Muistan
lukeneeni joskus jostain, että naiset ja tytöt piirtää kukkia paljon. Kaikkialle. Koepapereiden kulmiin. Muistikirjoihin, servietteihin, kalentereihin. Tunnistin itseni noista sanoista silloin ja tunnistan yhä.
Mustakantisen kirjan sivuille on tullut suttailtua kaikenlaisia kukantapaisia lähiaikoina. Ei niistä varmaan mitään tiettyjä lajeja tunnista, mutta ne saavatkin olla mielikuvituskukkasia. Niitä on mukava piirtää tussilla ja sitten maalata.
Viime päivinä olen säännöllisin väliajoin tarttunut penaaleihin, puikkokoteloon, mustaan nappirasiaan. Mustakantiseen kirjaan ja luonnoslehtiöön.
Kirjojakin on tullut selailtua. Lisäksi olen löytänyt levyhyllystä levyn, jota jaksan kuunnella uudelleen ja uudelleen. The Cardigans; Long Gone Before Daylight.
Oma loma teki selvästi hyvää. Jos nyt jaksaisi tarttua arkeen.
Haluaisin kaivata lapsia ja miestäni. Se edellyttäisi että voisin olla hetken (vaikka muutaman päivän) erossa heistä.
VastaaPoistaSe olisi kovin hyväksi nyt juuri.
violet: Minulla oli tismalleen sama olo. Onneksi saatiin järjestymään. Nyt noita katsookin taas ihan eri vinkkelistä, kun on ollut muutaman päivän itse itsensä kanssa tekemättä mitään sellaista, jota "normaalisti" olisi pakko tehdä ihan vain siksi, jotta arki rullaisi. Toivottavasti sinäkin saisit oman hetken.
VastaaPoistaolet taitava.
VastaaPoistaomat hetket on kullanarvoisia.
-mirka-
Kyllästyn ajoittain siihen, ettei tule mitään muuta kuin kukkia. Tulee monenlaisia kukkia, mutta silti pelkkiä kukkia. Ja jos ei tule kukkia, tulee kiemuraa.
VastaaPoistaKukkakäsi luultavasti kehittyy jo lapsena, muistan että päiväkodin yksi vihko on täynnä kellomaisia kukkia joissa on suuret pampulaheteet.
Tuo levy ja bändi on kyllä ihania! Samoin sun kukkaset :) Piti poiketa tänne sun blogia selailemaan vielä uudemmankin kerran. Ajan kulun huomaa kyllä lapsista, ovat kasvaneet niin valtavasti!Aurorakin on jo niin kaunis nuori neiti!
VastaaPoista