Joulukuun 11.

Joulukorttipaja

alkaa olla loppusuoralla. Kortit on tänäkin vuonna itse tehdyt, joskin hyvin simppelit. Enää muutama osoitteen tarkistus ja postimerkit kuoriin. Kerrankin olen ajoissa!

Joitain muitakin jouluaskarteluja olisi kiva tehdä. Niistä lisää sitten jos saan jotain aikaiseksi! Vaaleanpunainen laukku on hihnaa vaille valmis. Vielä täytyy Tatin lahja neuloa, sitten alkaa itse tehdyt lahjat olla aika paketissa.

Joulukuun 10.

Aamu

alkoi terveyskeskuksen laboratoriossa sokerirasituskokeessa. Että se litkun juominen tyhjään mahaan on kamalaa. Huomenna saan sitten tulokset, pitää nyt toivoa, ettei niissä olisi mitään. Tällä viikolla on jokaiselle päivälle ollut jotain tk-menoa. Maanantaina vanhempi tyttö sai raudat, tiistaina minä kävin neuvolassa (voisin sanoa muutaman valitun sanan jälleen terveydenhoitajani suhtautumisesta matalaan hemoglobiiniin. Niin rumaa oli puhe, että itkien lähdin sieltä pois. Kun minähän en hänen mielestään kiusallani vaan syö niitä apteekin rautavalmisteita vaan käytän niitä luontaistuotteita, jotka eivät hyödytä mitään. Olin itse erimieltä ja niin oli lääkärikin. Kun maha ei kestä muuta kuin luontaistuotteita niin niitä on parempi ottaa ja nestemäiset imeytyykin helpommin.) keskiviikkona oli sitten Haitulan 3-vuotis tarkastus tuon edellä mainitun terveydenhoitajan luona. Mies onneksi lähti mukaan. Eilinen kyllä sujui ihan hyvin, mutta on kyllä myönnettävä, että hampaankolossa on melkoisesti ylimääräistä koskien tuota kyseistä henkilöä. Voi voi. Haitula onneksi kasvaa ja kehittyy hyvin.

Joulukin

lähestyy. Enää kaksi viikkoa aattoon. Kuvassa pieni vilautus Haitulan joululahjasta, siitä tulee laukku. Tykkään niin neuloa hahtuvasta!

Joulukuun 9.

Oma

Haitulani täyttää tänään kolme! Syntymäpäivän kunniaksi haastattelin hieman neitiä. Tässä teille hieman pienimmäisemme ajatuksia.

Mikä on sinun lempikirja? Keijukirja.

Lempipuuha? Prinsessapuu.

Aarre? Prinsessa-aarre.

Lempilaulu? Alkaa laulaa itse keksimäänsä laulua: "Prinsessessaa-aa-aaa-aa-aaa-aaa..."

Mikä sinusta tulee isona? Prinsessa.

Kivoin paikka? Öööö, mmmm...maja.

Mikä on inhottavinta? Kun Leevi otti multa auton.

Mikä on mukavinta? Leevi.

Mistä vauvat tulee? Mun mahasta.

Mitä tykkäät tehdä eniten? Tykkään piirtää ja teen läksyjä.

Mikä on inspiraatio? PÖYTÄ!

Mistä nautit? Pelata meijän kotona prinsessapalapeliä.

*

Näihin haastatteluihin minut innosti joskus Liivia. Kiitos hänelle.

Joulukuun 7.

Kirjoitin

listan muistikirjaani. Otsikoin ytimekkäästi: Mitä Jonna tahtoo. Listassa on neljä kohtaa ja kaikki siitä löytyvät jutut ovat sellaisia, jotka ilostuttaisivat minun elämääni, mutta mitä ilman pärjään loistavasti.

Ensimmäisenä listalla on nahkaiset tai mokkaiset sormikkaat.

Seuraavaksi listalla lukee muistikirja, pieni viivoilla ja vähän isompi ilman viivoja. Tämä täytynee toteuttaa lähiaikoina, koska entiset täyttyvät hurjaa vauhtia.

Kolmanneksi listalla lukee mortteli.

Neljäntenä valkoinen sohva.

Uskon täysin, että nämä kaikki on toteutettavissa jonkun ajan kuluessa. Kiire ei tosiaan ole.

Voisin lisätä tuohon listaan vielä yhden kohdan, siinä lukisi Lokki. Tässä tapauksessa kysymyksessä on se Yki Nummen valaisin eikä mikään höyhenpeitteinen lintunen...

Viime viikolla oltiin siellä suuressa sinikeltaisessa etsimässä hyllyä olohuoneen seinään, sellaista ei kylläkään löytynyt, mutta valaisin löytyi. Lokkia se ei kyllä ole nähnytkään. Asiansa ajaa tuo Knappakin, valaisee oikein hyvin ja sehän valaisimen päätarkoitus kuitenkin on.

Mutta jos minä joku päivä rikastun niin en epäile hetkeäkään sijoittaa rahojani Lokkiin, siinä yhdistyy sen valaisun lisäksi niin monta muutakin seikkaa. Muotoilu ja kotimaisuus esimerkiksi.

Joulukuun 2.

Illalla

ennen nukkumaan menoa avasin ensimmäisen pussin adventtikalenteristani. Dankeschön yrttiteetä. Vähän niin kuin kiitos tästä päivästä. Aamupalalla Alles liebe. Tällä ajatuksella uuteen päivään.

Kaikenlaista muutakin tänään. 25. raskausviikko on täynnä. Naisten joulumessut alkavat Wanhassa Satamassa ja iltapäivällä matkustan Kuopioon. Menee myöhään iltaan ennen kuin äidin kotimökin valot toivottavat tervetulleeksi.

Huomisen teepussin jätän miehelle ja itse toivon pakkassäätä, ulkoilemaan tekisi mieli.

Joulukuun 1.

Rakastan

joulua ja sen odotusta. Rakastan aamulla innoissaan kalenterille hipsuttelevia pikkuvarpaita ja riemun kiljahduksia. Helmi-tonttu on jättänyt kirjeen ja kartan.

Tämän aamun yllätys löytyi olohuoneen nurkasta, sinne oli ilmestynyt salaperäinen ovi ja silkkipaperiin kiedottu paketti, jossa oli hunajakeksit pienille. Lapset ovat varmoja, että tuon oven takana asuu meidän oma kotitonttu ja ovi näkyy vaan joulukuussa...

Rauhallista joulun odotusta!

Juhlat.

Eiliset

juhlat olivat onnistuneet. Keijukaisprinsessa Haitulan unelma täyttyi, kun paketista kuoriutui ponitalo ja isompi neiti iloitsi kahdesta uudesta pelistä.

Juhlien hauskimmaksi ohjelmanumeroksi muodostui mielestäni valikoiduille vieraille esitetty hyvin mielenkiintoinen teatteriesitys Taikametsä ja luonto lumottu, jossa Tatti esitti kiveä, yrittäen pysyä paikallaan Haitulan liihoitellessa suurissa keijukaissiivissään ympäriinsä. Isompi neiti oli ottanut ohjaajan ja kuiskaajan roolin. Jalan polkemiselta ei säästytty tässäkään produktiossa, näyttelijöiden ja ohjaajan mielipiteet tuntuivat eroavan toisistaan liikaa varsinkin esityksen loppumetreillä. Vaan hauskaa oli kaikesta huolimatta ja järjestelyt hoidettu erittäin mallikkaasti.

Jääkaappi notkuu yhä juhlien tarjoiluista. Vaan tämän päivän lounas ja välipalakin oli hoidettu eilisen eväillä. Omaksi suosikiksi juhlien tarjoiluista nousi Mustalaisruhtinattaren taivaskakku, jonka ohje löytyy Marianne Kiskolan Papu, porkkana ja hillopulla- kirjasta. Suosittelen myös kyseisen kirjan jouluruokaohjeita enemmän kuin lämpimästi!

Mukavaa maanantaita!

Joulun

odotus on virallisesti alkanut. Adventtikalenterin ensimmäinen luukku on avattu. Kynttilä sytytetty laulaen samalla kuorossa koko perhe Nyt sytytämme kynttilän.

Tatti laskee päiviä jouluun, minä myös. Ehdinkö saada valmiiksi kaiken, mitä tahtoisin lahjaksi antaa?

Tänään en kuitenkaan mieti joululahjoja, vaan tyttöjen juhlia. Isompi on yhdeksän päivää yli kahdeksan vuotias ja Haitula kymmenen päivää vajaa kolme. Aika rientää.

Nyt taikinakulhojen ääreen.

Vaihtokaupat.

Harrastettiin

Main kanssa hieman oravannahkakauppoja. Minä sain ihastuttavia pussukoita ja Mai neulomiani tiskirättejä. Rätit on neulottu Dropsin Parisista, 4mm puikoilla.

Mukava katsoa auringonvalossa otettuja kuvia. Tänään on niin harmaata ja sataa.

Eilen

illalla tein pieniä kirjomisharjoituksia samalla, kun katsottiin tytön synttäreiden kunniaksi elokuvaa yömyöhään ja syötiin karkkia.

Aamulla kuljin perheen kanssa kodin lähiympäristössä ja harjoittelin näkemään yksityiskohtia. Mies huomasi hienoimman, maahan pudonneet lehdet olivat petinä kaunein näkemäni liukuvärjäys.

Nyt takassa palaa tuli ja minä rauhoitun lauantai-iltaan.