ja tehdä siellä semmoinen taika/ että namusia sataa suuhun.

Hilpeää päivää!

Pienten huoneessa.

Tervetuloa
meille! Tervetuloa Haitulan ja Tatin huoneeseen!
Tämä huone on asuntomme toinen makuuhuone. Isompi niistä. Pienemmässä makkarissa nukkuu isompi tyttö ja me vanhemmat ollaan vallattu olohuoneesta oma tila.















Huoneessa on iso ikkuna. Tällä hetkellä se on ilman verhoja, koska Haitula päätti niin. Istui ikkunalaudalle, veti verhon pyllyn alle ja pissasi...
Ikkunaa koristaa nyt ainoastaan minun tekemä mobile, jossa on Viritetty-kirjan hengessä tehtyjä menopelejä. Rautalangasta ja villaisista langoista muotoutui auto, bussi, purjevene ja traktori. Ja tietysti mobilen koristeena on puuhelmiä.
Lisäksi ikkunanpokaan on laitettu aurinkoinen maalaus, jonka on tehnyt Tatin kummitäti.







































Ikkunalaudalle kerääntyy monesti leluja ja Haitulalla (ja minulla) on tapana ajaa nukenrattaat parkkiin tuohon ikkunan alle. Aikaisemmin ikkunalaudalla oli osa lastenkirjoista, mutta koska huoneeseen paistaa aurinko vaan aamuisin haluttiin kaikki mahdollinen valo sisään, estämättä sen tuloa kirjavuorilla.
Ikkunan oikealle puolelle jää sänky ja sen alle vuodevaatteille tarkoitettu laatikko. Meillä laatikko on kyllä muussa käytössä... Siinä nukkuu Haitula ja sängyssä ihan hänen vieressään Tatti.
Säästää muuten hurjasti tilaa tälläinen nukkumisjärjestely!




















Sängyn vieressä on kaappi, jossa säilytettään Haitulan ja Tatin vaatteet. Ja toki kaapin päällekin on pitänyt lastata lastentavaraa.















Kaapin oikealla puolella on minun vaatekaapit, jotka ovat kiinteitä. Ylimmät kaapit eivät ole käytössä vaan niiden takana on isomman tytön sänky, joka rakennettiin rikkomalla toisen huoneen puolelta reikä seinään ja rakentamalla siihen parvi. Kuvia tuosta huoneesta löytyy kesällä tehdyistä postauksista (suorat linkit tässä ja tässä).
Kaappien oviin ollaan laitettu koukut, jotta niihin voi ripustella sitten kaikenmoista härpätintä roikkumaan. Vaatteita nyt lähinnä. Lippunauhan Tatti sai joululahjaksi.
Kiinteiden kaappien viereen on laitettu naulakko, jonka päälle on koottu salkkuja ja joitakin leluja. Naulakossa roikkuu Haitulan ja Tatin laukut sekä joitakin roolileikkijuttuja.
Naulakon alapuolella on pieni pöytä ja tuolit, jotka seilaavat meillä ympäri asuntoa tarpeen mukaan.




















































Huoneen vasen seinä onkin sitten yhtä sekamelskaa. Vanha kaupan myyntitiski, joka on meillä hoidossa, vetää tavaraa sisuksiinsa mahdottomasti, mutta myös päälleen.
Kirja- ja leluläjiä muodostuu siihen aina vaan lisää ja lisää. Seinälle olisikin tarkoitus laittaa lisää hyllyjä kirjoja varten ja järjestää muutkin tavarat järkevästi hyllyille, että huone saataisiin pysymään helposti siistinä ja nättinä.















Millaisissa tiloissa sinun (mahdolliset) lapset viettää aikaa? Onko sinulla jotain hyviä vinkkejä tavaran säilytykseen pienissä tiloissa?

Omakuvatiistai.

Lempipaikka
eilen ja tänään. Oma sänky.
Se on nyt ollut ikkunan alla aika pitkään. On hyvä herätä aamulla verhojen raosta tulevaan valoon. Se tulee ilman auringonpaistettakin.

Aamupalan jälkeen istuin sängynlaidalle. Katsoin ikkunasta ulos. Huomasin, että rusakko on pomppinut siellä ja jättänyt jälkensä lumeen.
Juttelin vähän puhelimessa pääsiäisjuttuja. Junajuttuja, metrojuttuja.
Ajattelin, että neuloa ja lukeakin voisi. Kun vaan osaisi päättää kirjan, johon seuraavaksi tarttua.
Nostin yöpöydälle kirjahyllystä seuraavat - Jane Austen; Järki ja tunteet, John Steinbeck; Eedenistä itään ja Annie Hawes; Extra Virgin.
Jane Austenin tarinat on ihania, mutta kieli makuuni ärsyttävän pitkäveteistä. Liirumlaarum, liirumlaarum sivu toisensa jälkeen.
Steinbeckiä kehui mies. Kirja on vanha ja kaunis repaleisine kansilehtineen.
Extra Virgin on taas niitä tarinoita, kun joku ostaa Ranskasta tai Italiasta talon ja muuttaa sinne. Tiedän jo ennen kuin luen sen, mitä siinä tapahtuu. Silti aina ostan tälläisiä kirjoja kirpputoreilta ja divareista. Aina! Sitten luen nopeasti ja jollakin tavalla tykkään kamalasti siitä yksinkertaisuudesta, mitä tälläiset kirjat on täynnä. Ja se kaikki lämpö ja ne ruuat. Maha alkaa kurnia ajatuksesta.

Seuraavaksi laitoin päivävaatteet päälle. En meikkannut tai laittanut tukkaa yhtään. Ainoastaan korun rintaan.
Tein sen eilen. Neuloin pitkän putken i-cordia ja ompelin kukaksi. Keskelle erivärisiä puuhelmiä. Just hyvä noin.
Otan sitten itsestäni kuvia. Totean niitä katsoessa, että näytän taas räjähtäneeltä. Niin kuin aina tiistaisin. Vastaheränneeltä vielä kolme tuntia heräämisen jälkeen.

Lasin väärällä puolella.

Lauantaina
tartuin suihkepulloon ja sanomalehteen. Pesin ikkunat. Kotiin tuli puhtaiden ikkunoiden myötä monta lisäneliötä, joten kyllä kannatti.
Mies vertasi likaisia ikkunoita puhtaisiin wannabe-insinöörityyliinsä: "Ihan kuin olisi vaihtanut kuvaputkitelkkarin teräväpiirtoon."
Tiedä sitä sitten, mutta kyllä ero entiseen on huomattava.

Olohuoneen
ikkunan kanssa jouduttiin turvautumaan hieman normaalista poikkeaviin pesutapoihin. Uloimmainen ikkuna ei nähkääs auennut.
Kiipeilin aikani parvekkeella keittiöjakkaran kanssa ja pesin sitä kautta sen minkä yletin. Ja vaikka varteni onkin sen kymmenen senttiä keskivertoa suomalaisnaista pidempi en saanut tarpeeksi puhdasta. Toinen laita ikkunasta jäi ikävän likaiseksi.
Pohdin siinä sitten hetken, miten saisin sen puhtaaksi. Päätin uhmatta luontoani ( ja tervettä järkeäni) ja kiivetä sisäpuolella ikkunalaudalle. Ängetä sitten itseni osittain tuuletusikkunasta ulkopuolelle. Kyllä sen ikkunan niinkin puhtaaksi saisi!
Käskin miehen pitää lujasti kiinni, kun ujuttauduin ikkunasta! Toinen jalka tärisi välillä pelottavalla tavalla, mutta huomasimpa taas, että ei niitä elämyksiä välttämättä tarvitse lähteä kaukaa hakemaan. Ihan kotonakin näköjään onnistuu! Ja samalla saa puhtaan ikkunankin!

Myönnettäköön
kuitenkin, että kerrostakin ylempänä oltaessa tämä pesutapa olisi kyllä saanut jäädä ihan ajatuksen asteelle. Tästä ensimmäisestä kerroksesta maahan tippuessa olisi vielä ollut mahdollisuudet selvitä hengissä.
Ja niin kuin tiedetään on ikkunanpesu sen luokan hommaa, että sitä kannattaa tietenkin tehdä henkensä uhalla - keikkumalla lasin väärällä puolen.

Helsinki tänään.

Kevään
ensimmäisen päivän aamuna kuljin kotipolkua isommalle tielle ja nousin sen varresta bussiin. Jäin Herttoniemen metroasemalla pois ja vaihdoin.
Istuin bussissa numero 16 melkein reitin alusta loppuun. Helsinki oli aika hiljainen ennen kymmentä lauantaina.
Kulosaaressa, joku mies työnsi kaksostenrattaita. Mietittiin ystävän kanssa, miten joku selviää jo niin aikaiseen ulos lasten kanssa. Lauantaina!
Sörnäisten rantatiellä, ihan Teatterikorkeakoulun tuntumassa, kaksi kasarihevarilta näyttänyttä tyyppiä ihasteli toisen pinkkiä kiiltävää kitaraa. Mietin siinä ääneen, että olisipa ollut kamera käsissä.
Merihaan tunnelista kyytiin nousi mummoja ja pappa. Ovatkohan asuneet siellä talojen valmistumisesta saakka?
Hakaniemen tori oli hiljainen. Joku oli pystyttänyt sinne laukkukojun. Hallista tuli ulos auringosta häikästyneitä ihmisiä.
Kruununhaan talot seisoi yhtä jykevinä kuin ennenkin.
Presidentinlinnan vieressä liikennemerkki neuvoi: "Pysäköinti vain Linnan luvalla."
Eteläsatamassa peruutteli Silja Linen sinivalkoinen laiva laituriin ja Kauppatorin lokit huuteli.
Svenska teatterin seinässä mainostettiin Muumeja - Kungen i Mumindalen!
Bussin ajaessa Johanneksen kirkon ohi mietin viime kesänä juhlittuja häitä. Ulkona oli silloin harmaata ja yli 6000 ihmistä juoksi samana päivänä Helsinki City Marathonia.
Jäätiin bussin viimeisinä matkustajina pois Mikael Agricolan kirkon kohdalla. Bussi jatkoi matkaa.
Minä otin pysäkillä muutaman askeleen väärään suuntaan ja katselin tien toisella puolella olevaa vihreää rakennusta. Tyttöni koulua.
Mukana olleelle viisi vuotta tänään täyttäneelle synttäritytölle kerroin, että tänne se minun isopieni tulee. Joka arkiaamu. Kahdeksan ruuhkassa. Kotoa saakka ihan itse.

Matka
jatkui siitä vielä Perämiehenkadulle ja aamiaiselle Moko Markettiin. Yhdessä Tirpanan ja hänen pienen syntymäpäivätytön kanssa syötiin ruispatonkia ja jugurttia, juotiin teetä ja mehua. Juteltiin. Minä neuloin vähän. Ihastelin Mokon seiniä ja mietin olisiko minulla rohkeutta toteuttaa kotiinkin vastaava kollaasi.

Leikekirjat.

Keskiviikko
meni. Torstai meni. Ei uusia valmistuneita lounaita. Keskiviikkona tyhjennettiin jääkaapista entisiä, jälkiruuaksi syötiin anopin valmistamaa rahkapiirakkaa. Eilen syötiin kaupungilla. Tänäänkin taidetaan syödä entisiä. Vaan heti, kun valmistuu uutta lounasta niin palaan asiaan!

Eilen
aamulla sai herätä auringon paisteeseen. Sokaistuneena puin vähän liian kevyesti päälle. Tytön koululääkäriltä pois tullessa taas muistin, että meillä on aina lämpimämpi kuin keskustassa. Pureva tuuli ei juokse täällä pitkiä paljaita katuja pitkin. Värjöttelin bussipysäkillä ja mietin, että raidalliset tennarit oli kaikesta huolimatta oikea valinta.
Pyörittiin hitaassa aamupäivässä pienempien kanssa. Syötiin ja päätettiin mennä katsomaan Walt Disney ja Euroopan taide -näyttely Tennariin. Lapset näkivät sen jo toisen kerran. Parasta oli Destino. Dalin surrealistinen tyyli puree.
Tuon näyttelyn aikana Orionissa ja Tennarin Finnkinossa pyörii Disney-elokuvia. Itse haluaisin noista nähdä Prinsessa Ruususen, Viidakkokirjan ja Fantasian.
Minulla on sellainen muistikuva, että olisin joskus ihan pienenä käynyt katsomassa Viidakkokirjan, kummitätini kanssa, elokuvateatterissa. Olisiko ollut ensimmäinen kertani elokuvateatterissa. Muistankohan ihan väärin?

Tällä
viikolla aikaani on vienyt leikekirjat. Päätin joku aika sitten laittaa säilömäni lehdet kiertoon. Tilaa tarvitaan tärkeämmille kuin vuosia vanhoille lehdille. Parhaat palat haluan kuitenkin talteen.
On erikseen kirjat inspiraatiota antaville kuville ja kodeille, mielenkiintoisille ruokaohjeille ja kirjoille. Sivujen sommittelu on ihanaa - ja aikaa vievää.
Tämän projektin lomassa aloitettiin miehen kanssa myös luettujen kirjojen ylös kirjaaminen. Tahtini on alkuvuodesta ollut kirja puoleentoista viikkoon, samoin miehellä. Ei ole ollut ahmimista ilmassa.

Perjantairuokaa alkuviikosta.

- Mikä päivä tänään on?
- Tiistai.
- Mikä tiistain jälkeen tulee?
- Keskiviikko.
- Joo. Mitäs tänään syötäisiin?
- Ajattelin tehdä pitsaa.
- Sehän on perjantairuokaa!

Minulla ei ole mitään käsitystä, miksi poika mieltää pitsan perjantairuuaksi. Meillä ei ole tiettyinä päivinä tiettyä ruokaa, vaikka toisaalta ajatus siitä torstain hernekeitosta ja pannarista on aika kiva. Pidemmän päälle voisi kyllästyttää, vaikka (kasvis)hernekeitto hyvää onkin. Pannarista puhumattakaan!
Joka tapauksessa tänä tiistaina, pitkälle iltapäivän puolelle venyneellä lounaalla, meillä on ruuaksi pitsaa. Eilisen hengessä.

Pitsapohja:

2 dl kädenlämpöistä vettä
11 g kuivahiivaa
suolaa
5 dl vehnäjauhoja
öljyä

(Minä lorautin fetajuuston mausteisen marinadiöljyn taikinan sekaan. Yleensä laitan oliiviöljyä. Jauhoissa kannattaa tehdä miksauksia! Ruisjauhot toimii ainakin tosi hyvin pitsapohjassa, mutta myös spelttijauhot voisivat olla kokeilemisen arvoisia!)

Sillä aikaa, kun taikina kohosi leivinliinan alla sekoittelin täytteen jääkaapista löytyneistä aarteista. Vähän kuutioitua fetaa (mausteöljyssä), jokunen minitomaatti kahtia halkaistuna, kesäkurpitsaa raastettuna sekoitetaan. Pakastimesta kaivelin valmiiksi keitettyjä kidneypapuja kourallisen, enkä muuten sulattanut näitä mitenkään. Revin vaan toisistaan erilleen. Säilykehyllystä tomaattipyrettä ja -murskaa. Muutama valkosipulinkynsi. Tuoretta basilikaa, kuivattua timjamia ja viherpippuria - reippaalla kädellä.

Sörsselin oltua valmis kaadoin pitsapohjan uuninpellille ja levittelin käsin leivinpaperin päälle (vedellä kostutetuilla käsillä homma hoituu helposti). Pohjan päälle kaadoin sörsselin ja sen päälle ripottelin juustoraasteen.

Uunissa ainakin 250 asteessa, n. 15 min.

(Fiksu ihminen käyttäisi uunin jälkilämmön hyödykseen paistamalla, vaikka sämpyläruutuja välipalalle. Mutta minä en tänään jaksanut olla fiksu.)

Valehtelematta voin väittää, että tämä oli parasta kotitekoista pitsaa ikinä! Jos haluaa raikkautta itsessään aika rasvaiseen ruokaan, päälle voi repiä salaattia. Rucola on hyvää!
Jälkiruuaksi maistuisi laku. Vaan kun lakua ei ole niin taidan ottaa suklaata...

Maanantai - lounas.

Meillä
vuotaa nenät. Pienin hautautui aamupäiväksi tyynyvuoriin leikkimään. Poika rakensi duploista dinosaurukselle taloa. Minä ehdottelin Facebookissa serkujen äidille, jota tädiksini myös kutsutaan, että tulisivat Savosta pääsiäiseksi etelään. Ei täällä kyllä ehkä enää hiihtämään silloin pääse saati luistelemaan, mutta jos jotakin muuta sitten.
Päästiin siinä sitten myös näihin ruoka-asioihin. Kun syödäkin pitäis. Juttelutoveri aikoi kipaista kauppaan, minä tylsemmin keittiöön, vaikka kaupassa käyminenkään ei tekisi jääkaapille pahaa. Räkänokkien kanssa ei viitsi, joten ollaan taas tyypillisellä maanantai-linjalla. Nyhjää tyhjästä -lounas.

Kaadoin
rypsiöljyä kattilaan kuumenemaan. Sinne sekaan pari valkosipulin kynttä ja garam masala-mausteseosta reipas teelusikallinen. Sekoittelin hetkisen. Sitten lisäsin vielä pari raastettua porkkaanaa ja pakastimesta kaiveltuja vihreitä papuja. Reipas kourallinen. Tomaattipyrettä pikkupurkillinen. Ja kääntelin ja vääntelin hetkisen. Sitten lorautin vettä reilusti. Kiehautin. Lopuksi nuudeleita ja kookosmaitoa kanssa kattilaan.

Maanantain menu: Nuudelikeittoa, hapankorppua punaisella paprikalla. Vettä.




















Hyvä
siis tuli, vaikka nyhjäisin tyhjästä. Kaikille maistui. Tosin rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että pojan ensimmäinen reaktio lautasen nähdessään oli irvistys ja lisäksi ponnekas: "Minä en tuota sit ainakaan syö."

Arvelin,
että voisin laittaa tänne ylös näitä lounaitamme ylös, vaikka seuraavan viikon ajan. Jos joku saisi jotakin vinkkejä omaan keittiöönsä. Toki minäkin mielellään kuulisin, mitä teillä tänään syödään? Ruokaohjeet ovat aina tervetulleita ja ruokaan liittyviä blogipostauksia on minusta kiva lukea!

Kaarna-mekko.

Haitula
nukkuu vielä päiväunet. Toisina päivinä tunnin, toisena kaksi. Eilen nukahti omaan sänkyynsä unille, mutta jossain vaiheessa havahtui ja kömpi isin syliin jatkamaan. Siinä nukkui vielä puolisen tuntia.
Haitulalla oli eilen päällä minun neuloma mekko. Tein sen jo vuoden vaihteessa Novitan Kaarna-langasta. Puikkojen kokoa en muista, mutta eivät kyllä olleet ihan niin isot kuin vyötteessä suositeltiin. Neuloin mekon alhaalta ylöspäin yhtenä kappaleena ja kaventelin pikkuhiljaa sopivaksi. Lankaa meni aika tarkasti kaksi kerää. Helman huolittelin virkkaamalla.

Päiväunien
jälkeen kipitettiin juhlimaan syntymäpäiviä naapuriin. Ensin syötiin kakkua ja muita herkkuja synttärisankarin kotona. Jatkot oli sitten työhuoneellamme, missä oli ongintaa ja keilausta pienemmille. Työhuoneesta on moneksi!

Kevättä kohti!

Kevät
on vallannut ajatukset. Vaatekaapin päivitykset on käynnissä. Kohta saa pakata talvivaatteet varastoon ja pieneksi jääneet kiertoon. Ihanaa.
Lämpimiä säitä odotellessa neulon muunmuassa harmaata pöllöliiviä ja mietin, miten kivoja kevätkamppeita olen onnistunut jo löytämään. Kaupoista uutena, kirpparilta käytettynä.

Kuvissa
Haitulan vaatetusta. Takki löytyi jo joku aika sitten Name it-liikkeestä Kampista ja hattu H&M:ltä. Nauhalliset kengät on euron kirpparilöytö. Passaavat loistavasti hiekkalaatikolle!
Eilisen pyrähdys Forumissa sai minut tarttumaan pilkullisiin ja raidallisiin kangaskenkiin. Maksoivat Lindexillä euron pari. Raidalliset on Haitulalle vielä kokoa liian isot, mutta eiköhän noillekin jossakin vaiheessa käyttöä löydy.
Haitulan kevätvaatte-asiat alkavat olla aika hyvällä mallilla. Lapasia on ja pipoja. Kumpparit ja kuravaatteet löytyy isoveljen perintönä.
Seuraavaksi päivitän pojan karderobin.

PS. Myös Elohiiri on postannut lasten välikausivaatteista. Vintage Living näytti myös, miten heidän lapset puetaan.

Ikävä.

Eilen
illalla se tuli. Ikävä. Olin juossut taas maalaamaan työhuoneelle lasten nukkumaanmenon aikaan. Palasin jokunen tunti myöhemmin kotiin, jossa paloi vaan yksinäinen lukuvalo. Ovea auki rapistellessani odotin. Haukahdusta. Sitä ääntä, joka aiemmin kertoi minulle aina kotiin tullessani, että täällä minä olen ja vahdin. Odotan ja pidän huolta sinustakin, kun astut sisään.
Koiran luopumiseen oli enemmän kuin vahvat syyt, mutta silti kaipaan valtavasti. Toisina päivinä enemmän toisina vähemmän. Välillä melkein unohdan.
Kaipaan sitä tunnetta, kun sain painaa pääni vasten turkkia. Silittää, paijata. Hoitaa ja rapsutella. Ottaa syliäni isomman otuksen kainalooni ja puhua höpöjä. Ja kun se jutteli takaisin. Möy, möy, möy, se sanoi ja katsoi silmiin. Kallisti päätään toiselle sivulle ja tuijotti. Lempeästi.
Hyviä hetkiä karvakasan kanssa oli enemmän kuin huonoja. Niitä minä muistelen vaan sitten myös niitä syitä, miksi piti tehdä päätös luopumisesta. Oikea päätös se oli.
Ikävä ei kuitenkaan häviä. Torsti oli minun oma.

Tonttutakki (ja eläväinen malli).

Poika
ilmoittaa toive-ammatikseen aika monesti palomiehen, välillä rokkitähden, mutta toisinaan hän miettii, miten kiva olisi olla tonttu sitten isona. Aika hyvä idea!
Neuloin tontulle sitten neuletakin. Tämäkin on niitä töitä, jotka puolivalmiina huulelivat minua tuolta keskeneräisten korista viime viikolla. Toinen hiha ja nappilista puuttui. Vaan valmista tuli! Ja hieno tulikin sekä äidistä että pojasta.
Lankana takissa on Zitronin Loft ja puikot oli 5mm. Ja ohje on jotakuinkin Elizabeth Zimmermannin Tomten jacket.
Alunperin suunnittelin tätä takkia isommalle tytölle, mutta koska hän ei ole kovin monesti neuletta vaille ja äidin neulomukset ei saa ihan sellaista käyttömäärää mitä toivoisin, päädyin tekemään takin Tatille. Oikea päätös. Takki on ollut nyt jo muutamana päivänä päällä ja jahka säät lämpiää niin ulkoilutetaan sitä varmaan enemmältikin.

Tänään aion inspiroitua.

Eli
katsoa kauniita kuvia. Niin kuin tuota kuvassa olevaa korttia. Se on Ellen Thesleffin omakuva (1894-95). Sen alla on kortteja Helene Schjerfbeckin ja Helmi Kuusen teoksista.
Ja sitten käydä läpi valtavia lehtiläjiä, jotka tulevat vastaan kaikkialta täällä. Sängyn molemmilta puolilta, pianon kannen päältä, kirjahyllystä. Pistää osa suoraan kiertoon ja selata osa. Sitten leikata kiinnostavat kuvat talteen. Myöhemmin liimata ne leikekirjaan.
Aion myös inspiroitua puhtaasta pyykistä ja selättää tuon vaatevuoren jossain vaiheessa. Se vuori nimittäin kasvaa nurkassa kasvamistaan. Mutta ei stressiä, inspiroitumisen pitää olla vapaaehtoista! Houkutella sitä kyllä saa. Minun tapauksessa pitääkin...
Lisäksi inspiroidun likaisen pyykin koneeseen laittamisesta. Jos yrittäisi laulaa samalla jonkun hilpeän laulun? Ottaa mallia pojasta, joka välillä ilmoittaa laulavansa laulun tai lausuvansa runon.
Miettiä tyhjiä sivuja. Hyvän tuntuista paperia, johon on ihana kirjoittaa ajatuksia pitkin päivää. Piirtää pieniä kuvia, jotka eivät oikeastaan tarkoita mitään.
Miettiä lämpöä ja kesäpäiviä. Uimarantaa, merta ja kaislikoita.
Pukea päälle suuri neuletakki ja pillifarkut.
Syödä muutama pala suklaata ja sitten, kun kesken leikkien nukahtanut Haitula herää, lämmitetään lounaaksi keittoa. Sen kaverina juon vettä. Maito tuntuu raskaalta.

Aion
myös miettiä, mitä kaikkea Turussa voisi päivän aikana tehdä. Sillä sinne me miehen kanssa seuraavaksi matkustetaan. Kuun lopussa. Junalla. Kaksin yhden päivän ajaksi. Eikä tosiaan vähiten siksi, että Liivialla on siellä näyttely vaan juuri sen takia. Haluan nähdä ne maalaukset. Jos vaikka niistäkin sitten inspiroituisi.

Lisäksi
inspiroidun tästä kevyestä utuisesta tunteesta, joka minut on vallannut.

Ennen kevättä tulee lumimyrsky.

Eilen
lähdettiin aamulla Valtteriin kirpparille. Ahdistus sentään sitä paikkaa. Vielä yhdeltätoistakin paikka on aivan tupaten täynnä. Välillä joutui jonottamaan, että pääsi eteenpäin! Jäähallin kirppis on paljon kivempi. Löysin kuitenkin jotain. Ivana Helsingin ruskean hameen ja Nanson käyttämättömän mekon. Perusvaatteita ei ole koskaan liikaa!

Kirpparin
jälkeen syötiin lounasta ja mentiin Ateneumiin. Haitula nukkui rattaissa ja me miehen kanssa kierreltiin ja katseltiin.
Kalevala-näyttely oli hyvin suomalainen (kaikki ne värit, miljööt ja taiteilijat) ja aika raskas. Kuitenkin ihan positiivisessa mielessä. Eihän tuo meidän kansalliseeposkaan mikään kieliposkessa luettava hömppäkirja ole. Eikä siitä tehty taidekaan. Nähtävää oli tosi paljon. Kotiin lähtiessä väsytti. Taideähkyä?

Aamulla,
kun herättiin pyrytti. Eilisen sulanut maa oli muisto. Maa oli lumessa. Ei paljon, vaan liikaa. Tulisi jo kevät.
Muumit kyllä sanoo, että ennen kevättä tulee lumimyrsky. Kävisiköhän tämä siitä? Muutaman viikon päästä nähdään.
Tyttö kipitti bussiin, me puettiin päivävaatteet päälle. Vaan kun poika sanoi, että ei huvittaisi mennä kerhoon niin en hangannut vastaan. Eipä minua olisi paljon huvittanut lähteäkään. Ollaan vaikka koko päivä kotona jos siltä tuntuu.

Hyvä
ratkaisu. Kerrassaan mainio! Ollaan piirretty ja luettu. Katsottu Strömsö. Minä neuloin samalla ja kaksi pientä istui myttyinä molemmin puolin minua.Syötiin viikonloppuna väännettyä intialaishenkistä ruokaa lounaaksi ja kun Haitula painui päiväunille me kaivettiin leimasimet ja musteet esiin pojan kanssa ja leimailtiin. Syntyi lauma dinosauruksia. Selviä kirjanmerkkejä. Niitä ei olekaan koskaan liikaa.

Kotona.

Maanantaina
palasin entiseen. Minusta tuli jälleen kotiäiti, ilman hoitotäti-roolia. Olen niin nauttinut. Rauhallisista aamuista, kun voi saattaa tytön koulumatkalle yöpaidassa. Pienet nukkuu pidempään.
Juoda teetä rennosti. Rakentaa junarataa monta monta kertaa, kun ei ole kiire ulos tai mihinkään.

Eilen
lapsenvahti tuli jo ennen kahdeksaa aamulla. Lähdin ja nautin metromatkasta täydessä vaunussa. Ei tarvinnut katsoa kenenkään perään.
Aamupäivä ideoitiin tulevaa. Lounas kruunasi. Kotona kaivoin laukusta viikon aarteet. Lukemista, Marian antamat ihanat Knotty-sormikkaat ja uudet korut, joiden tekemistä kunnian saa Aurinko ja kuu.
Näillä eväillä on hyvä antaa viikonlopun tulla.

Pinwheel sweater.

Viime
vuoden loppupuolella katsoin hillittömänä maratoonina kaikki Gilmoren tytöt. (Ihanista ihanin sarja. Tosin olen vieläkin katkera siitä miten Roryn ja Loganin suhteelle kävi) Viimeisen tuotantokauden aikana aloin neulomaan jonkun inspiroimana Pinwheel Sweateria vanhemmalle tytölle. Takki valmistui viimeistelyjä vaille valmiiksi ja hautautui sitten neulekorin uumeniin. Kaivelin sen sitten tuossa muutama päivä takaperin sieltä ylös. Virkkasin piparkakkureunat ja nauhat kiinnittämistä varten. Päättelin langanpäät. Valmista!
Langoiksi valitsin sellaisia, mitä löytyi omista varastoista. Violettia ja vaaleanpunaista Pirtin kehräämön hahtuvaa. Kahta eri väristä Zitronin Loftia, vaaleanpunaista Novitan Nallea sekä sukkalankojen loppuja, joita Zeska minulle joskus antoi. Puikot oli 5mm ja koukku 3,5mm.

Tyttö
puki takin eilen jo kouluun päälleen, vaikka ei se kuulema mikään tosi ihana olekaan. Onneksi olen itse tyytyväinen. Kenties Haitula sitten isompana tykkäisi tosi paljon ja varmaan pienellä uhkailulla ja kiristämiselle isompikin neiti pukee takin päälleen!