En
ole tainnut olla koskaan yksin yötä kotona. Viime yönä olin melkein yksin. Minulla oli vain koiratovereita seurana. Luin yömyöhään ja karvanaamat tunkeutuivat minua vasten nukkumaan. Aamulla työnsivät märät kuononsa vasten naamaani ja pyysivät ulos.
Tehtiin aamukävely Keijukaistenpuiston läpi.
Näin vain kolme keijua. Niitä pitäisi olla neljä, mutta olen aiemminkin huomannut, että yksi niistä on arvaamattomampi. Ei näyttäydy helposti. Pitää osata katsoa oikein ylös löytääkseen sen.
Kotiin tultua heikotti. Ei pitäisi kulkea pää kohti taivaita.
Olen
antanut luvan ottaa tämän hetken niin kuin se tulee. Minuutin, tunnin, vuorokauden. Minulla on nyt oma loma. Ja kun kysytään, mitä aion tehdä en osaa vastata. Jos vaan olen. Annan itseni painua harmaan päivän melankolisuuteen jos huvittaa, ja jos ei niin keksin jotain muuta. Joka tapauksessa aion nauttia tästä hiljaisuudesta tavallani.
Sitten kuuntelen Maija Vilkkumaan Hiuksissa hiekkaa sadannen kerran.
Tuollaiset omat päivät ovat ihania. Yleensä en ole yksin koskaan, mutta silloin joskus, kun olen, se tuntuu yhtäkkiä hassulta. Ajatukset vilistää, mitä tekisi. Monesti silloin parasta vain olla ja valua asiasta toiseen.
VastaaPoistaMukavaa päivää sinulle!
Meillä sataa, tykkään siitä nyt. Hidasta.
Se voi olla outoa, mutta se on hurjan ihanaa. Olla ihan yksin, ihan rauhassa. Ihmettelyyn menee suurin osa ajasta yleensä, parempi ettei edes ajattele saavansa suuria aikaan, muuta kuin olla läsnä itsensä kanssa. Tai vaikka vajota hetkeksi suloiseen uneen...
VastaaPoistaNautiskele!
Voi että, keijukaisia puissa. Oliskohan niitä meilläkin päin jos osaisi katsoa :)
VastaaPoistasatumainen puisto..
VastaaPoistaitsekseen olo on niin rauhoittavaa. rentouttavia hetkiä!