Maanantai-iltana
oli pihatalkoot. Meillä ja naapurissa. Ystävä oli vähän aiemmin soittanut pihan toiselta puolelta ja kertonut Pipi-variksesta, joka on pyrstöpuolena poukkoillut pihallamme jo pidemmän tovin. Ja nyt tämä varis oli mennyt sangen huonoon kuntoon. Ystävällä oli ajatuksissa ottaa otus kiinni.
Paimensin ipanoita leikkipuistossa ja ystävä rapsutti takapihaa. Yhtäkkiä huomasimme, että varis pomppi säälittävänä pusikossa. Kiinni se, heti nyt!
Ystävä sai linnun kiinni ja vei sisään. Tarjosi ruokaa. Ja Pipi-varis söi. Tarjosi vettä ja varis joi. Mahdottoman paljon. Raukkaparka oli selvästi ollut janoinen.Varmasti myös nälissään, koska painoi kuulema vain hyttysen verran. Likainenkin se oli. Vaan nyt sellaisissa käsissä, jotka tahtoivat hoitaa.
Eilen
illalla menin katsomaan varista. Siellä se istua pönötti hieman takakenossa pikkukoiran kuljetuslaatikossa. Katseli silmät tarkkana. Kallisteli päätä. Sai puhtaan pyyhkeen alleen.
Ja jälleen lintu söi ja joi. Piilotti sille annettua jauhelihaa jonnekin aluspyyhkeen ja kuljetuslaatikon seinien väliin.
Linnulla oli kirkkaammat silmät kuin maanantaina.
Ystävä kertoi enemmän minulle variksista ja linnuista ylipäätään. Faktoja joiden syyt ymmärtää heti ne kuultuaan.
Ystävä kertoi myös soittaneensa Korkeasaareen variksen jatkohoidosta. Kotona kerrostalossa niin sairasta lintua ei olisi pystynyt pidemmän päälle hoitamaan. Lintu vaatii tilaa, orren jonne mennä nukkumaan ja tilaa harjoitella lentämistä. Sitä ei ollut tarjota.
Puolenpäivän
jälkeen tänään sain tekstiviestin. Että Pipi-varis oli viety Korkeasaareen, missä eläintenhoitaja oli katsonut viisaammaksi lopettaa eläimen. Varis oli niin huonossa kunnossa, että siitä ei olisi ollut enää eläjäksi...
Käsittämätöntä
millä tavalla tuollaisen villin luontokappaleen sairastuminen koskettaa. Niitä syitä sen sairastumiselle ja huonokuntoisuudelle jäi miettimään.
Oliko kettu vienyt pyrstön ja näin ollen vahingoittanut koko linnun elämismahdollisuutta? Vai oliko Pipi-varis niitä onnettomia, jotka ovat eläneet liian kauan vaalealla leivällä ja muulla sopimattomalla ruualla ja sen takia sairastunut?
Syitä en saa enää tietää, mutta sen tiedän, että lintu sai arvoisensa lopun. Viimeisinä hetkinä sillä ei varmasti ollut kylmä, nälkä tai jano. Ja joku välitti siitä oikeasti.
*
Pipi-variksen myötä päässä on pyörinyt myös Edgar Allan Poen Korppi-runo. Kenties vaan siksi, kun linnun katse oli niin vahva ja viisas. Läpitunkeva.
Ei se huutanut minulle: "Ei milloinkaan", vaan silti pysäytti. Ja katseellaan sai sen aikaan, etten koskaan unohda.
Voi pientä pipi-varista. Täällä itkettää. Koskettavaa ja niin liikuttava kuva. Mutta ihanaa että toisella oli joku joka välitti siitä niin paljon että otti kotiinsa ja koitti hoivata.
VastaaPoistaJa taas mua itkettää. Joku muu olis saattanu kertoa pipi-variksen tarinan toisin, ilman kylmiä väristyksiä ja tippaa silmäkulmassa. Olet ilmiömäinen kirjoittaja!
VastaaPoistaVoi...
VastaaPoistaVillin luonnon kappale on aina hätkähdyttävä.Jo se, että se menee nuin huonoon kuntoon, että antaa ihmisen hoitaa on todella koskettavaa.
Kerran Hietsun hautausmaalla pikkuruinen oravan poikanen seurasi meitä kävelyllämme.Tuli viereemme penkille ja sitten syliin.Kaivautui takin sisään...Soitettiin myös, että pitäisikö ottaa hoiviin, sanoivat että ei.Antaa sen olla.
Oli hirveän vaikeaa lähteä pois.
Sellaista se on, elämä. Elävät koskettavat toisiaan matkallaan.. Muistan jostain lukeneeni/kuulleeni, että varsinkin roskilla elävillä city-variksilla on huonot pyrstösulat eivätkä kykene lentämään. Roskaruuassa ei liene kaikkea mitä tarvitsee :(
VastaaPoistaNäinhän se on. Luonto opettaa meitä, ja muistuttaa oikeasta pienuudestamme. Tai näin minä ainakin ajattelen. Tuli haikea olo.
VastaaPoistaTirpana: Eläinsuojelulaki velvoittaa ihmisen ottamaan hoitoon villieläimen, joka on huonossa kunnossa. Ei huonossa kunnossa olevaa ihmistäkään saa jättää kadulle makaamaan, eikä eläintäkään. Kaupunkien pitää huolehtia tuollaisten eläinten hoidosta.
VastaaPoistaTeija: Ei tää itkun asia ole! :D
aurinko ja kuu: Voi pientä oravaa. Olisikohan se lähtenyt pesästä juuri ja sen takia ollut niin läheisyydenhaluinen?
MaaritH: Joo, olen lukenut samasta. Korkeasaaressa olivat kutsuneet niitä mäkkärivariksiksi.
Pipi-varis näytti kyllä ihan siltä, että joku olisi pöllyttänyt sitä ihan kunnolla. Enkä pitäisi sitä kyllä mitenkään ihmeellisenä, sillä kettuja liikkuu tässä seuduilla jokunen ainakin.
Syysleimu: Todellakin. Jokaiselle soisi tuollaisen kohtaamisen.
Tykkään variksista, tuokin hellyttää ihan hirveästi.
VastaaPoistaOi. Ihanaa, että joku rohkeni huolehtimaan. Olen tosi huono luontokappaleiden kanssa. Kaikkien muiden, paitsi ihmisten. Tai siis en kehu osaavani hoitaa ihmisiäkään, mutta muita en ensinkään. Kun olin juuri muuttanut pois kotoa ja kotiini kesäiltana oli lentänyt lintu ikkunasta, soitin äidin paniikiltani paikalle!
VastaaPoistaHyvä tietää, kuinka jatkossa toimia, että korkeasaareen jne. Lasten seurassa minusta tulee rohkeampi. Mutta kuoleman kanssa on aina vähän silmät vesissä ja suu auki.
Varikset ovat tosiaan sympaattisia otuksia, itsekin pidän niistä. Äitini kertoi, että heillä oli aikoinaan ollut lapsuudessaan lemmikkinäkin tällainen kompura varis, joka oli kesyyntynyt ja oppinut kaikkia hauskoja temppuja.
VastaaPoistaMeilläkin on ollut kokemusta kahden harmaalokin tai merilokinpoikasen (ovat samannäköisiä) hoidosta, kun asuimme vielä Helsingissä. Toinen löytyi hellepäivänä nääntyneenä ja antoi ottaa itsensä helposti kiinni, ristimme sen Köntykseksi. Yön se oli pahvilaatikossa kylppärissä, söi ja joi hyvin ja toipui nopeasti. Aamulla veimme sen meren rantaan, jossa se hetken tepasteltuaan ja mietittyään otti ja avasi siipensä ja lähti lentämään avomerelle. Se oli hieno hetki.
Toinen lokinpoikanen löytyi samalla tavoin, makasi vain maassa lentokyvyttömänä. Ristimme sen Loviisaksi (näytti aivan tytöltä). Se oli suloinen pieni otus, joka katseli surullisena tummilla silmillään. Se söi kyllä, mutta makasi vain pahvilootassaan ja tuntui menettäneen elämänhalunsa. Mieheni tutki lintua ja tuli siihen tulokseen, että lokin siipi oli ilmeisesti murtunut. Seuraavana päivänä veimme sen pieneläinklinikalle ja saimme myöhemmin kuulla, että lokki oli lopetettu. Aika helposti lopettavat tavalliset linnut kuin alkavat hoitaa niitä. Kyllähän ne eläisivät jos joku niitä hoitaisi, mutta kuka nyt alkaisi hoitamaan varista tai lokkia. Kaupungissa se on varsinkin mahdotonta.
Molemmat lokit ovat jääneet elämään sydämeeni, on siinä aina jotain ihmeellistä ottaa villieläin hoitoon ja saada eläimeen jonkinlainen yhteys ja kun tutustuu niihin lähemmin huomaa, että jokainen on ihan omanlaisensa persoonallisuus.
Pipi-varis. Upea lukea tuollaisista ihmisistä, joille luonto merkitsee jotain.
VastaaPoistaMaaseudulla kuusen alla oli kolme pientä oravanpoikasta. Emo saanut kyytiä harakalta ryöstäessään sen pesää. Eikä koskaan palannut pesään. Pienet poikaset etsivät emoa. Nukkuivat nurmella. Leikkivät auringon sillalla. Ruokimme ja hoivasimme eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Arki toi meidät takaisin kaupukiin ja jouduimme jättämään oravanpoikaset kenkälaatikossa kuusen alle. Jätin jääkaappiin ruokaa ja annoin tarkat ohjeet saunanrakentajille, jotta hoitavat poikasia perjantaihin. Onneksi on työmaa ja ihmisiä, jotka välittävät. Tämän viikon tuntilapuissa on pari hoivatuntia extraa :)
Voi pikkuista Pipiä. Liikuttava tarina.
VastaaPoistaMeillä oli kauan sitten kahtena kesänä peräkkäin pesästä pudonneita variksia lemmikkinä, ensin yksi ja seuraavana kesänä kaksi. Niiden kaikkien tarina päättyi onnellisesti,kasvoivat vahvoiksi ja oppivat variksien tavoille ja pystyivät syksyllä palaamaan takaisin vapauteen.
Siitä varmaan syttyi mun rakkaus lintuihin, ja nyt mulla on neljä undulaattia ja ruusukaijanen :)