Jos minulla olisi puutarha...

...siellä olisi portteja. Puusta rakennettuja ja luonnon omia. Polkuja ja portaita.
Siellä olisi yrttitarha, joka olisi rajattu vanhoilla tiilillä. Siinä kasvaisi ainakin ruohosipulia, persiljaa, tilliä ja lipstikkaa. Sitten basilikaa, oreganoa ja timjamia. Minttua ja sitruunamelissaa.
Kasvimaa, jossa perunaa ja sipulia. Kesäkurpitsaa, herneitä ja papuja. Salaattia. Kukkakaalia. Haalareihin puettu heinähattuinen linnunpelätin.
Kesäkeittiö ja siellä lyhtyjä. Penkkejä ja vilttejä. Elävää tulta, että viileälläkin säällä tarkenisi.
Olisi keinu tai useampi. Yksi voisi olla pajusta väännetty.
Mustaviinimarjapensaita, karviaisia ja vanhoja omenapuita siellä olisi myös. Omenapuun oksaan ripustaisin amppelissa kukkasia.
Ruukuissa ympäri puutarhaa olisi pelakuita ja siellä käveltäisiin varpasiltaan. Toisinaan kumisaappaissa.














Nyt
minulla on parveke ei puutarhaa. Parveke on pieni ja varjoisa. Olen kuitenkin istuttanut parvekelaatikkoon pelakuita. Muutaman marketan ja orvokkeja.
Keittiössä valoisalla apupöydällä tilaa valtaavat minttu ja basilika. Sitruunamelissa ei oikein jaksa kasvaa. Ruohosipuli on ruukussaan vinossa, ei selvästi jaksa kurotaa itseään enempää valoon.








































Puutarhakirjoja
selailen ja lueskelen toisinaan. Haaveilen niiden kanssa ja ehkä opinkin jotain. Edes vähän.
Tämän hetkiset suosikit ovat Madeleine Appelgrenin ja Ann Linbdbergin Biodynaaminen puutarha sekä Catherine Woramin ja Matyn Coxin Puutarhapuuhia lasten kanssa.
Varsinkin ensin mainitussa on ihanat kuvat ja paljon tietoa siitä, miten biodynaamisilla menetelmillä saa puutarhansa voimaan hyvin. Kirjan kantava lause on mielestäni puutarhan mukana pysyminen. Puutarhaa ei pidä koskaan unohtaa ja sen mukana pitää elää. Katsomalla, kokemalla ja huolta pitämällä.

Puutarhapuuhia lasten kanssa tarjoaa puolestaan ihan toisenlaisen perspektiivin. Vinkkejä, kuinka lapset saa viihtymään puutahassa. Millaisia pieniä juttuja lapset voivat ohjattuna puuhata. Sopii oikein mainiosti siis luettavaksi meillekin, jotka eivät omista sitä puutarhaa!
Säilyketölkistä tehtyjä tuulikanteleita mekin varmaan kokeillaan lasten kanssa. Ja ehkä menninkäistalon voisi rakentaa parvekkeen nurkkaankin.
Kuvat on kirjassa ihan nättejä, mutta monet on liian stailattuja ja puhtoisia minun makuun. En usko, että kasvimaata perustaessa pienen pojan valkoinen pusero pysyy kauaa tahrattoman valkoisena.