Hetkittäin.

Hetkittäin,
melkein joka päivä olen tarttunut puikkoihin. Ainakin hetkeksi. Puikolliseksi. Kerroksen ajaksi. Olen saanut kuitenkin valmiiksi vain nämä jämänöttöisistä tehdyt alpakkaiset käsien lämmittäjät. Päätyvät isoimmalle pimpulalle käyttöön. Raidottaen kahdella eri värisellä langalla, kahden kerroksen välein, syntyi kiva pinta. Ja nämä on kuulema niiiiin ihanan pehmeet. (Kuvassa roikkuvat langanpäätkin sain leikattua jo pois.)

Hetkittäin,
joka päivä otan myös kynän ja piirtelen johonkin muistikirjoistani tai kalenteristani jotain. Ideoita tai nopeita sutaisuja joistain pienistä asioista. Missä sitten kuljenkin. Mitä mieleeni tuleekin. Vaan on ihana, kun oma käsi ja kynä yhteistyössä saavat pienessä hetkessä omaa silmää mielyttävän jutun aikaan.

Haaste.

1. avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi

2.valitse neljäs kuva kansiossa ja julkaise se blogissasi

3.selitä kuva

4.haasta neljä bloggaajaa tekemään sama















Ensiksikin
täytyy myöntää, että tämä ei ole neljäs kuva neljännestä kansiosta. (Siinä kuvassa olisi ollut miehen edellistäkin edellisemmän työpaikan pomo, jossain kesähippaloissa joissa itse en edes ollut paikalla.)
Avasin sitten sen kansion johon olen koonnut kuvia, jotka olisi aikomus jossakin vaiheessa teettää. Niitä kuvia on keräytynyt vasta reilut 3000...

Kuvassa
ollaan juhannuksen vietossa Varkaudessa, kesällä 2004. Nuoripari muutamaa kuukautta ennen naimisiin menoa. Mies on ihana babyface ja minun tukka on hurjan pitkä. Ollaan pukeuduttukin ihan sävysävyyn. Ei kuitenkaan samanlaisiin tuulipukuihin.
Minulla on päällä äidin vanha anorakki, jostain 70-luvulta. Lieneekö Mummon ompelema? Se on loistava takki, käytän sitä joka kesä aina, kun mahdollista.
Näitä meidän yhdessä vietettyjä juhannuksia yhdistää se, että ollaan oltu aina tuolla samassa paikassa, ainakin osa juhannuksesta. Lähes samalla sakilla. Aikuisia, lapsia ja koiria.
Juhannuksiin kuuluu olennaisena tosi tyylikkäästi pukeutuminen (kuten kuvasta näkyy) ja syöminen. Sen lisäksi vielä vähän syödään ja syödään. Sitten vielä syödään. Rentoa olemista kaikinpuolin. Kotiin voi sitten vyöryä, kun on syönyt muutaman päivän kaikkia kesäherkkuja.

Kuvan
on oletettavasti ottanut miehen nuorempi pikkusisko.
Tässä varmaan mietitään sitä, miten hullulta juhannuskokon polttaminen mahtaa vaikuttaa thaimaalaisesta aupairista. Juhannuskokkoonhan nimittäin kootaan kaikki mahdollinen palavaksi kelpaava puinen. Vanhoista veneistä huonekaluihin. Koko komeus tuikataan tuleen ja sitten koko porukka seisoo katsomassa maagista tulta. Kunnes tuli vähän hiipuu ja suurin osa lähtee nukkumaan (tai syömään lisää), joku onnellinen saa sitten jäädä päivystämään tulta loppuyöksi.

Sellaista
se on tuo juhannus. Syömistä, saunomista. Rentoilua.

Haastan
Annikaisen, Tirpanan, Mirkan ja Tiukusen.

Kevään kaipuu.

Aamulla
vedän verhon heti herättyäni sängyn vieressä olevasta isosta ikkunasta ylös. Valoa! Lastenhuoneen ikkunan tummansiniset verhot painostaa. Vievät valon. Aamulla siirrän heti lasten herättyä ne mahdollisemman sivuun.
Valoa tänne. Valoa meille. Kevättä meille!
Pitää hankkia rullaverho sinne, saa vaaleammat sivuverhot. Päivisin valoa, öisin pimeää. Pimeässä on hyvä nukkua. Kesän väriset lakanat voivat kantaa pienimmän uniin tuulahduksen tulevaa kesää.

Loman
jälkeen koti tuntuu niin pehmeältä paikalta, että täältä ei tahdo hetkeksikään pois. Ei ulos, ei minnekään. On hyvä, lämmin hämärä.
Syödään jääkaappi vaikka ihan tyhjäksi. Pyydetään kodin ulkopuolella töissä käyvää kuitenkin tuomaan kotimatkalla kaupasta maitoa. Leivotaan itse sämpylät.

Ulkona
on tänään harmaata pikkupakkasta. Jos illalla mentäisiin kaikki yhdessä pulkkamäkeen. Nyt on se laskiainen. Pitkiä pellavia!

Tukholma.

Oli
se Tukholma muutakin kuin Södermalmia, kirjakahvilaa ja Junibackenia.
Käytiin muunmuassa Vasa-museossa. Laiva oli hieno, mutta vähän surullinen. Upota nyt neitsytmatkallaan ja maata sitten merenpohjassa yli 300 vuotta.
Vasa-tietämykseni oli melkoisen suppeaa ennen museokäyntiä ja sen jälkeistä nettisurffailua. Parin suomalaisen teekkarin järjestämä jäynä oli esimerkiksi jätetty täysin huomiotta museossa - kumma juttu.
Vuonna 1961 hieman ennen Vasan merestä nostamista, pari suomalaista teekkaria oli ollut matkalla Tukholmassa. Olivat sitten palkanneet sukeltajan viemään Paavo Nurmea esittävän patsaan pienoismallin laivan kannelle...
Laivan noustessa pintaan oli tuo patsas sitten ollut ensimmäinen juttu, joka oli rikkonut vedenpinnan. Tämä oli aiheuttanut jos jonkinlaista kuhinaa ihmisissä aikanaan.
Museossa tätä pilaa ei mainittu sanallakaan. Minusta tuo tarina olisi ollut ihan mukava kevennys. Huumori on hyvästä.

Tukholmassa
olisi ollut vielä todella monta museota, jotka olisin halunnut nähdä. Tämä matka tehtiin kuitenkin lasten ehdoilla, joten pelkkä museoiden kiertely ei tullut kyseeseen. Lapsetkin kyllä pitävät museoista vaan aikuiset nauttivat ennemmän, kun saavat katsella rauhassa. Lasten kanssa energiaa menee muuhun liian paljon.
Seuraavaan kertaan jäi ainakin Etnografiskamuseet ja Naturhistoriskamuseet. Moderna Museet olisi myös mukava nähdä.














Joitakin
vaatekauppoja kierreltiin myös. Mies bongasi muutamat puserot Carlingsilta ja hienon t-paidan, jostain vanhan kaupungin pikkuliikkeestä. Minä huokailin Monkin vaatehyllyillä ja ostin alen loppurysäyksestä muutaman hauskan mekon ja tunikan. Weekdaylta löysin kivan raitatunikan, josta tuli heti ihan lemppari. American Apparelilta hankin alusvaatteita.

Summasummaarum
paljon saatiin jo muutamassa päivässä vaan paljon jäi seuraavaan kertaan. Josko tosiaan joku kerta lähtisi reissuun ihan aikuisten kesken. Se vasta olisi ihanaa!

Nyt
voikin sitten alkaa suunnittelemaan seuraavaa reissua. Minne se suuntaa vielä ei ole varmuutta ja miten pian.
Tallinnassa olisi ainakin tarkoitus kevään mittaan pyörähtää. Vaan kun ystävä viettää kesän Kreikassa olisi sinnekin kiva mennä ja syksyllä hääpäivänä kaupunkilomalla jonnekin. Katsellaan. Näissä tunnelmissa on hyvä olla.

Tukholma - Junibacken.

Reissun
kohokohta meistä kaikista oli ehdottomasti vierailu Junibackenisssa. Miten ihanalta tuntuikaan hypätä mukaan siihen satumaailmaan, jota niin rakastan. Muumit, Mimmi Lehmä, Mikko Mallikas, Viiru ja Pesonen... Astrid Lindgrenin Marikki, Eemeli, Katto Kassinen, Korppu ja Joonatan. Ronja ja Birk. Peppi Pitkätossu.
Satujuna kulki aivan liian nopeasti. Junaradan varteen rakennetut miljööt olivat kerrassaan ihania! Niitä olisi katsonut tarkemmin ja pidempäänkin.
Ronjan huutaessaan keväthuutoaan vuorellaan teki mieli kiljaista itsekin - Tukholmassa oli nimittäin jo aavistus kevääntuoksua.
Auringonkehrässä oli ihana istua.

Tukholma - Cafe Edenborg

Stora Nygatanilla
vanhassa kaupungissa on ihana kirjakahvila, Böcker Cafe Edenborg. Punaiset tapetit ja pitsiverhot. Eripariset pöydät ja tuolit. Mustavalkoruudullinen lattia. Rento fiilis. Vessa täynnä julisteita.

Lapset joivat kuumaa kaakaota, mies lattea. Minä jokapaikan lemppariani earl greytä palalla ruokosokeria.

Oli

niin mukava paikka, että käytiin ihan kahtena päivänä. Torstaina iltapäivällä sai valita pöydän. Lauantaina avautui kahdeltatoista ja oltiin heti siellä. Vartti myöhemmin paikka kuhisi.

Silloin

torstaina iltapäivällä kahvilan tunnelma oli niin raukea, että eräskin nukkui. Harmaan turkkinsa alla takimmaisen nurkan sohvalla. Heräsi sitten vähän ennen meidän lähtöä. Meni ulos, poltti tupakan. Meni sitten takaisin sisään.

Tukholma - Södermalm.

Käytiin

pienellä lomamatkalla Tukholmassa koko perheen kanssa. Kuinka lähellä tuo suurkaupunki onkaan! Miten paljon nähtävää. Niin kaunista ja toisenlaista kuin täällä. Kolme päivää ei riittänyt mihinkään.

Ensimmäisenä päivänä oltiin Södermalmilla. Hauskoja taloja ja ihanat merestä kohoavat rannat. Kalenteriin olin kirjoittanut ylös jokusen paikan, minne oli aikomus suunnistaa. Vaan jäi. Jokainen oli monen tunnin ulkona tallusteluista niin jäässä, että katsottiin viisaammaksi suunnistaa hotellille Hötorgetille. Vaan on sitten seuraavallekin Södermalmin visiitille jotain.