Kello
tulee kaksi iltapäivällä, sokerihammasta alkaa kolottaa. Joinakin päivinä kolotus siirtyy tunnilla tai parilla eteenpäin, vaan päiviä ilman sokerihimoa ei tunneta. Sokerihimot iskiessä ei ole karkkien voittanutta. Kourallinen ja taas jaksaa.
Inhoan tapaani. Toisinaan sinnittelen, poljen jalkaa ja yritän keksiä jotain muuta. Pahimmassa tapauksessa laitan miehelle viestiä, että tuo jotain karkkia töistä tullessaan minulle. Välillä ilokseni tekee sitä ihan pyytämättäkin.
Yhdistän tämän fiiliksen täysin väsymykseen. En nälkään, koska tuntia tai paria aiemmin olen syönyt lähes poikkeuksetta lounaan.
Onnistuisiko sitä pääsemään sokerihiiren iltapäivän herkkuhetkestä eroon? Jos oikein yrittäisi? Turvautuisikin lankakaapin herkkuihin karkkikipon sijasta.
Ei muuten tunnu pätkääkään siltä, että ylihuomenna olisi juhannus. Siirrettäisiinkö kuukaudella?
Täällä toinen sokerihiiri. Tosin nyt olen kohta kuukauden pystynyt olemaan syömättä karkkia. Taisin lauantaina maistaa yhden Kouvolan lakritsin Vilman pussista. Muuten olen ollut tiukkana.
VastaaPoistaMinäkin yhdistän sen väsymykseen ja tiettyyn kuukauden aikaan vielä lisäksi. Ensimmäinen karkiton viikko teki päänsärkyä, sellaista aivan kamalaa. Siis selviä sokerin vierotusoireita.
Mutta kun se karkki on vaan niin hyvää.
Kaverini suositteli minulle samaan ongelmaan ananasmurskaa tai banaania.
VastaaPoistaHmmm... Kuulostaapa tutulta!
VastaaPoistaJa hei siirretään vaan juhannusta. Vietetään sitä sitten siellä Porvoossa. Eikö?
Oikeesti juhannus ei edes ole vielä, joku päättäjä on suuressa viisaudessaan vaatinut sen siirtämistä viikonloppuun joten saamme kärsiä ylimääräisten vapaiden menetyksestä :-)
VastaaPoistaLeipäjuusto mikron kautta lämmitettynä on aika hyvä herrrrkku :-p
Sama homma ja sama aikakin :D Usein tosin tulee syötyä muutama keksi, ei sen parempi...
VastaaPoistaMie jätin hiilarit veks, ja niin meni karkinhimokin sen siliän tien. Ei tule verensokerinheittelyistä johtuvia iltpäiväväsymyksiä enää :) Sehän on kierre, kun kourallisen karkkia lappoo nassuun ja sit sokeri nousee, laskee, taas väsyttää, ottaa lisää karkkia ja homma alkaa alusta... :(
VastaaPoistaKorvaan tuon saman suklaapalalla, enkä edes yritä tavasta eroon. Minusta se on suorastaan hyvä tapa:)
VastaaPoistaSanon samaa kuin Liivia.
VastaaPoistaEn ihan osta selitystä siitä että olisi kyse vain sokerin himosta. Jos näin olisi, auttaisiko ottaa kaksi palaa sokeria?... En usko että maistuisi monelle jotka tykkäävät syödä karkkeja.
Varmaan siihen liittyy muutakin. Suu saa tekemistä jne. Kädetkin. Karkit ovat iloisen värisiä jne.
Minäkin olen ihan samanlainen. Kamala pahe :/ Karkkia on aina oltava kaapissa, muuten suututtaa. Kuukauden karkkilakko toinen toista tsempaten? :)
VastaaPoistamitähän uutta teillä tehdään?
VastaaPoistasama vika ja sama aika. kai se on tämä rankka työ. pako arjesta. vaikka siinä ei ole mitään miksi sitä pitäisi edes paeta. vaikea juttu, mutta ei onneksi kovin paha addiktio.
asian vierestä. miten kävi imacin?
Jälkiruoka puolustaa paikkaansa maailmassa.
VastaaPoistaMinusta kourallinen karkkia on kohtuutta, josta ei pidä potea huonoa omatuntoa. Tulee parempi olo ja parempi mieli :-) Minä juon paljon kahvia.